POPEDA- STORY

Osa III - vuodet 1989 - 2003

1989

Loppuvuonna 1988 Popedalaisille tuli suru- uutinen, kun saatiin kuulla alkuaikojen roudarin Arto "Nakki" Tuomiston kuolleen oman käden kautta. Nakkihan toimi 70- luvun lopulla Popedan roudarina. 1980- luvulla hän toimi mm. roudarina/ autokuskina Sakari Kuosmasen bändissä. Tuohon aikaan Tuomisto tunnettiin myös nimellä Tuoppi. Kuosmanen teki kauniin muistokappaleen Nakille eli Tuopille, nimeltään "Tuopin laulu" vuonna 1989.

Talvitauolla 1988/89 jäi bändistä pois roudari Jyrki Kauko. Jyrki ehti olla Popedan roudarina kaikkiaan kolmisen vuotta.

Alkuvuosi 1989 sujui Popedalla keikkaillessa, joskin tanssipaikkojen yleisömäärän tippuminen oli selvästi näkyvissä. Väkimäärät väheni, samoin tanssipaikat. Keikkamäärät nyt kuitenkaan eivät tippuneet. Taukoa ei pidetty kuin kolme viikkoa ja tammikuun puolen välin jälkeen bändi oli tiellä taas. Helmi ja maaliskuu mentiin 12 keikan kuukausi vauhdilla. Ja kun levytyksiä ei ollut tiedossa niin bändi päätti paahtaa keikkapaikalta toiselle.

Toki keväällä käytiin studiossa äänittämässä single, koska Pate oli kuullut radiossa Beatlesien "Maxwell´s Silver Hammer" eli suomeksi "Paulin Taikakaulin" ja tunnisti oitis, että tämänhän on tehnyt joskus suomeksi Vesa- Matti Loiri. Tämähän sopisi Popedalle. Pate oli jopa vakuuttunut biisistä niin, että ennusteli bändikavereilleen siitä hittiä.
- Ajelin autolla kaupungilta kotiin ja kuulin radiossa sen alkuperäisen version. Ajattelin, että tästähän me tietenkin tehdään hitti. Perustelin vieläpä bändille, että kun tämä kappale levytetään niin Popeda saa varman hitin. Paskat siitä mitään hittiä tullut. Päinvastoin, täydellinen floppi, muistelee Pate Mustajärvi kyseistä sinkkua ja sen suosiota. Kääntöpuolelle irrotettiin "Hallelujaa" - lp:ltä "Heavy Lutaa" eikä tuo single nyt kuitenkaan ollut sellainen floppi kuin mitä Pate muistaa. Olkoonkin, että radiossa se ei soinut ollenkaan, mutta niin vain kävi että singlemyyntilistalla tuo "Paulin Taikakaulin" oli parhaimmillaan peräti sijalla 7. ja seuraavana kuukautena se oli tippunut 21.sijalle. Kuitenkin, kohtuullinen menestys.

Bändin kitaristi Costello Hautamäki muistelee kyseisen kappaleen olleen eräänlainen kokeilu niin levyllisesti kuin muutenkin.
- Kokeiltiin Harasoo- studiolla, että voiko täällä levyä tehdä ja soitettiin tuo kappale ikäänkuin eräänlaisena soundcheck- biisinä. Pyrittiinhän me tekemään tuo biisi mahdollisemman yksi yhteen alkuperäisen kanssa. Vaan ei mun mielestä tuolla sinkulla mitään sen kummempaa merkitystä ollut, sanoo Costello Hautamäki.
Heinäkuun Soundi kirjoitti singlearvostelussa seuraavaa: " Lennon- Mc Cartney uustulkintaa on jälleen harrastettu syystä tai toisesta ja tällä kertaa Tampereen suunnassa. Tässä ei ole mitään hauskaa. Costellon biisissä( "Heavy Lutaa") tarjotaan parrua perseeseen ja tappia veneeseen. Sesonkiviihdettä teiniviiksille". Kohtuullisen tyrmäävää tekstiä ja on kyllä todettava ettei kyseinen sinkku ole ansiokkainta Popedaa.

Studiossa oli käynyt myöskin Raaka- Arska, tuo Popedan roudari ja miksaaja. Itse asiassa tämä neljän biisin maxi- Ep oli äänitetty jo kesällä 1988. Tuotantopuolesta vastasi kukapas muukaan kuin Costello. Ep sisälsi neljä kappaletta: " Roudari Hani", " Enok", "Roudari Roope ja Hengari Hertta" sekä "Puhu hiljaa rakkaudesta". Ensin mainittu oli tietenkin "Roadrunner" suomeksi. Sanoituksesta vastasi Mikko Saarela. Biisi, jota Arska oli jo lauleskellut Popedan keikoillakin. "Enok" ( origin. "Chewy, Chewy") taas oli tuttua Kontraa, jonka roudarina Arskakin oli toiminut ennen Eppu Normaalia ja Popedaa. "Roudari- Roope"( Shell Silversteinin " Rowland the roadie") on taas tuttu Vesa- Matti Loirin tulkintana kultaiselta 70- luvulta. Sen sijaan "Puhu hiljaa rakkaudesta"( Andy Williamsin "Speak Softly Love") oli kyllä tulkinta vailla vertaa. Kauniit viulutaustat ja hempeää Arskan laulua( ihan oikeasti kirj. huom.) sekä väliin äänitetyt huokailut pornoleffoista luovat sellaisen pyhän kolmiyhteyden, että oksat pois. Kappaleen kuultuaan ei kyllä tiedä, onko tämä tehty kieli poskessa vaiko tosissaan. Aikoinaanhan kyseisen kappaleen levytti suomeksi Fredi, mutta Arskan tulkinta ei tuo mieleen tätä pulskaa poikaa. Tai saati sitten valokuva, ei siitäkään yhtymäkohtia Frediin löydä, joo. Oli miten oli, hyvinhan tuo kappale toimii. Ep: llä säestyksestä vastaa kaikilla kappaleilla salaperäinen Pop Electric Dynamite Artists elikkä tietenkin Popeda. Tästä hetkestähän lähtien Popeda tarkoittikin tätä, juuri näistä sanoista muka lyhennys Popeda tulee. Tosiasia kuitenkin on, että 70- luvun lopulla ei sen aikaisella Popedalla ollut hajuakaan tästä. Asiaa on vaan tahdottu hieman jälkikäteen romantisoida ja kohtuullisen rankalla kädellä.

Jos on komeaa kuultavaa tämä Ep niin komeat ovat kannetkin. Tampereella Hotelli Ilveksen edessä kuvattu kansikuva on ainutlaatuinen, sillä Raaka- Arska on pukeutunut pukuun. Asuste, jossa miestä on harvemmin nähty. Takakansi on myös omanlaisensa, kahdella levynmyyntilistalla varustettu. Ja kuinka ollakaan sinne on manipuloitu neljä Raaka- Arskan biisiä listojen kärkeen. Heh, huumorin kukka se on maailman kaunein kukka. Huumoria sisälsi myös Poko Rekordsin levyn mainos Soundissa: " Musiikkia massoille, tähti on syttynyt. Hieno mini - LP täynnä roudariklassikoita! Poko Rekords - roudarin asialla".

Ep( tai mini - LP, aivan kuinka haluatte) ilmestyi vasta maaliskuussa 1989, mutta levylistoilla sitä ei oikeasti nähty, mikä on kyllä sääli. Soundin arvostelussa todettiin Raaka- Arskan levystä: " Tässä on sitten "vähän eri ote" kuin etellisessä, mutta huumorin kukka on toki maaliman kaunehin kukka. Mikä tahansa levy, joka näin ylevän kauniisti kunnioittaa sekä Moog Konttista että Paula Koivuniemeä, on niin oolrait, että siinä ohessa menee kahden muun kunnianosoituksen(?) tavallaan "ilmeisempi" ilme myös läpi. Nimenomaan Enokista tulee melkein nostalginen tippa silmään, voi jummi. Toivon vain, ettei tästä synny jotain roudarikulttia ja ettei menestys( siitähän tässä lienee kysymys) nouse raa´alle kyvyllemme päähän ( heh heh kirj. huom.)! Tulee mieleen eilen kuulemani tositarina pispalalaisesta keskikaljabaarista. Jätkä yritti väsyttää jotain lyyliä lähtemään kämpille, jankutti ja jankutti loputtomiin tuloksetta, kunnes viimein epätoivoissaan heitti peliin tarjouksen, josta ei voine kieltäytyä: " Tun ny, saat samalla ittekin". Se on tuo legendaarinen Waldemar Wallenius ollut ja on varmaan edelleenkin aika humoristi mies.
- Tän EP: n idea tuli oikeastaan sen keikoilla laulaman "Muumi Muumin" myötä. Tosin tuota biisiä tuli laulettua liian kauan ja liian monta kertaa. Siitä oli tullut tapa ja alettiinkin lopulta treenaamaan jo muita biisejä, joita voisi laulaa keikoilla. Costello sitten kerran sanoi, että tän jutun ympärille pitää rakentaa jonkinmoinen proggis. No, Costellon studiolla tää EP tehtiin ja sehän on Popeda voimin soitettua kamaa. Levytyssopimus meni niin, että Costello ehdotti ensin Epelle ja Epe myötäili, kertoo Raaka- Arska Tuominen kyseisen levyn syntyvaiheista.
- "Enok"- biisi tulee jo niiltä ajoilta, kun Popeda teki Siikalahden koululla "Ei oo valoo" - levyään. Siellä yks ilta Peltosen Eero tuli käymään ja aloitettiin soittamaan vanhoja Kontra- biisejä. "Roudari Hani" tuli taas siitä syystä, kun mä olin itse roudari, jatkaa Raaka- Arska.
- Palaute tuosta EP: stä oli yllättävänkin positiivista. Ja siitähän se sitten johti eteenpäin. Tavallaan tämän johdannaisena syntyi Rengasraudat - yhtye.

KESÄLLÄ KEIKOILLA KERRAN

Kesä 1989 meni paahtaessa ympäri Suomea. Vaikka Popedalla ei tähän hätään ollut hittiä niin ei sitä nyt niin hirveästi tarvittukaan. Keikkoja riitti ja väkeäkin oli kiitettävästi. Ei suosio ollut kadonnut kuin korkeintaan vuosiäänestystuloksista. Toukokuussa Popeda teki kaikkiaan 12 keikkaa ja kesäkuussa oli jo festareitakin tarjolla, mm. Heinolassa jyrää, Saarijärven, Virtain, Kauhajoen ja Virtasalmen juhannuskemmakat. Heinäkuussa bändi teki mm. Mikkelin Dinosaurockin, jossa olikin speciaalia tarjolla. Popeda ja Irwin Goodman heittivät ns. yhteisesiintymisen, josta ei kylläkään paljoa jälkipolvelle ole kerrottavaa. Kansantaiteilija Goodmanin aika meni pölistessä omiaan ja yhteiskeikalla kuultiinkin vain kaksi kappaletta; " Rentun ruusu" ja "Jailhouse rock". Tokihan Popeda heitti myös oman keikkansa, joka menikin paremmin.

Kyseisen festivaalin jälkeen bändi pitikin kolmen viikon loman ja keikoille lähdettiin vasta elokuun puolivälin jälkeen. Oli jo aika ruveta miettimään seuraavaa studioalbumia, jonka tekeminen tulikin kestämään yllättävän kauan. Vuosi ja levy- tahti oli tullut Popedan osalta tiensä päätökseen.

TÖRRÖN JA COSTELLON EPISODI

Keikkoja tehtiin siis paljon ja olikin vain ajan kysymys milloin alkoi olla kundien kemiat törmäyskurssilla. Mitään suurta kränää ei tietenkään ollut, mutta syyskuun alussa Lestijärvellä kaksi voimakasta persoonaa kohtasivat. Hieman ennen illan keikkaa bändin jäsenet kasaantuivat perinteisesti takahuoneeseen valmistautumaan illan keikkaa varten. Törrö saapuu pukuhuoneeseen ja tutkailee illan biisilistaa ja aloittaa kova- äänisen kyselyn. "Kuka on vastuussa biisilistasta?", kysyy Törrö. Costello nostaa hämmentyneenä kätensä ja kysyy, että kuinka niin. Ilmeni, että Törrö oli sydämistynyt "Kummituskrapu"- nimisen biisin poisjäännistä. Lisäksi kerrotaan, että Törrö uhkasi hajottaa Hautamäen silmälasit.
- Niin, kyllähän se uhkasi hajottaa mun rillit. Huvittavinta siinä tilanteessa oli se, että se biisi minkä tiputin keikkasetistä oli mun biisi, ei Törrön. Perustelin sitä poisjättöä sillä, että tää Lestijärven paikka on sellainen, missä sitä ei kannata soittaa. Se "Kummituskrapu" oli biisinä vähän omituinen. Kai siinä Törröä sapetti eniten se, että siinä oli sen kitarasoolo, muuta syytä en keksi, pohtii Hautamäki episodia Lestijärvellä.
- En mä halunnut alkaa tappelemaan asioista, vaikka näinkin niiden olevan vääriä. Mutta tuo rillien rikkominen... Hei miks mä alkaisin rikkomaan kenenkään rillejä, naurahtaa puolestaan Timo "Törrö" Tapaninen jälkeen päin.

Tapahtumat siltä osin selvitettiin ja oli aika paneutua tulevan levyn tekoon. Tuota Lestijärven episodia edeltävänä päivänä bändi teki Siilinjärvellä vielä kerran yhden keikan Irwinin kanssa. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja kyseinen keikka olikin Popedalaisten viimeinen säestyskeikka Irwin kanssa. Se juttu oli käyty läpi.

SEURAAVAN LP:N TEKO ALOITETAAN

Tulevan levyn äänitykset aloitettiin syyskuun 11. päivä ja levyä tehtiin hitaasti. Aina silloin kuin aikaa tuntui olevan. Äänitykset tehtiin Harasoo- studiolla, joten siinä sivussa Costello opetteli oman studion toimintoja. Ja kun kerran nyt oli oma studio niin se päätettiin hyödyntää niin, että tehdään silloin kun on fiilistä, tai kun oma studio olisi vapaa. Täytyy muistaa, että Harasoolla äänitettiin myös muitakin töitä. Välillä käytiin myös keikoilla, reilun 10 keikan kuukausivauhdilla. Bändi oli hivenen alkanut rajottamaan keikkojen määrää.

Levyä tuli tuottamaan Costellon lisäksi Mika Sundqvist, joka ensi töikseen kysyi bändin pojilta: " Haluatteko suitsuttavaa kritiikkiä vaiko kesämökkitontin"? Lisäksi Mikan haluttiin katsovan vähän tekstejä sekä Mustajärven laulattamista.
- Mika on saatanan hyvä laulattaja. Sen mitä minä osaan laulaa, niin kyllä Mikalla on siihen todella suuri osuus. Sillä on niin hyvä korva. Se kuulee, koska on intoa ja tai koska alkaa ääni väsymään. Tai milloin alkaa olla liian kännissä, kehuu Pate Mustajärvi.
- Mikahan on aina diggaillut meidän meiningistä. Kai meidän bändi on tehnyt kaikki ne panolaulut, jotka se olisi itsekin halunnut tehdä. Meidän kautta Mika sai myötäelää ne jutut, sanoo Mustajärvi.
Vuoden 1989 loppu siis sujui LP:tä ja keikkoja tehden. Lisäksi Pate teki myös soolosinkun yhdessä Sielun Veljien kanssa. "Meidän äiti imppaa" oli kappale, joka oli vanha Rolling Stones-hitti "Mother´s Little Helper". Sinkun kääntöpuolella kuultiin Paten versio Lasse Mårtensonin tunnetuksi tekemästä hitistä "Laiskotellen".

- Sielun Veljet, Epe ja mä taidettiin tavata Aulabaarissa ja siellä mun mielestä sovittiin yhteistyöstä. Siekkarit soittaa sillä "Meidän äiti imppaa" - biisillä siksi, koska siihen tarvittiin sellainen bändi joka soittaa rankasti minkä se biisi vaati. Siitä tuli todella hyvä versio. Alun perin ideana oli se, että se olisi nauhoitettu 100 % livenä yhtä pötköön. Mä tulin keikoilta silloin, kun Siekkarit oli jo studiossa ja mulla oli ääni ihan paskana. Mä kävin sitten laulamassa ton biisin Costin studiolla jälkeen päin. B-puolen "Laiskotellen" tuli taas siitä, kun mä olin sellaisessa bändissä kuin Mutteri Huopavuori & Puolikuu- orkesteri, joka oli ihan muuta kuin Popedaa. Me tehtiin keikkoja silloin tällöin Tampereen lähistöllä ja soitettiin vanhoja iskelmiä. Myös tuota "Laiskotellen" - biisiäkin. Sitten tuon bändin nimen jälkimmäinen osa jouduttiin muuttamaan koska Suomessa oli toinenkin, suhteellisen suosittukin Puolikuu- orkesteri. Tilalle keksittiin sittemmin Kyröfox- niminen yhtye, muistaa Pate Mustajärvi.
- Tuo sinkkuhan soi radiossa siihen aikaan ihan perkeleesti.
Soundin Tapani Rytöhonka kirjoitti singlearvostelussaan Paten sinkusta seuraavasti: " Ykköspuolen versio Mothers Little Helperistä saattaa olla ensimmäisiä, joka todellakin kuulostaa imppaamiselta ja sitä paitsi kulkee hullun lailla vaikka beat itse asiassa taitaa aiheen vaatimalla tavalla ontuakin. Mustajärven karjahtelu Sielun Veljien akustisvoittoisen soiton päälle lisää entisestään esityksen skitsofrenistä tunnelmaa. "Laiskotellen" taas on tunnelmansa puolesta seesteistä seesteisempiä, lokoisa Lasse Mårtenson- schlaageri tulkittuna laululla ja pianolla. Hyvä single? Milloin viimeksi kuulitte tuoreen version jostain Jagger/ Richards- kappaleesta". Näin totesi Tapani Rytöhonka ja arvosteluun voisi lisätä seuraavan lauseen. Milloin yleensäkään olette viimeksi kuulleet minkäänlaista versiota Jagger/ Richards- biisistä? Jos tuohon aikaan sai yleensä jonkunlaisen käännösluvan/ versiointiluvan niin muutamaa vuotta myöhemmin se osoittautui käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Summa summarum: Paten soolosinkku oli todellakin hieno pläjäys ja toden totta, sinkusta on kuultavissa kakofoninen tunnelma. A- puoli oli erinomainen, B- puoli jokseenkin ponneton esitys( niin kai kuului ollakin, olihan kyse "Laiskotellen" - biisistä).

Perinteisissä Soundin vuosiäänestyksissä 1989 Popeda ei pärjännyt mitenkään hyvin. Yhtye-sarjassa Popeda oli 16. Laulaja-sarjassa Pate sentään pärjäsi ja oli viides. Muusikko-sarjassa Costello oli sijalla 14. Vuoden Töppäys- sarjaan Popeda oli äänestetty ja tuloksena sija 20. Sen sijaan muissa sarjoissa ei Popedaa noteerattu ollenkaan. Ajat olivat siis muuttuneet.

COSTELLO COMPANY

Kitaristi Costello Hautamäellä oli sellainen taipumus, kun hän teki demoja niin mies kirjoitti kasetin kanteen tekstin Costello Company. Mistään yhtyeestä ei kuitenkaan ollut kysymys.
- Joo, kyllä Costello Company on hyvinkin yhden miehen bändi. Ei siinä sen kummallisemmasta ole kysymys. Joskus rumpalina on toiminut joko Ari Toikka tai Arska Rautajoki, muistaa Costello Hautamäki.
- Costello Company nimi on ollut voimassa siitä asti, kun studio tuli perustettua eli jotain v. 1989, jatkaa Hautamäki. Tunnetuin kyseisen produktion äänitys lienee "We are the Kings", joka on kuulemma jääkiekkoseura Ilveksen maalilaulu. Lienee tällä kaudella vähiten soitettu kappale Suomen maassa.

1990

UUDELLE VUOSIKYMMENELLE

Uusi vuosikymmen alkoi Popedalta reilun kolmen viikon loman merkeissä. Tai loman ja loman. Älppäriä oli tehty ja alkoi olla selvillä, mitä oltiin saatu aikaiseksi. Levyn nimeksi tuli "Kans´an Popeda", joka olikin tietenkin sukkela sanaleikki Guns´n Rosesista. Levy ilmestyi maaliskuun 29.päivä. Aikaan oli saatu 12 uutta kappaletta ja heti älpeen avaava "Jäin täryjyrän alle Pispalassa" on popimpaa Popedaa, joskin erinomaista sellaista. Biisin sanat ovat kuin komediaa ja herättivät hilpeyttä yhdessä jos toisessakin. Levyn kakkosraidalla palataan vanhaan tuttuun Popedaan, "Himo Mäkinen"- biisin kertosäkeessä lauletaan: " Läähättää jo Himo Mäkinen/ kellistää äidin ja tyttären/ läähättää jo Himo Mäkinen/ siinä vasta nais..eiku/ siinä vasta miesten mies". Kyseinen kappale säilyi keikkasetissä kauimmin tämän levyn biiseistä. Toinen, joka jäi keikkasettiin oli tietenkin " Kauheeta ja kamalaa", joka on levyn rupisimpia rokkirymistelyitä. Kitara piiskaa ilikeetä kitarariffiä ja tunnelmaltaan biisi on kuin 80- luvun alun Popedaa.

"Kans´an Popeda" on turhankin aliarvostettu levy. Olkoonkin, että siitä ei hittiä löydy niin silti levyn monipuolisuus yllättää positiivisesti. Ainoastaan levyn päättävä "Viisas ihminen" ei oikein istu Popedalle. Ehkä Paten sooloille se olisikin sopinut paremmin. Sen sijaan herkkä ja kaunis balladi "Mustajärvellä 12.7.89" on yksi upeimpia Popeda- slovareita. Vaan turhan vähälle huomiolle tuokin kappale jäi. Kappaleen nimi kertoo, mistä on kysymys. Tietystä tunnetilasta tiettynä hetkenä.

LP:n hauskin tarina on eittämättä "Nysse tulee", joka on levyn parasta antia. Hämmästyttävää kyllä siitä ei tullut hittiä, vaikka kaikki oikeat ainekset olivatkin kasassa. Vauhdikas biisi, munaksikas sovitus ja helvetin hienot sanat.
- " Nysse tulee" on biisi, josta oon tykännyt aina helvetisti. Sen biisin teksti on kirjoitettu studion nurkassa ja toimisi ihan hyvin sketsinäkin. Ainakin mua se naurattaa, mainitsee Pate.
Levyn arvostelut olivat koko lailla rohkaisevia. Musiikkiuutiset kirjoitti: "Ihan totta. Muutaman vähemmän onnistuneen äänitteen jälkeen Popedassa on taas ytyä. Toki sanoituksissa on yhä rasvaisuutta yli tarpeen, mutta pahimmat typeryydet ovat onneksi jääneet nahkahousujen taskuun". Sanomalehti Pohjalainen kirjoitti: "Kans´an Popeda on soundeiltaan parempi kuin ennen, vaikka tuottaja onkin edelleen Mika Sundqvist. Costellon kitarariffeissä ja sooloissa on syvyyttä, Kari Holmin rumpusoundi on tanakka. Maailma peittyy huurteiseen tomuun. Aidon rockartistin kohtalo on sellainen". "Kans´an Popeda" menestyi varsin mukavasti myyntilistoilla. Korkeimmillaan se nousi sijalle 3. ja listoilla, Top 40:ssä se viihtyi 10 viikkoa.

Kyseiselle levylle Popeda aikoi tehdä version myös vanhasta 60- luvun hitistä "Oi niitä aikoja". Bändi kokeili sitä studiossa muutamaan kertaan, mutta ei saanut kappaletta kulkemaan mieleisellä tavalla. Kyseistä biisiä bändille ehdotti Mika Sundqvist.
- Ei me kuitenkaan innostuttu tuosta biisistä. Leningrad Cowboys teki pari vuotta myöhemmin sen ja saivat siitä kovan hitin. Tuota biisiä ei kuitenkaan tallennettu edes mihinkään, sanoo Costello.
Maaliskuussa 1990 telkkarista Tulilinja- niminen musiikkiohjelma, joka lienee yksi parhaita musaohjelmia kautta aikojen. Jaksoja tuli kaikkiaan toistakymmentä ja joka jakso oli keskittynyt yhteen bändiin. Milloin oli Sleepy Sleepers, milloin Eppu Normaali ja vuoronsa tuli nyt Popedalle. Ohjelman toimittaja, upea Toni Lähteenmäki, oli nähnyt vaivaa tehdäkseen mahdollisemman hyvää työtä. Ohjelma sisälsi haastatteluita faneista, bändistä ja sen taustatekijöistä. Lopulta nähtiin live, joka Popedankin tapauksessa oli kuvattu Tampereen Tullikamarilta. Popeda esitti telkkarissa livenä kappaleet: "Raakaa voimaa", "Serkkuni on rasisti", "Himo Mäkinen", "Meidän äiti imppaa", "Kauheeta ja kamalaa", "Enkeliblues", "Roudari Hani", "Sukkana alas" ja "Mua yks nainen". Niin kuin huomaamme, Popeda soitti paljon tuoreita biisejä uudelta levyltään. Voi kunpa tuo ohjelmasarja herätettäisiin uudelleen henkiin. Ja Lähteenmäen Toni olisi juontajana.

Keväällä 1990 Popeda teki studiossa yhden biisin tulevalle SVUL:n LP- levylle. Kokoelma kantoi nimeä "Sporttihitit" ja Popedalta tuolta levyltä löytyy biisi "Verkot soi". Tämä futisaiheinen kappale on Costello Hautamäen käsialaa ja sanat on tehnyt Ari Ahonen. Biisin ns. esittelytekstissä todetaan: " Radalta kaksi. Vapiskaa brassit. Vapise Pele. Ciao Rooma! Ja Moskovan yöt. Popeda tulee. Verkonkutojien kauhu". Juu, sanattomaksi vetää... Kyseinen kokoelmalevy oli siitä erikoinen, että kaikki biisit olivat uusia. Artistiskaala oli erikoisen laaja- tai vaihtoehtoisesti sanoen sekavan kirjava; Paula Koivuniemestä Popedaan ja Epuista Kirkan kautta Saara Suvantoon. B- puolen viimeisenä kappaleena on Pate Mustajärven & Sporttikuoron " Elämän juhlaa"- kappale. Näihin päiviin saakka on kyseisen levyn menestys ollut epävarmaa. Myyntiluvuista ei ole tietoa,mutta onhan tuota levyä saatavana divareista nykyäänkin ja vallan halvalla.
- Ne tilasi meiltä yhden biisin sille kokoelmalle, jossa oli urheiluaiheisia biisejä. Meidän levy- yhtiön kautta tuli tällainen tieto ja me tehtiin biisi. Tosin tää biisi oli ollut mulla demona laatikossa, josta mä sen nappasin ja se tehtiin suhteellisen nopeasti, sanoo Costello Hautamäki.

TÖRRÖ LÄHTEE BÄNDISTÄ

Keikoille bändi lähti siis tammikuun lopulla ja maaliskuun lopulla alkoi vahvistua todeksi se, mitä Pate oli ollut näkevinään jo jonkun aikaa. Törrö alkoi kyllästyä olemaan statistina bändissä, johon hän ehkä olisi enemmän halunnut vaikuttaa. Lisäksi kerrottiin, ettei Törrö olisi kovin korkealle Popedan biisejä noteerannut. Pientä kränää oli varsinkin keväällä ollut ilmassa ja maaliskuun loppupuolella Kaavin keikalla oli lopun enteet ilmassa.
- Toivosen Sepi opetti Hautamäkeä ajamaan bussia. Ne ajelivat siinä pihassa ympäri ja me muut naurettiin vedet silmissä, että tuosta ei kyllä tule yhtään mitään. Yhtäkkiä Törrö vinkkaa mut sivummalle, että hänellä olisi asiaa. Mä olin, että mitä nyt? Törrö sitten sanoo, että hän on päättänyt jättää meidät. Ja mä olin aavistellut Törrön lähtöä jo kuukauden ajan, muistaa Pate.
- Sitten yöllä kun lähdetään ajamaan kotiinpäin niin Törrö menee istumaan Costin viereen ja sanookin, että ei hän lähdekään. Costi vaan ilmoitti sille, että kyllä sinä muuten vaan lähdet. Tuollaisilla asioilla ei vitsailla, jatkaa Mustajärvi.
Viimeisen keikkansa Törrö Tapaninen soitti Popedassa Tampereella Ikurirockissa 20. päivä toukokuuta. Tai viimeisen...soittihan Törrö Popedan 20- vuotisjuhlissakin.

Sikäli Törrön lähtö oli harmillinen, koska uusi LP oli vastikään ilmestynyt ja kyseistä LP- kannen kokoonpanoa ei enää ollutkaan. Keikkajuliste meni heti alkutekijöissään uusiksi ja tilalle jouduttiin tekemään toinen juliste.
- Siinä vaiheessa, kun olisin halunnut kaivaa esiin aidon oikean Popeda- hengen niin siihen ei minulle annettu mahdollisuutta. Ja kun huomasin noviisina ettei mulla ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin niin totesin, että mun työ tässä orkesterissa on ohitse, sanoi Timo "Törrö" Tapaninen pestin päätyttyä. Ennen tuota viimeistä keikkaansa Törrö ehti käydä toukokuun alussa vielä Popedan kanssa heittämässä keikan Tartossa.

Niinpä Popeda teki kesän keikat viisimiehisellä kokoonpanolla. Levypuolella bändiltä ilmestyi kolmen biisin promosinkku, CD:nä( "Lilli Kupponen", " Nysse tulee" ja " Kuuma kokardi") huhtikuussa.
Kesällä 1990 keikkoja riitti entiseen malliin, mutta aistittavissa alkoi olla basisti Jyrki Melartinin kyllästyminen. Jyrkille ominainen huumori loisti poissaolollaan ja hän alkoi vetäytyä omiin oloihinsa. Eikä oikein soittaminenkaan maistunut niin kuin ennen. Ja kun katsoo "Kans´an Popedan" kantta niin eipä siinäkään Jyrki kovin tyytyväiseltä näytä. Keikkailu alkoi maistua puulle ja mainitsipa Jyrki laskeneensa sekä viettäneensä elämästään 30 päivää Köyliön Lallintalolla. Se oli kuulemma liikaa! Loppukesästä Popedalla oli tiedossa Jykän lähtö. Costellon kommentti oli paljon puhuva: " Älä nyt jumalauta tee tätä meille, Jykä!"

PÖRRÖPÄÄ BASISTIKSI POPEDAAN

Jyrki Melartin tuli Popedaan basistiksi vuonna 1981 keväällä. Alun alkaenhan Jykän piti vain tuurata hieman aikaa. Tässä tapauksessa hieman aikaa oli reilut yhdeksän vuotta. Nähty oli paljon ja oli aika nähdä jotain muutakin. Soittohommista oli saatu tarpeeksi ja Jykä alkoi touhuta kokkaushommien parissa. Mies möi kaikki soittovehkeensä pois ja jätti itselleen ainoastaan akustisen kitaran, jolla hän huvitti itseään sekä tuttavien lapsia laulamalla ja soittamalla pornolauluja.
- Ajattelin ryhtyä kokiksi ja kolme vuotta teinkin niitä hommia. Sitten menin soittamaan Topi Sorsakosken bändiin. Menojalkaa vipatti ja sekin oli eräänlainen elämänkoulu, sanoo Jyrki Melartin. Tuossa kyseisessä Sorsakosken bändissä soitti myös rumpuja muuan Arska Rautajoki, joten Topilla oli varsin rokkaava rytmiryhmä. Ja taisipa olla jopa Topillekin vähän liian rokkaava.

Mellun lähtö Popedasta oli osalle bändille kovakin pala. Jukkis Järvinen myöntää vitutuskäyrän olleen tuolloin hyvinkin korkealla. Bändi piti palaveria samalla matkustaen junalla Helsinkiin. Matkalla mietittiin erilaisia vaihtoehtoja, kunnes Costi heittää ilmaan ehdotuksen: " Mää kyllä tunnen yhden sopivan tyypin, mutta se on kyllä hullu. Se on tullut just Amerikasta Suomeen. Sen nimi on Markku Petander".
Tuumasta toimeen ja Petander kutsutaan koesoittoon ja kundi havaitaan hyväksi vaihtoehdoksi. Vahdinvaihto bändissä tapahtui 29.9 Evijärven Nuorisoseuran lavalla. Jykä soittaa ensimmäisen setin ja toisen setin soittaa Petsku Petander, Jyrkin jäädessä lavalle syömään jäähyväisateriaa. Samalla bändi veivaa rokkia hiki hatussa ja roudarit toimivat tarjoilijoiden roolissa kaataen Jykälle hienosti lisää viiniä. Täytyy sanoa, että noin tyylikästä lähtöä bändistä ei allekirjoittaneelle tule mieleen. Samaan hengenvetoon voi todeta, että Popeda on herrasmiesorkesteri ja sehän piti jälleen kerran paikkaansa.

Markku Petanderin ensimmäinen keikka, missä hän soittaa bassoa yksin tapahtuu Helsingissä lokakuun alussa.
- Siellä oli muutama lähipiiriin kuuluva henkilö katsomassa kuulemma Popedan loppua, että nyt hajosi bändi kun Petander tuli siihen ryhmään. Vaan kaikki menikin tosi hyvin, riemuitsi Petander myöhemmin hyvinkin ristiriitaisia ensiajatuksia saaneesta miehistönvaihdoksesta.
- Markku tiesi jo etukäteen, että sillä ei ole mahkuja tulla kitaristiksi Popedaan. Bändi ei halunnut eikä tarvinnut toista kitaraa. Niinpä se tuli basistiksi ja klaarasi homman todella upeasti. Se oli niin räväkkä esiintyjä, että se oli heti naisten suosiossa. Jos boogie ei aina ollut kohdallaan niin se korjasi sen sillä, että se oli niin makeen näköinen jätkä, muistelee rumpali Kari Holm.
Roudariryhmä katseli myös erikoista tulokasta vallan kummissaan ja hengenheimolaisuus ei löytynyt aivan heti. Toivosen Sepi ei pitänyt ensi alkuun tästä tulokkaasta ollenkaan ja ilmoitti bändille, että joko tuo pelle lähtee tai hän. Vaan kun aikaa kului ja herrat pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin perinteisellä nupit kaakkoon- känneillä niin harmonia löytyi tätä kautta kovinkin pian.

Petanderin tulo oli Popedalle muutenkin tervetullut. Tekemisen ilo palasi pienen väsymyksen jälkeen ryhmään ja ennen kaikkea Costin hengenheimolainen oli myös suuri apu uusia biisejä tehdessä tai työskenteltäessä studiossa. Arwon kuoleman jälkeen biisintekovastuu makasi liikaa Costin harteilla ja oli hyvä, kun bändissä oli nyt toinenkin tasavertainen biisientekijä. Olipa Costin ja Petskun musiikkimakukin hyvin samanlainen. Lisäksi kaksikko sai myöhemmin nimen Gipsy Brothers, joka kuvaa hyvin näitä kahta hulmuava hiuksista rokkitähteä.

Toki ensitreenit olivat myös askelmerkkien hakuaikaa. Petsku myöhästyi eka treeneistä muutaman tunnin ja sen päätteeksi tuli änkyräkännissä treeneihin. Palautetta tuli hyvinkin tiukasti ja varsinkin Costilta.
- Ilmoitin sille, että jos tämmöstä meininkiä jatkat niin tästä ei tule yhtään mitään. Homman on muututtava, tai nää on hyvin äkkiä ekat ja vikat treenit samalla kertaa, kertoi Costello.
- Ekat treenit oli sellaiset, että jätkät oli tottuneet Melartinin soittoon ja mulla oli hieman erilaisempi staili ja soundi. Kai ne katteli vähän kummissaan ja kauhuissaan, mutta ei se ainakaan tahtia haitannut,muistaa Petander.

Marraskuussa Popedan pojat kävivät TV- kameroiden edessä ja taltioitiin kolme biisiä play backinä Kako Oy, YyKaaKoo- ohjelmaan: "Sukkana alas", "Mustajärvellä" ja "Kauheeta ja kamalaa". Loppuvuosi 1990 sujui keikoilla niin kuin ennenkin ja joulukuun lopulla Popeda sekä Eppu Normaali halusivat muistella menneitä ja tekivät viiden keikan yhteiskiertueen, joka kantoi nimeä "Sedät jaksaa heilua". Keikkapaikkakuntina oli Oulu, Siilinjärvi, Nivala, Joensuu ja Saarijärvi. Tämän jälkeen Popeda lähti taas perinteiselle talvitauolle ja keikoille palattaisiin maaliskuun lopussa 1991.

Perinteisissä vuosiäänestyksissä Popedan kärkisijat olivat kadonneet. Soundin 1990 äänestyksissä Popeda joutui tyytymään seuraavanlaisiin sijoituksiin. Yhtyesarjassa uudet tuulet puhalsivat ja Neljä Ruusua oli ykkönen ja Eput kakkosia. Popeda löytyi vasta sijalta 20!Laulajasarjassa ykkönen oli Ismo Alanko ja Pate Mustajärvi löytyy sijalta 14! Nämä ovat sijoja joihin ei oltu viime vuosien suosiosta johtuen totuttu. Muusikko ja Säveltäjä/Sanoittaja- sarjassa ei Popedalaisia ole noteerattu lainkaan. Samoin kävi Vuoden Piisi ja Vuoden Ihana Ihminen - sarjojen suhteen. Sen sijaan Vuoden kotimainen LP- sarjassa Popedan "Kans´an Popeda" oli äänestetty sijalle 17. Ykkösenä oli Neljän Ruusun "Hyvää yötä Bangkok".

1991

KEVÄÄLLÄ TAAS BAANALLE

Vaikka takana olikin kolmen kuukauden tauko keikkailussa niin silti ei toimettomana bändi ollut. Pate oli väsäämässä uutta soolosinkkua. Edellisestä soolotuotannostahan oli vierähtänyt jo toista vuotta. Studiossa levytettiin kaksi uutta kappaletta: "Tarjoan kierroksen" ja "Vaikka paljain jaloin". Lisäksi alkukesäksi oli tulossa Paten kokoelma soolobiiseistä ja tämä sinkku oli osaltaan esimakua siitä.
Myös Popeda oli tehnyt kaikessa hiljaisuudessa uuden sinkun. Biisin, joka oli tavallaan hyvin epä Popedamainen ja toisaalta taas ei. Bändin uusin jäsen Markku Petander oli tehnyt kappaleen "Punaista ja makeaa". Kappaleen plokkasi Costello Petanderin biisivarastosta.
- Petskuhan ei itse pitänyt biisiä minään, koska se oli sen mielestä vaan sormiharjoitus. Mä sanoin sille, että täähän on tosi kova juttu. Itse asiassa parasta, mitä oot koskaan tehnyt. Eihän Petander nyt sitä uskonut. Se vaan oli ihan hädissään, että eihän tää nyt kuulosta yhtään Popedalta. Mä sanoin sille, että me voidaan tehdä ihan mitä vaan, kertoo Hautamäki yllättävästä Popeda- biisistä.
- Kun Costi kuuli tuon biisin, se sanoi;" Perkele, juuri tuollaista biisiä mä oon yrittänyt tehdä". Mulla oli se valmiina englanninkielisenä sekä valmiina sovituksena. Siis sellaisena kuin se on tuolla sinkullakin. Pauli tykkäsi biisistä paljon ja teki siihen karmaisevan hyvän tekstin. Sen suoritus siinä on enemmän kuin puoli ruokaa,sanoo Markku Petander.

Kappaleesta tuli varsinkin Tampereen seuduilla hitti, samoin kuin lopulta koko Suomen hitti. Tamperelainen paikallisradio 957 soitti biisiä ns. power- soitossa ja sitä kuuli tuhka tiheään. Hyvin kyseinen sinkku kävi myös kaupaksi ja "Punaista ja makeaa" oli listojen kärjessä. Pate Mustajärvi teki kappaleeseen todella hienon tekstin: " Sä naulasit mun kielen pöytään kii/ hymyillen sen teit ja veit/ pois kaiken rakkaimman/ tuhosit maailman/ sun hajuvetes tuoksuun mun tequilan sekoitan/ ei ole lupaa/ ei oikeuttakaan/ juottaa maljaa näin katkeraa/ hei baarimikko/ voitko ojentaa/ jotain punaista ja makeaa". Teksti on yksi Mustajärven Paten parhaista teksteistä, joskin Pate on tehnyt parikymmentä yhtä hyvääkin tekstiä. Kappale on jäänyt elämään ja vielä edelleenkin se on Popedan setin yksi kohokohdista keikoilla. Singlen kääntöpuolelta löytyi biisi nimeltä "Kotiin", jonka on säveltänyt Seppo "Säppi" Hakasalo. Kyseisellä herralla oli aikoinaan bändi nimeltä Säppi. Kappale joutui Popedalle niin, että Säppi oli soitellut Costille ja kysellyt mahdollisuutta äänittää paria biisiä nauhalle. Näin tehtiin ja Costi diggaili "Kotiin"- biisistä niin, että tiedusteli josko Popeda voisi tehdä sen. Luonnollisesti lupa tuli ja Popeda junttasi sen narulle. Vasta vuonna 2002 Säppi teki tuon biisin levylle omana versionaan.
"Punaista ja makeaa" ilmestyi kauppoihin 3.4.1991. Levy nousi listoille suoraan ykköseksi . Soundin Asko Alanen totesi aika osuvastikin singlearvostelussaan: "Kiertävän lavataiteen veteraanit vääntävät jykevän carilloballadin, joka on turvallisen toimivaa tasoa".

Paten soolosinkku "Tarjoan kierroksen" ilmestyi kauppoihin toukokuun 8. päivä, mutta se ei saavuttanut myyntilistoilla sen mainittavampaa menestystä. Saati mitään radiosoittoa. Toukokuun lopulla ilmestyi Paten soolokokoelma "Pam Pam Pauli vaan", jota mainostettiin myös voimallisesti telkkarissa. Kokoelmalle oli koottu kahden ensimmäisen LP:n parhaat sekä soolosinkut. Hassua kyllä, kyseiseltä Paten soololta löytyy "Paulin Taikakaulin", jonka kylläkin levytti Popeda pari vuotta aiemmin. Ehkä kyseinen kappale miellettiin Paten soolobiisiksi siksikin, koska se kuulosti hyvinkin epä- Popedamaiselta kappaleelta. Mene ja tiedä!
- Tuolle kokoelmalle biisit valittiin Epen kanssa yhdessä. Tehtävä oli sikäli helppo, koska eihän niitä levyjä ollut vielä tuossa vaiheessa niin paljon tullut tehtyä. Kaksi soolo -LP:tä ja muutama sinkku. "Paulin Taikakaulin" - biisi oli kokoelmalla kai siksi, kun LP:n nimi oli "Pam Pam Pauli vaan". Levyn kannet kuvat otettiin Tampereella. Mentiin sellaiseen paikkaan, missä oli tramboliini ja hypin päivän ajan sillä ja kuvaaja otti samalla kuvia, hah hah, naureskelee Pate erikoisen hyvälle ja hauskalle kannelle. Taivastausta sijoitettiin jälkeen päin ja lopputulos oli komea. Pate Mustajärven soolo oli luonnollisesti menestys. Myyntilistoilla se oli parhaimmillaan sijalla 7. ja myyntilistoilla se oli kokonaista 10 viikkoa. Soundi- lehti Paten kokoelmasta mm. näin: " On hulppea havaita, miten kattavan otoksen rockin historiaa Pate ottaa omakseen tällä soolotöidensä kokoelmalla. Joidenkin yksittäisten tulkintojen alkuperäisversiot suorastaan huutavat paremmuuttaan, mutta kersantti Paten komentoääni hätistelee itsepäisimmätkin laulut ryhdikkäästi riviin. Valintapolitiikan rohkeudesta johtuen hittikimara on hyvin persoonallinen ja itsestäänselvyyksiä välttelevä. Rock-perinteen ohella Pate sulkee suureen syliinsä pop-duetot( Hei Paula) ja italialaisen iskelmän( Lui)". Niinpä niin, sujuvastihan Paten soololla vedetään rupista rokkia ja hempeää tunnelmointia.

Kesä 1991 sujui keikoilla ja sinkkuhitti "Punaista ja makeaa" vaikutti taas suosioon. Yleisömäärät hieman nousivat ja festareille bändiä kysyttiin tanakasti. Kesän festarikeikoista mainittakoon: Ahvenlampirock,Virtasalmi, Intiaanirock ja Nummirock. Noista juhannusfestareista sen verran, että Popedaa sai kuulla radiosta molempina juhannuspäivinä. Juhannusaattona bändiä haastateltiin radioon Virtasalmelta Tero Lietteen toimesta. Soittipa Popeda akustisesti kappaleen "Kotiin". Kokoonpano oli trio: Pate, Costi ja Kari Holm.

Seuraavana päivänä radioitiin Popedan Nummirockin keikka lähes kokonaisuudessaan suorana! Keikan kevyttä antia tarjosi Raaka- Arska, joka laulaa livautti todellisen ex tempore- biisin "Se on salaisuus" ja luulisinpa, että sanat on tehnyt hyvinkin itse Raaka- Arska. Tuo Nummirockin keikka oli sikälikin Popedalle merkittävä, sillä bändin pitkäaikainen roudari/ autokuski Seppo "Sepi" Toivonen jätti bändin. Sepille oli tullut jälkikasvua ja Suomen ympäri kiertäminen alkoi tympiä. Varsinainen siviilityö ei antanut enää aikaa bändille ja Sepi jättäytyi pois. Palvelusvuosia kertyi vähän yli kymmenen vuotta. Sepin tilalle tuli roudariksi Mikko Heikkinen.

SVOBODA

Pitkin syksyä 1991 tehokaksikko, Hautamäki ja Petander vietti aikaa tiiviisti yhdessä. Milloin oltiin kaupungilla viettämässä rock´n roll elämää, milloin oltiin studiolla. Biisejä herrat tekivät kimpassa tanakasti ja jälkeäkin syntyi.
- "Svobodaa" tehtiin hyvin paljon Costellon kanssa kahdestaan. Ilmeisesti se oli tehnyt siinä vaiheessa tarpeeksi Popeda- levyjä yksin ja nyt sillä oli hullu kaverina. Oli se hienoa levyntekoa mun mielestä, kun ei ollut kiirettä. Mä saatoin pamahtaa taksilla Doriksesta Costin studiolle keskellä yötä tekemään jotain, muistaa basisti Markku Petander.
- Joo, Markku tuli kerran studiolle yöllä tekemään yhteen biisiin uuden kertosäkeistön. Tuo biisi oli "Mehu Maija ja Temppu Eeva". Sanoin Petskulle, että biisi on muuten hyvä mutta kertosäkeessä ei tapahdu yhtään mitään. No, se teki yöllä uuden kertosäkeistön ja soitti mulle heti innoissaan että tuus nyt kuuntelemaan, toteaa Hautamäki.

Biisejä tehtiin siis syksyllä paljonkin. Valmiina oli tuo keväällä ilmestynyt single, "Punaista ja makeaa" sekä "Kotiin". Hautamäki oli kuunnellut läpi Alex Harvey tuotannon ja löysi sieltä "Tomahawk Kid"- biisin, johon ihastui. Patehan oli luonnollisesti kyseisestä kappaleesta innoissaan ja bändi päätti tehdä sen. Lätkäaiheiset sanat rustasi Leskisen Juice ja ne ovat sanalla sanoen loistavat. Toinen levyn coverbiisi oli "Kirje " eli "The Letter"( Wayne Carsonia…). Kyseinen kappale tehtiin aikoinaan sellaiseen TV- ohjelmaan kuin Miksi mies lentää. Tuon ohjelman tekijäkaartiin kuului Pate Mustajärven lisäksi Hannu Pelkonen, Harri Saksala ja Upi Sorvali. Tuosta lähtien kyseinen kappale jäi Paten mieleen ja Pate ehdotti Costille, josko Costi sovittaisi tuosta biisistä tanakamman version. "Kirje" oli sikälikin merkittävä biisi, sillä se julkaistiin singlenä marraskuussa 1991. Itse asiassa tuolloin olisi pitänyt ilmestyä alun alkaen koko LP, mutta Costello pyysi Epe Heleniukselta hieman lisä-aikaa jota sitten Epe myönsi muutaman kuukauden verran. Hyvä, että myönsi. Nimittäin tuona aikana saatiin valmiiksi muuan "Kersantti Karoliina" - niminen biisi, josta tuli järjettömän suuri hitti. Tuo kyseinen kappale oli viimeinen tuolle levylle valmistunut kappale.

"Svobodan" materiaali oli yllättävänkin laajaa ja kappaleita ei saatu toimimaan ihan noin vaan. Muun muassa bändin rumpali Kari Holm näki alkutilanteen kovinkin hankalana.
- Se tekovaihe meinasi mennä perseelleen ja tuntui ettei niitä biisejä saada toimimaan millään. Ne vain tuntui niin hajanaisilta ja sekavilta. Markku ja Costihan sitä kahdestaan teki. Se levy on tuotetuin Popeda- levy kautta aikojen, mainitsee Kari.
Sen sijaan Pate Mustajärvi muistaa levyn teon olleen hyvinkin helppoa.
- Tuottajakaksikko oli valmiina koko ajan. Sinne mentiin tekemään biisejä koska tahansa, aina kun siltä tuntui. Mun mielestä "Svoboda" oli kivuton tehdä. Kyllähän sen kuulee siltä levyltä; laulusoundeista , soitosta, ihan kaikesta. Muistan sanoneeni, kun levy oli valmis että tätä on sitten pojat vaikea ylittää, totesi Pate Mustajärvi ja oikeassahan Pauli oli. Levyä tuli tuottamaan myös vanha legenda itse eli Sundqvistin Mika. Lisäksi Mika äänitti kyseisen levyn ja tekipä yhden tekstinkin.
- Sanoin jätkille, että haluan riskiin mukaan. Jos tää levy myy huonosti, mä en saa penniäkään. Jos se taas myy hyvin niin silloin minäkin saan sitten hyvin. Olin sellainen provisiopalkkainen tuottaja, sanoi Mika Sundqvist.

Bändin keikkatahti oli pitkin syksyä maltillinen, johtuen levynteosta. Elokuussa 1991 bändi teki seitsemän keikkaa, syyskuussa keikkoja oli kahdeksan ja lokakuussa jopa kymmenkunta. Vasta joulukuussa tehtiin kunnon rundi, peräti 21 esiintymistä ympäri Suomen.

KERSANTTI KAROLIINA

Aivan levynteon loppuhetkillä putkahti esiin sellainen biisi kuin "Kersantti Karoliina". Tai jos tarkkoja ollaan niin biisillä ei ollut vielä nimeä eikä oikein tekstiä. Oli vain valmis pohja, mutta kiire alkoi pukata taas esiin. Costello ajatteli, että levylle on tulossa biisejä jo aivan tarpeeksi eikä tuota yhtä biisiä kannattaisi enää alkaa parsia kasaan. Levyn tuottaja/ äänittäjä Mika Sundqvist taas oli jyrkästi eri mieltä. Koska kyseessä oli näin hyvä poprockralli niin tämä kyllä tehdään vielä. Ongelmana oli vain tekstin puuttuminen. Pate oli tehnyt aiemmin tekstin joka oli kuitenkin aika hurjaa tavaraa eikä kelvannut bändille alkuunkaan.
- Tekstin tarina meni niin, että oli maalaistalo ja navetassa on iltalypsyllä talon emäntä. Nuori isäntä kävelee kirves kädessä kohti navettaa ja tappaa ensin emännän, sitten karjan ja lopuksi kun se on tappanut sen viimeisenkin lehmän niin isäntä lähtee juoksemaan pitkin suota hullusti huutaen ja nauraen. Niin ja juo tappamastaan lehmästä veret. Costi sanoi mulle jo eka säkeistön jälkeen että älä laula enempää, mulla nousee jo karvat pystyyn. Tuo teksti ei ole hyvä ja mä menin tarkkaamoon hyvinkin loukkaantuneena ja tiuskaisin että pitääkö sen tekstin aina alkaa että " on mulla bootsit ja mä soitan kitaraa". Ja jätkät huutaa innoissaan, joo tuo on loistava. Tuon on oltava eka rivi tuossa biisissä, muistelee Pate hylsyksi mennyttä teksti-ideaansa ja ilmoitti samalla ettei hän nyt pysty tähän hätään mitään muutakaan tekstiä tuohon väsäämään. Tällöin heristi korviaan Sundqvistin Mika ja ilmoitti tekevänsä tekstin. Aikaa hän tarvitsisi ainoastaan yhden illan. Huomenna tuo kappale lauletaan. Sundqvist menee kotiinsa ja alkaa katsomaan televisiota.
- Niin, katselin siinä Kympin uutisia jossa silloista puolustusministeriä Elisabeth Rehniä haastateltiin. Se kertoi, että YK- joukkoihin aletaan ottaa kapiaisiksi myös naisia. Siitä tuli mulle ahaa - elämys. Tästähän se teksti pitääkin tehdä. Muutin asetelmaa niin että tää laulaja on se pullamössömies, joka kotona vaan hyssyttelee sitä bambinoa. Ja sitten kun se Karoliina huutaa niin se on kuin leijonan karjuntaa. Eli kun kerran solisti on näin karhee niin kuinka karhee onkaan se nainen sitten, naureskelee Mika.

Kyseinen kappale muodostui sellaiseksi hitiksi jota tuskin kukaan uskalsi odottaa. Samalla LP sai taas yhden hitin lisää, joka mahdollisti kyseisen älppärin huikean menestyksen listoilla. "Svoboda" meni listaykköseksi hyvinkin kevyesti ja listojen kärjessä tuo levy pysyi pitkään. Top 40:ssä listaviikkoja kertyi peräti 24. Loppuvuodesta 1991 Popedaa nähtiin kahdessakin eri TV- ohjelmassa. Lokakuussa tuli ohjelma nimeltä Zoo, missä Popeda esittää livenä kolme biisiä: "Himo Mäkinen", "John Holmes" ja "Olen valmis". Joulukuussa Tampere- talossa pidettiin Irwin Goodmanin muistokonsertti, joka televisioitiin. Popeda oli mukana ja esitti kaksi biisiä eli "Kalteriblues" ja Raaka- Arska kävi laulamassa legendaarisen "Naulaan ja naputan"( jonka Irwin aikoinaan teki omalle autonkuljettajalleen Wolde Waldemar Punnalalle).

1992

KUMMALLISET LEVYNJULKKARIJUHLAT

"Svoboda" ilmestyi helmikuun 19.päivä 1992. Viikkoa ennen oli ilmestynyt "Karoliina" - sinkkuna ja kääntöpuolella oli "Mää ja Tapparan mies". Sinkun kannet oli tehnyt Popedan kosketinsoittaja Jukkis Järvinen. Rumban päätoimittaja Rami Kuusinen ( r.i.p) totesi arvostellessaan Kersantti Karoliinaa", että "tuntuu siltä ettei Popedan uudelle tuotannolle pysty löytämään vertailukohtia kuin Popedan vanhemmasta tuotannosta. Lisäksi Kuusinen toteaa, että "Karoliina on Popedaksi jotenkin asiaankuulumattoman prameasti tuotettu ja sovitettu parin ajankohtaisen riimiparin varaan rakennettu tekele". Myöskään Rami ei tunnu pitävän biisin saksofonista. Mitenkään outo soitinhan ei saksofoni ole Popedan biiseissä. Muistissahan on mm. vuonna 1984 levytetty "Hjulapataa" sekä vuonna 1986 tehty "Ei oo valoo"- LP, jolla fonia kuullaan useammassakin biisissä. Kaikilla näillä levyillä tuo saksofonisti on ollut Vesa Hyrskykari. Vesaahan on nähty myös Popedan keikoilla livenäkin( mm. Saapasjalkarokissa).
Huomion arvoista on myös se, että "Svoboda" oli viimeinen vinyylilätty mikä bändiltä tuli. Ja samalla kyseinen pitkäsoitto on ensimmäinen CD julkaisu. Sittemminhän nuo aikaisemmatkin levyt ovat päässeet CD- formaattiin. Niin, "Svobodasta" tuli kaikkien aikojen suosituin studiolevy, mitä Popeda on tehnyt. Levyltä löytyi neljä hittiä ja muukin materiaalia on hyvin tasapainoista ja ennen kaikkea tuotantopuolella on onnistuttu hyvin. Kaikki levyn 14 biisiä on tehnyt viimeisen päälle eikä selkeitä täytepaloja älppäriltä löydy.

Yksi levyn erikoisuuksista on Raaka- Arskan laulama "Pornokaupan johtaja". Biisin idea tuli aikoinaan Sorsakosken Topilta, joka oli heittänyt hyvänä vitsinä riimin: "pornokaupan johtaja, kotipaikkana Lohtaja". Patehan ei tekstiä suostunut levylle laulamaan, kun taas Arska suostui kyllä. Kappaleen on säveltänyt Costello ja sanat teki Ari Ahonen. LP:n teksteistä Mustajärvi on tehnyt viisi, Juice Leskinen on taas tekstittänyt kolme biisiä, Sundqvistin Mika teki kaksi ja Petsku yhden. B-puolen viimeinen kappale "Maapallo" on Costellon instrumentaali.

Levyn julkkarit ovat luku sinänsä, sillä ne pidettiin Helsinki- Vantaalla Seutulan metsillä Survival Game sotaa käyden. Tämä kyseinen peli on ns. värikuulasotaa ja Popedan pojat mitteli toimittajia vastaan. Tempaus onnistui, sillä hyvinkin monesta lehdestä sai lukea erikoisesta tapahtumasta. Petander annettiin toimittajapuolelle lainaan jotta saatiin tasajoukkueet. Popedalaisista taisi puuttua ainoastaan Costello Hautamäki, joka on pitänyt tapana matkailla juuri silloin kun on levyn julkistamisbileet.
- Levynjulkistamistilaisuuksia mietitään aina bändin kanssa yhdessä. Täytyy olla muutakin kuin se lehdistötilaisuus, jossa bändiä voi haastatella ja tarjoillaan ilmaista viinaa ja ilmaisia levyjä. Tässä tapauksessa mediaa oli paljon paikalla ja hauskaa oli ollut, kertoo Epe Helenius Poko Rekordsista.
- Hyvä episodi oli, kun suurin osa näistä toimittajista on näitä siviilipalvelusmiehiä ja kun ne sai ne sotavehkeet päälle niin jumalauta kuinka ne jätkät muuttui. Hah hah, siinä se oli todellakin se niiden vakaumus, naureskeli Pate Mustajärvi jälkeen päin.

Mainittakoon, että bändi kävi kuvaamassa levyn kansikuvan Parolan Panssariprikaatissa. Ainoat etikettivirheet tulivat kun Pate heilutti kannessa valkoista lippua. Niin ei olisi saanut tehdä. Sehän on antautumisen merkki ja Suomen armeija ei antaudu ikinä, kai. Toinen erhe saatiin korjattua, sillä valokuviin meinasi lipsahtaa Suomen armeijan tunnus. Asia, mikä ei saa näkyä siviilikuvauksissa. Niinpä se peitettiin lakilla ja taas kaikki oli hyvin. Levyn menestys alkoi poikia bändille yhtä sun toista. Sanomattakin on selvää, että keikkakysyntä nousi aivan uusille tasoille. Toisaalta bändi oli tehnyt periaatepäätöksen, että mitään älytöntä määrää ei lähdettäisi riuhtomaan. Keikkahintoja nostettaisiin mieluiten maltillisesti. Näin myös tapahtui. Joskin vuoden 1992 keikkamäärä oli 127 keikkaa ja edellisvuoden määrään nähden nousua oli lähes kolmekymmentä keikkaa. Keikoille lähdettiin kuukautta aiemmin eli helmikuun lopussa mutta siltikään kaikki halukkaat järkkärit eivät saaneet Popedaa keikalle huvipaikkaansa. Sellaista on kysynnän ja tarjonnan laki. Aina ei pysty kysyntää tyydyttämään. Eikä tietysti pidäkään, tervettä nälkää täytyy jäädä niin järkkäreillekin kuin yleisöllekin.

Helmikuussa 1992 bändin liittyi roudariksi uusi mies, Miki Äikäs. Ensimmäinen keikka oli 28. päivä helmikuuta Tampereella Ikurissa. Päivällä pelattiin kiekkoa ja illalla Popeda soitti keikan.
- Joo, siellä oli joku jääkiekko-ottelu, Ikurin Vireen sikariporras vastaan Popeda. Mua kysyi mukaan Raaka- Arska ja Järvisen Jukkis. Ensin en olisi halunnut lähteä. Ei helvetti, pikku poika nyt muka isojen poikien matkaan, ei saatana! Pikku hiljaa kiinnostuin ja sillä tiellä ollaan edelleenkin, roudarina, tarinoi Miki joka oli Popedan mukana aina vuoden 2001 loppuun. Nyttemmin mies on Yön päämiksaajana.
Hupaisa yksityiskohta myös oli, kun bändi teki telkkaria varten play backin kappaleesta "Kersantti Karoliina". Kokoonpano oli vallan erikoinen, sillä Costello Hautamäkeä ei nähty koska mies oli ilmeisesti jossain päin maailmaa lomailemassa ja korvaajana toimi toinen pörröpää eli Juha Torvinen Epuista. Hyvin oli Torvinen seuraillut Costellon lavaolemusta, sillä mies heilutti päätä yhtä vakuuttavasti kuin Costello. Videolla tämän huomaa myös Järvisen Jukkis, jota alkaa naurattamaan hervottomasti.
Kesäkuussa ilmestyi se neljäs sinkku tuolta "Svobodalta" eli "Repe ja Lissu". Loistava kesäralli, josta tehtiin myös ihka oikea videokin( ja jolla on mukana myös Hautamäkikin). Niin sinkku kuin videokin ilmestyi kesäkuun alussa ja varsinkin radiossa "Repe ja Lissu" soi tuhka tiheään. Sinkun kääntöpuolelta löytyi vanha Irwin- klassikko "Sen kunniaksi".

Rumba- lehden levyarvostelussa todettiin näin: " Uutukainen Svoboda ei erityisemmin kannusta paikkaamaan syntynyttä aukkoa. Levy on periaatteessa huolellista työtä, osaavathan miekkoset kuulostaa "rokilta". Pate Mustajärven soolot todistavat, että soveliaan materiaalin kanssa hänessä on tulkitsijan aineksia vähintään keskiraskaaseen sävelradiosarjaan. Samaan sarjaan yltävät Svobodankin toimivimmat palat". Syke- lehti oli arvosteluissaan vähän valoisampi: " Popedan uusi Svoboda- LP on soundeiltaan bändin historian hiotuin, mutta tekstit on tehty kieli poskessa, kuten aina ennenkin. Asialliseksi rockbändiksi heittäytyminen ei kiinnosta, koska asiallisia bändejä on jo ihan tarpeeksi - työttöminä". Suosikki- lehden levyarvostelija Juho Juntunen piti levyä mietitympänä kuin aikaisempia Popedan levyjä. " Popeda soittaa bändinä tarkasti yhteen ja soundeja on tuotettu oikein kunnolla. Onneksi Pate laulaa vielä omaan verevään tyyliinsä, joka antaa levylle tarpeeksi henkeä ja verta".
Ja niin kuin arvata saattaa, kun jossain biisissä lauletaan jonkun julkisuuden henkilön nimi- tai tässä tapauksessa poliitikon- niin eikös vaan käykin niin että poliitikko kiinnostuu bändistä. Kun Popeda lauloi, että "syytän sua Elisabeth Rehn" niin johan kiinnostus rokkibändiin virisi tämän leidin puolelta.

Popeda esiintyi Kirkkonummella huhtikuun lopulla 1992 niin keikalla nähtiin myös Rehn aina lavalla asti. Ette varmaan arvaa, mitä biisiä Popeda tuolloin esitti, kun Ellu oli Paten kainalossa. Tiettävästi Rehn ei kuitenkaan itse laulanut. Ja voisi sanoa kuin juontaja Ostos- TV:ssä, eikä siinä vielä kaikki. Kun presidenttikampanja alkoi niin Rehnin puoluetoimistosta otettiin yhteyttä Popeda- leiriin.
- Joo, ne pyysi lupaa käyttää "Kersantti Karoliinaa" kaksikin kertaa, mutta mä kieltäydyin. Sitten jonkun ajan päästä tuli puoluetoimistosta pyyntö, että josko Ellu saisi yhden tekijänkappaleen nimikirjoituksilla. No, se kyllä järjestyi, muistaa Costello.
Myös levy- yhtiö Poko Rekordsiin ja Popedan ohjelmatoimistoon oltiin yhteydessä kovastikin.
- Kyllä yhteyksiä asiasta pidettiin ja asiasta keskusteltiin, mutta todettiin yhtälö mahdottomaksi. Siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Tuolloinhan oli trendikästä, että joka ehdokkaalla oli joku julkkis tai muusikko takanaan, toteaa Jouko Karppanen, Popedan keikkamyyjä.

Vuonna 1992 bändistä jäi pois sen pitkä- aikainen valomies/ roudari Pekka "Elmeri" Torikka. Elmeri oli ollut bändissä 8 vuotta ja miehellä alkoi olla töitä niin paljon, että niiden sovittelemisessa oli ollut kova homma. Lisäksi hommiin leipiintyminen nopeutti päätöstä.

Kaikessa hiljaisuudessa Popeda teki pyynnöstä yhden biisin Leivän tiedotuskeskukselle. Kyseessä oli uusi biisi kokoelmalle jolle tulisi 12 biisiä, eri esittäjiltä. Hautamäki sävelsi ja Ari Ahonen sanoitti kappaleen "Leivonnaisia". Erikoista kappaleessa on Popedan kokoonpano. Se koostuu Pate Mustajärven lisäksi Costello Hautamäestä sekä Kai Holmista, joka soittaa kyseisellä biisillä rumpuja. Aivan oikein, kyseessä on Popedan ensimmäinen rumpali. Kyseistä kokoelmalevyä ei ollut myytävänä ja sitä onkin kohtuullisen vaikea löytää mistään. Kyseisen kokoelman nimi on "Kantti kestää nauttia" - leipä laulu ja henkilöt". Popedan lisäksi tuolta kokoelmalta löytyy mm. Irwin, Matti ja Teppo, Mikko Alatalo, Juha Vainio ja Simo Salminen.
- Se oli taas sellainen tilaustyö. Eikös Suomessa silloin ollut mahtava nousukausi ja rahaa oli firmoilla pilvin pimein. Ne teetätti kokoelmalevyn, jota ne jakoi sitten kauppiaille jotka taas puolestaan sitten jakoi sitä ilmaiseksi eteenpäin. Se oli tilaustyö Finnlevylle, kertoo Costello.
Kappaleen sanoittaja Ari Ahonen oli Costellon tuttuja. Tämä Ahonen soitti sellaisessa tamperelaisessa bändissä kuin Don Kiihote. Ahoselta Popeda tilasi tekstin tyyliin; "nyt tarvitaan jalkapalloaiheinen tai pornokauppa-aiheinen tai milloin mitäkin". No, kyllähän Ahonen tekstimaakarina sellaiset nyt hoiti, hyvin kevyestikin.

Kesän keikkasuosio oli bändillä kohdallaan. Festarikeikkoja oli runsaasti, mm. Provinssirock, Intiaanirock, Nummirock, Ahvenlampirock, Ikurirock ja Ankkarock. Bändin suosio oli festareilla kuin 80- luvun puolivälin tietämillä, mutta tanssilavakeikoilla alkoi ilmetä outo ilmiö. Vaikka bändin suosio oli huippuluokkaa, ei yleisöä ollut mitenkään paljoa. Sitä oli kourallinen bändillä, jolla oli LP ollut listaykkösenä jo kauan. Eikä Popeda ollut suinkaan ainoa rokkiyhtye, joka tuon joutui huomaamaan. Alettiin olla ajassa, jolloin lama oli tulossa ja tämä taas tiesi sitä että tanssilavakeikat alkoivat radikaalisti vähetä. Ja rockklubien ja ravintolakeikkojen määrä alkoi kasvaa niin Popedan estraadit alkoivat vaihtumaan. Itse bändille tuolla ei ollut merkittävääkään muutosta. Tai jos oli niin keikkapalkkioissa. Tanssilavat, joille mahtui väkeä 1000-2000 pystyivät maksamaan parempaa keikkaliksaa kuin puolta pienemmät ravintolat. Nyt kun oli alkanut tanssipaikkojen pudotuspelikilpailu niin jäljelle jäi ravintolat ja klubit.
- Kyllä 80- luvun puolivälissä jengiä kävi paljon keikoilla. Se oli pieni mesta, jossa oli vaan tuhat ihmistä. 90-luvulla homma muuttui niin, että me mentiin ravintoloihin keikoille ja jengi tuli perässä. Sitten tuli lama. Vaikka tehtiin paljonkin keikkoja, me oltiin todellisuudessa perse auki. Lama vaikutti meidänkin kuvioihin. Sitä saattoi olla tyytyväinen jos keikalla oli jopa parikin sataa ihmistä, muistelee Popedan laulaja Pate Mustajärvi.

Loppuvuodesta Popedakin oli telkkarissa. Kyseessä oli Heli Nevakareen toimittama Rockstop - kesäkatsaus, jossa bändiä haastatellaan ja nähdään "Repe ja Lissu" - video. Lisäksi nähdään pätkiä "Kersantti Karoliinasta" ja "Suuret setelit" - biiseistä.
 

Vaikka "Svoboda" olikin todella kova menestys niin ainakaan Soundin vuosiäänestystuloksissa sitä ei näy. Kummallista! Vuoden 1992 yhtye oli Neljä Ruusua ja Popeda oli 12. Kotimainen laulaja oli J. Karjalainen ennen Pauli Hanhiniemeä. Mustajärven Pate on sijalla 10. Muusikko- sarjassa ykkönen oli Mikko Kuustonen(!) ja Costello Hautamäki noteerattiin sijalle 20. Ja todellakin LP- sarjassa ei "Svobodaa" huomioitu mitenkään. Samoin kävi Säveltäjä/ Sanoittaja- sarjan; ei Patea, ei Costelloa. Sama tahti jatkui myös Vuoden Piisi- sarjassa, ei noteerauksia Popedalle. Vuoden Ihana Ihminen - sarjan ykkönen oli Mikko Kuustonen. Pate Mustajärvi oli 20. Jos ei Soundin lukijat huomioineet Popedaa hyvyydessä niin ei myöskään bändiä vihattu. Nimittäin Rock- töppäys- sarjassa ei Popeda ollut ärsyttänyt lukijoita siinä määrin kuin esim. Neon 2, Neumann, Sepi Kumpulainen tai vaikkapa Juice Leskinen.

1993

PLATINAJUHLAT MUNCHENISSÄ

Vuosi 1993 alkoi Popedan puolesta hyvinkin mukavasti, sillä Popedan levy-yhtiö Poko Rekords palkitsi bändin viemällä sen juhlimaan Muncheniin, Saksaan. Matkaan lähtivät Popedan soittajien lisäksi, Epe, Karppanen, Sundqvistin Mika, Raaka- Arska, Petteri Palkoaho( Poko Rekords) sekä hyvinkin legendaarinen toimittaja Juho Juntunen. Kyseessä oli palkintomatka "Svobodan" aiheuttamasta menestyksestä, sillä kyseistä levyä oli tuolloin myyty reilut 50 000 kappaletta. Munchenissä Popedan pojille luovutettiinkin platinalevyt ja juhlaa riitti. Sitä ei kai kukaan edes epäillyt! Kalja ja makkara maistuivat!
- Nuo matkat ovat palkinto, jonka suo niin bändille kuin itsellekin. Ollaan kolme- neljä päivää kuin ellun kanat. Syödään juodaan ja juhlitaan. Munchen on Saksan ylivoimaisesti paras kaupunki ja Popeda istuu hyvin sinne, kertoi Epe Helenius juhlakaupungin valinnasta.

Mutta kun tuollainen äijäretkue lähtee maailmalle, on selvää että kommelluksitta ei selvitä. Helsingistä lähdettäessä meinasi Järvisen Jukkis myöhästyä lentokoneesta ja kun perille päästiin niin Petander jäi lentoasemalle Muncheniin kun muu porukka oli lähtenyt jo majapaikkaansa. No, maailmanmiehenä Petsku löysi kyllä perille helpostikin.

Vaikka ansaittua juhlaa bändi pitikin, ei koko aikaa kuitenkaan käytetty baarissa istumiseen. Kun kerran Saksassa oltiin niin päätettiin käydä keskitysleirillä.
- Naureskeltiin ja vitsailtiin matkalla sinne, että missähän ne savupiiput on. Sitten kun oltiin perillä ja pyörittiin siellä aikamme niin se vitsi ei enää todellakaan naurattanut ketään. Päinvastoin, sitä tunsi itsensä typeräksi. Tuli vähän kaikille paha fiilis, muisteli Jukkis Järvinen erästä Saksan matkan mieleenpainuvinta kokemusta.

PEETLEHEMIN PESÄVEIKOT

Tokihan Saksan maalla saatiin myös idean poikasiakin aikaan, mitä tulevaisuuteen tulee. Bändi ja Epe päättivät, että seuraavaksi julkaistaan Popedalta sellainen kokoelma, missä olisi sinkkujen B- puolia ja muita harvinaisuuksia. Toki ensin oli olemassa idea, että julkaistaisiin kaikki Popedan slovarit samalla levyllä. Nimiehdotuskin oli valmiina: "Popeda hitaalla". Tuosta ajatuksesta kuitenkin luovuttiin ja päätettiin tehdä tämä perspuolien kokoelmalevy siksikin, että varsinkin alkuaikojen sinkkuja oli vaikeaa saada mistään. Tämä kyseinen kokoelma poistaisi moisen ongelman ja uudempi faniryhmä pääsisi tutustumaan vanhempaan ja harvinaisempaan Popeda- tuotantoon. Idea oli erinomainen, joskin kappalevalinnoissa jäi eniten ihmetyttämään varsinkin Popedan joululaulujen puuttuminen. Niitähän ei aikoinaan pystynyt edes ostamaan vinyylinä. No, ilmeisesti materiaalia oli tarjolla niin paljon, jotta tuo siksikin jäi. Ja onhan levyllä biisejä, kaikkiaan 24 kappaletta. Munchenissä joku sai nimi-idean päähänsä ja huikkasi: "Hei, tehdään siitä levystä "Peetlehemin pesäveikot". Tarina kertoo, että tuon nimen ideanikkari olisi Järvisen Jukkis.
- Itse asiassa me oltiin keikkareissulla kuunneltu kasettia, joissa oli noita kakkospuolia. Meillä oli aivan perkeleen hauskaa ja ihmeteltiin että ollaanko me tehty tuollaistakin. Monta kertaa niissä B- puolien biiseissä oli parempi meininki kuin A- puolilla. Se saattoi johtua siitä, kun oli A- puolen hittihakuinen biisi saatu valmiiksi, oli jo valmiiksi niin rento meininki että hommat onnistui. Ja kaikki ne kakkospuolien biisit on tehty lonkalta ja tosta vaan, kertoili Pate Mustajärvi.
- Muistan kun mentiin Munchenissa johonkin koppiin, jossa otetaan passikuvia, minä, Jukkis, Juntunen ja Petsku. Otatettiin kuvia jotka sitten päätyi levyn takakanteen, heh, hekottelee Pate.
"Peetlehemin pesäveikot( nopein saa)" julkaistiin 22.päivä helmikuuta ja kyseinen CD nähtiin kyllä myyntilistoillakin. Se oli korkeimmillaan sijalla 10 ja kahdeksan viikon ajan tuo levy keikkui listoilla.
Lisäksi kyseisen kokoelman kunniaksi julkaistiin 3- biisin CD- single, joka sisälsi kappaleet: "Hjulapataa", "Omia ollaan" ja " Kovan pojan blues". Myyntilistoilla tätä sinkkua ei nähty.

Demari kirjoitti levyarvostelussaan Popedan levystä seuraavasti: " Peetlehemin Pesäveikot" paljastaa melko mainiolla tavalla kuinka Popeda on vuosien saatossa kehittynyt häpeämättömästi yrittävästä kansalaiskouluorkesterista tukevaksi ja osaavaksi rock- kokoonpanoksi. Popedan ehkä suurin menestyksen salaisuus lienee siinä, ettei se ole koskaan yrittänyt lakaista maton alle aikaisempia tekemisiänsä aikomuksenaan kehittyä arvostettavammaksi tai vakavammin otettavaksi orkesteriksi". Tottahan se tietysti tuokin on, ei siinä mitään.

ISI MITÄ OLI PUNK- KONSERTTI

Keikoille v. 1993 Popeda lähti vasta toukokuussa puolivälin tietämillä, mutta sitä ennen oli yksi varsinainen specialkeikka Tampereella Tullikamarilla. Nimittäin järjestettiin "Isi mitä oli punk" - niminen tilaisuus, minne oli saatu paljon vanhoja legendaarisia punkrock- ja uuden aallon bändejä. Oli Eppu Normaali (mukana Mikko Saarela), Karanteeni, Ypö- Viis, Hellhound ja varsinkin Popeda. Popedan kokoonpanoon kuuluivat Pate, Costello, Ilpo, Kaitsu ja Puukka. Tämä Popedan kokoonpano esitti kaikkiaan kymmenkunta kappaletta. Loppuunmyyty Tullikamari sai nauttia sellaista harvinaista herkkua, josta tuli myös välähdys aina TV- uutisia myöten. Hautamäki muistaa Popedan esittäneen ainakin: "Da Da", "Mauno soittaa stereoo", "Raswaa koneeseen", "Suuret setelit" jne.
- Siitä muistan sen verran, kun mä olin aamusta asti Ilpon kanssa ja vahdin että se pysyy kuosissa. Illan keikka taisi olla jotain reilut puoli tuntia. Meininki oli todella hyvä. Siellähän oli Eput, Pelle, Karanteeni ja ketä kaikkiahan siellä nyt olikaan, muistaa Pate.
- Totta kai treenattiin keikkaa varten jonkun verran, sillä eihän jätkät olleet soittaneet noita biisejä kuin silloin kauan aikaa sitten, kun olivat bändissä. Jätkillähän oli hirmuinen innostus tuota keikkaa kohtaan, huomauttaa Costello Hautamäki joka tuolla keikalla korvasi edesmenneen Arwo Mikkosen, aivan kuten viisi vuotta myöhemmin Popedan 20 - vuotisjuhlilla.

Idea tuohon tilaisuuteen lähti siitä, kun keikalle oli buukattu Pelle Miljoona & Rockers. Pikku hiljaa alettiin kehittelemään ideaa, että saataisiin muitakin vanhoja bändejä mukaan. Kun sitten Eput lupautuivat mukaan niin tilaisuus alkaa kasvaa kasvamistaan. Ilta- Sanomien jutussa haastateltiin Pate Mustajärveä aiheesta ja Patelta kysyttiin olisiko Popedaa olemassa ilman punkkia? Tähän tapaan Pate vastasi: "Popeda olisi varmasti olemassa ilman punkkiakin, mutta ei ehkä näin kovana juttuna. Ehkä me voitais olla nyt joku ravintolassa soittava aikuisdiskobändi". Nostalgiailmiö sai Patenkin hymyilemään ja miettimään, että koskahan tulee sellaisia tapahtumia kuin Äiti, mitä oli Dingo tai Isoisä, mitä oli proge.

Popedan vuosi eteni hyvinkin tutusti, keikkoja tehden ympäri Suomea. Keikoille lähdettiin myöhään, toukokuun puoli välin tietämillä. Heinäkuu pidettiin lomaa. Festivaalikeikkojakin bändi teki mm. Nummirock, Motoparkin Juhannus, Heinolassa Jyrää sekä Ankkarock. Muuten edettiin kaksi keikkaa / viikko tahdilla. Poikkeuksen tekee keikkatauko myöhään syksyllä, lokakuun lopusta marraskuun loppuun. Tuo aika oli pyhitetty studiohommille, sillä alkoi olla aika tehdä uutta levyä keväälle 1994.

Loppuvuodesta 1993 Popeda nähtiin kahdessa telkkariohjelmassa. Keisarinpeukalo- ohjelmassa bändi veti play backina "Kersantti Karoliinan" ja Rock- Circus - ohjelmassa kuultiin "Repe ja Lissu", joka oli niinikään playback.

Vuoden 1993 äänestystuloksissa Popeda ei juuri näkynyt. Soundin äänestystuloksissa nähtiin Popeda- edustusta ainoastaan Soittaja- sarjassa. Costello Hautamäki on äänestetty sijalle 12. Muuta ei löydy.

1994

HÖNÖ

Seuraava Popedan pitkäsoitto kantoi nimeä "H.Ö.N.Ö eli Huimiä öitä, niukasti öljyä. Tuon levyn äänitys aloitettiin jo talvella 1993 ja sitä tehtiin tauon aikana hartaasti. Lisäksi koskaan aiemmin ei bändi ollut niin hajallaan kuin tätä levyä tehdessä. Pate mainitsi, ettei hän esimerkiksi nähnyt Kari Holmia koko äänityssessioiden aikana ollenkaan. Jokainen vaan kävi silloin tällöin tuikkaamassa oman osuutensa biiseihin. Levyä teki pääosin kaksikko Hautamäki - Petander, jälleen. Tuottajatiimistä oli myös tiputettu yksi mies pois, Mika Sundqvist.
- Jätkäthän ei edes pyytäneet mua tuotantotiimiin mukaan vaikka mä pidin sitä loogisena, että kysyttäisiin. Tosin jätkät sanoi mulle kerran juovuspäissään, että saatana kun sä olit niin kallis. Sanoin niille, että mikä helvetin kallis minä olin. Meillähän oli diili. Jos levy myy huonosti, minäkin saan huonosti. Jos taas levy myy hyvin, niin minäkin saan hyvin. Ja kun kuitenkin kaikki saatiin hyvin, taivasteli Sundqvistin Mika tapahtunutta.
- Mika ei ollut tuottajana siksi, koska se oli jo tuolloin muuttanut studionsa Kihniöön. Levy kuitenkin tehtiin Tampereella. Siinä oli syynä tällainen käytännön juttu, muistaa taas Costello Hautamäki.
Yhtä kaikki, totta kuitenkin on, että "Hönöstä" tuli vieläkin enemmän Gipsy Brotherssien levy.
- Täytyy myöntää, että rintamat oli tuolloin hyvin hajallaan. Ensimmäisten sessioiden aikana yritettiin vääntää kolmea biisiä nauhalle ja yksikään biiseistä ei toiminut. Muutenkin "Hönön" tekeminen oli hyvin tuskallista, toteaa Hautamäki.

Aikomuksenahan Costellolla oli myös eräänlaisen studiopäiväkirjan pito, mutta mies luopui siitä ideasta mahdollisimman pian. Vaikka levyä tehtiinkin pitkään niin pikku hiljaa tulostakin syntyi. Biisejä valmistui kaikkiaan 17 ja ne kaikki laitettiin levylle. Hankaluuksia ja ristiriitoja riitti. Muita bändin jäseniä alkoi jo häiritä voimakaksikon yhteistyö.
- Tuolla levyllä se Costellon ja Petskun yhteistyö meni jo liialliseksikin. Ne teki tuota levyä omaa tahtiaan kysymättä meiltä muilta yhtään mitään, sanoo Kari Holm, joka ohitettiin tylysti rummunsoitosta kappaleeseen "Tahdotko mut tosiaan". Samoin biisit " Baareja taivaaseen", "Tulta munille", "Käröl" ja "Rutatuta" ovat kappaleita, joissa Kari ei myöskään kannuja soita. Noilla kappaleilla rumpalina toimii Ari "Kreivi" Toikka.
- Syy siihen, miksei Kari soita kannuja esim. "Tahdotko mut tosiaan" - biisillä on se, että Petanderin mielestä Kari ei osannut rummuttaa niitä biisejä kuin Petsku olisi halunnut, huomauttaa Costello.
- Enhän mä edes tiennyt, että "Tahdotko mut tosiaan" - biisillä soittaakin rumpuja Ari Toikka, ennen kuin Kari aavistuksen tuohtuneena mulle asiasta mainitsi. Joo, kyllähän tuo "Hönön" teko oli niin Rolling Stonesia kuin vain voi olla, ihmettelee Pate vieläkin tuota levytyssessiota. Muita levyllä soittaneita muusikoita olivat mm. Jyrki Niemi, Ari Toikka ja tietenkin Ilpo Ainiala.

Kun levyltä löytyi 17 biisiä niin on selvää, että taso vaihtelee ja kokonaisuus oli varsinaista sillisalaattia. Joskin puolustukseksi voi sanoa, että levy oli Popedan uran siihenastisista levyistä monipuolisin. Biisit tekivät pää- asiassa Costello ja Petsku. Popedan perustajäsenistä toinen eli Ilpo Ainiala teki levylle aivan mielettömän hienon "Uskon vielä Rolling Stonesiin", jonka Costello laulaa. Lisäksi Ilpo oli tehnyt tuon lisäksi tekstit kolmeen biisiin; "Rock´n roll bileet", " Kärol"( joka on vanha keikkabravuuri jo Popedan alkuajoilta, kyseessähän on siis Chuck Berryn "Carol") sekä mainio "Lauantai- ilta"( kyseessä on vanha Ilpon biisi), jonka kultakurkku Raaka- Arska Tuominen laulaa luikauttaa.
- Ilpo asui tuolloin Tampereella ja me pyörittiin keskenämme. Ilpo tuli aina välillä kyläilemään ja mä oon aina tykännyt Ilpon teksteistä. Sillä oli ihan oma stylensä kirjoittaa. "Uskon vielä Rolling Stonesiin" teksti meni niin, että Ilpo soitti mulle yhtenä iltana kapakasta ja ilmoitti että hän on keksinyt helevetin hyvän biisin. Sitten se laulo mulle sitä biisiä puhelimessa ja mä sanoin sille, että tuu nyt tänne sieltä niin pistetään se nauhalle. Mä pelkäsin, että se unohtaa sen muuten seuraavana päivänä. No Ilpo lauloi mulle tekstin nauhalle ja huomattiin, että yks säkeistö puuttuu vielä. No, samana iltana Ilpo keksi senkin, muistelee Hautamäki.

Promosinkkuna julkaistiin "Siankorvaa ja raanavettä", joka oli hivenen outo valinta. Varsinkin kappaleen teksti oli sitä luokkaa, että oli helppo lyödä vetoa siitä ettei biisiä tultaisi radiosta kuulemaan. Niinhän siinä kävikin. Vai mitä sanotte seuraavasta tekstistä: " baarin nurkassa selailen/ iltalehden kontaktipalstaa/ siellä päiväkahvit tarjoon/ oon ikäneitojen iltaseuraa/ lämmöllä keikkaa heittelen/ pissaleikeistä en kyllä tykkää/ minä rouvat syön vaikka raatoineen/ siitä naarmuilla selviää/ selkänahka on orvaskettä/kyllä se siitä venyy/ siankorvaa ja raanavettä/ siinä on työttömän menyy/ jo hiljaisempikin jätkä siitä kyrpiintyy".

Toinen kappale, jolle ei tarvinnut povata radiosoittoa oli "Erotomania" eli kansan kielellä "Jos pillua saan". Kyseinen biisi aiheutti bändin sisällä paljon keskustelua siitä, kannattaako ylipäätään tuollaista biisiä laittaa levylle. Ja kun Gipsy Brothers ei kelpuuttanut Juicen tekemää tekstiä levylle laulettiin Petskun sanoilla, jotka olivat ns. suoraa osastoa. Lopputulos on tiedossa ja Petander laulaa biisin, kuin myös soittaa kaikki soittimet tuolla biisillä. Patehan kieltäytyi jyrkästi laulamasta kyseistä rallia. Biisistä on tullut ajan mittaan kovinkin suosittu biisi ja vielä tänä päivänäkin jengi pyytää sitä soittamaan keikoilla. Kun Petsku oli bändistä lähtenyt, lauloi Costello keikoilla tuota biisiä encorena vielä muutama vuosi sitten.

Levyn ehdoton helmi on kuitenkin "Tahdotko mut tosiaan", josta bändi sai suuren hitin. Biisin sävelsi Petander ja sanoitti Pauli Hanhiniemi.
- Sen biisin teksti on kuin monisäikeinen runo. Ei tuollaiseen biisin voinutkaan muunlaista tekstiä tehdä. Se vaati hieman erilaisemman lähestymistavan kuin mikä mulla on yleensä ollu. Sitten kun sain valmiin tekstin käteen, totesin että onpa hieno. Pystyin sisäistämään sen heti, muistelee Pate Mustajärvi, joka ei kyseiselle pitkäsoitolle tehnyt kuin viisi tekstiä.
- "Tahdotko mut tosiaan" pelasti "Hönön". Ilman tuota biisiä levyä olisi myyty 5000 kappaletta, totesi Kari Holm.

"H.Ö.N.Ö julkaistiin 25.päivä huhtikuuta 1994 ja se nousi Top 10:een eli sijalle 10. Vaikka sen korkeammalle levy ei noussut niin tasaista myyntiä oli koko ajan. Listoilla tuo "Hönö" oli kaiken kaikkiaan 19 viikkoa. Näihin päiviin mennessä tuota lättyä on myyty lähes 27 000 kappaletta. Levyn julkkareissa ei tällä kertaa sodittu vaan ajettiin mikroautoilla kilpaa. Hauskaa oli sekin ollut. Holmin Kari taisi olla ylivoimainen ykkönen niissä kisoissa. Levyn arvostelut noudattivat tuttua kaavaa. Rumbassa todettiin: ".. onneksi Popedan rutiini on kelvollista tasoa, etenkin kun sanoituksiin on edellisen levyn tavoin satsattu. Teksteissä on oma ehyt logiikkansa ja aihepiirejä riittää vahvoista tilityksistä hauskoihin bailaushoilotuksiin".

Maaliskuussa bändi vieraili Hakupalat - nimisessä ohjelmassa. Mainittakoon, että Costello on muuten säveltänyt tunnarin tuohon ohjelmaan. Niin, ohjelmassa esitettiin "Tahdotko mut tosiaan" ja pari fania pääsi tapaamaan Popedan äijiä. Keikoille bändi starttasi huhtikuu 1. päivä ja kevät tehtiin kymmenen keikan kuukausivauhdilla. Kesällä tahtia tiukattiin, sillä kesäkuussa tehtiin peräti 16 keikkaa. Kysyntä ja tarjonta jatkoi käsi kädessä. Popedalla oli takana jo toinen hyvä levy myynnillisesti ja hittiputki sai jatkoa.

Toukokuussa julkaistiin sinkkuna jo "Tahdotko mut tosiaan", joka oli menestys myös listoilla ollen kärjessä muutaman viikon ajan. CD- singlen toinen kappale oli "Pelkosenniemen poika", jota alkujaan kaavailtiin Raaka- Arskan laulettavaksi, mutta biisi ei oikein sopinut Arskan äänelle. Tämän kaiken lisäksi Popeda kävi tekemässä yhden Alivaltiosihteerin biisin kokoelmalevylle nimeltään "Toinen käsittely". Biisi, jonka Popeda esitti oli "Mauno Henrik Koivisto".
- Alivaltiosihteeri pyysi kaiken maailman bändejä versioimaan niiden biisejä. Tuumattiin, että mikä ettei. Kun on kerran oma studio niin voidaan tehdä kaikennäköistä. Aikaa noihin tuollaisiin spesiaalibiiseihin meni päivä, muistaa Hautamäki.

Toukokuussa Popeda esiintyi Lista-ohjelmassa, jossa nähtiin "Tahdotko mut tosiaan" - video.
Heinäkuussa 1994 keikkoja tehtiin totuttuun tahtiin. Hämmästyttävää kyllä, yhtään ns. festariesiintymistä ei ollut. Tai oli, jos sellaiseksi lasketaan Rääkkylän kesäkihaus tai Aitoon Kirkastusjuhlat. Yllättävää oli myös aikaisempaan verrattuna, että heinäkuun lopusta elokuun loppuun pidettiinkin taukoa. Loppuvuosi tehtiin noin kymmenen keikan kuukausi tahdilla ja tauolle jäätiin viikkoa ennen joulua.

Syyskuussa nähtiin A-studiossa Popedaa. Asiayhteytenä toimi Viron keikka ja sieltä oli livekuvaa sekä haastatteluita. Samoin syyskuussa nähtiin "Tahdotko mut tosiaan" - video Kontakti- ohjelmassa. Kysyntää riitti. Spesiaalibiisejä ym. mainosbiisejä niin Popeda, Costello ja Patekin ovat tehneet joitain. Hautamäki muistaa ravintola Dorikselle tehdyn kappaleen, jossa on "Kuuman kesän" sävellys, mutta sanat tietenkin eri. Singlenä on julkaistu Pate& Costellon nimellä sellainen mainoskappale kuin "Cats", josta tehtiin myöhemmin "Wartburg- rock".
- Sitten on tehty sellainen todellinen harvinaisuus eli "Osaaks olla kaveri". Se on räppibiisi, joka on tehty koulukiusaamisesta. Se oli Heleniuksen Epen meiltä tilaama biisi. Sitä ei ole painettu sinkuksi. Mä oon tehnyt sen biisin, ja siinä laulaa Juha Junttu sekä Pate Mustajärvi, kertoo Costello todellisesta harvinaisuudesta.
- Niin, ja sit on sellaista vahvistamatonta tietoa ja Pate väittää että on varmasti totta. Tosin siinä on kysymysmerkit ja sulkumerkit( naurua). Pate väittää laulaneensa jonkun eestiläisen bändin säestyksellä jonkun Stewie Wonderin biisin ja jonka Pate muka laulaisi englanniksi, naurahtaa Hautamäki ja korostaa hivenen epäilevänsä moista produktiota. Jos tällainen on tehty, siitä ei kovin moni ole kyllä koskaan tiennytkään.

Vastaavasti Pate muistaa tapahtuman hyvin. Tartossa Popeda vieraili 1990, jolloin mies tutustui tällaiseen eestiläiseen orkesteriin kuin Ultima Thule. Ja kun kyseinen orkesteri tuli Suomeen samana syksynä, päätettiin levyttää yksi Stewie Wonderin biisi.
- Tän mä muistan hyvin. Käytiin levyttämässä yks biisi Rantalassa Pantsen studiolla. Sitä Wonderin biisiä en nyt tähän hätään muista. Laulettiin se sen Eerikin( Ultima Thule) kanssa ja se oli aivan saatananmoinen ilmestys. Mä kyllä pelkäsin sitä äijää kun laulettiin kimpassa, että mikähän jätkä tää oikein on. Tosi hurjannäköinen kundi, nauraa Mustajärvi mutta tähdentää tapahtuman olevan tosi. Asian paikkansa pitävyyden myöntää myös Popedan keikkamyyjä ja manageri Jouko Karppanen.
Ilmeisesti onnistunut studiolevy oli tehnyt tehtävänsä, sillä Popeda noteerattiin kohtuullisesti Soundin Vuosiäänestystuloksissa. Yhtye- sarjan ykkönen oli 22- Pistepirkko, Popedan löytyy sijalta 8. Laulaja- sarjan ykkösnimi oli Pauli Hanhiniemi ja Pate Mustajärvi oli 9. Soittaja sarjan ykkösnimi oli Heikki Silvennoinen ja Costello oli peräti 7:s.

1995

RAAKA-ARSKA & RENGASRAUDAT - LP

Pikku hiljaa oli Raaka- Arskalle syntynyt oma bändi. Rengasraudat perustettiin siksi, että Arska Popedan ohella halusi tehdä jotain muutakin ja Rengasraudat oli siihen sopiva lääke. Varsinkin kun bändin jäsenet olivat rumpalia lukuun ottamatta samalta suunnalta kuin Arskakin eli Muroleesta. Soittajat olivat ennestään tuttuja keskenään.
- Tavattiin jätkien kanssa ja tuumattiin, että perustetaan sellainen terapiaorkesteri ja katsotaan saadaanko me mitään aikaiseksi. Näin syntyi Rengasraudat, tarinoi Raaka- Arska. Näin oli uusi bändi perustettu kesällä 1994. Eikä kauaa mennyt, kun bändi meni studioon.
- Tehtiin heti sellainen huono treenikämppänauha, jonka mä kiikutin Costellolle ja se taas vei sen Epelle. Sitten alettiinkin tehdä levyä, muistaa Raaka- Arska.

Loppuvuodesta 1994 roudarilegenda Raaka Arska ja Rengasraudat levyttivät CD: llisen musiikkia. Bändiin kokoonpano oli: Raaka-Arska (laulu), Esa Jussila (kitara), Ari Jussila (basso), Jukka Mönkkönen (kitara) ja Marco Seppä-Murto (rummut). Kokoonpano keikkaili harvakseen, pääasiassa Tampereen seudulla ja silloin kun Popeda oli tauolla. Debyyttilevyn nimeksi tuli enteilevästi "Pidä mua hyvänä". Levylle biisejä Mönkkösen ja Jussilan lisäksi teki Costello Hautamäki ("Leijonankesyttäjä" ja "Pätkivä kone"), Markku Petander ("Raaka- Arska raapaisee", "Hitaammin" ja "Salaperäinen luontoretkeilijä") sekä Ilpo Ainiala, jonka "Naisten Superpesis" oli eniten soittoa saanut kappale. Myös muutama cover löytyy; "Antin baari" ("Smokin in the Boysroom"), "Sähkökani" (Funny Funny), "Viikon putki" (Please Don´t Touch) sekä "Mä jäin kii" (I Got stung). Musiikillisesti levy oli selkeää Popedamaista roketti rollia, joskin sanoituspuoli ja biisin nimet olivat astetta rankemmat. Olisi luullut, että tällainen musa olisi myynyt enemmänkin. Levyä painettiin kaikkiaan 1000 kappaletta, jotka on nykyään jo myyty loppuun.
 

Pidä mua hyvänä" on ennen kaikkea bailulevy. Silloin kun halutaan irrotella kunnolla, levy on oiva valinta. Soundin haastattelussa Raaka-Arska hieman tuskastui, kun toimittaja oli sitä mieltä että kyseinen levy sopii hyvin soitettavaksi karvanoppa-Corollassa. Levyn tuotantopuolesta vastasi Ari Toikka ja levy äänitettiin, kuinkas muuten, Harasoo-studiolla. Kauppoihin levy ilmestyi tammikuun 23.päivä 1995 eikä se juuri listasijoituksia kerännyt. Toisaalta, tuskin sitä siksi tehtiinkään.
- Tän levyn tekeminen oli kaikkein mukavinta mitä ikinä. Sitä tehtiin nimimerkillä ei millään aikataululla. Silloin tällöin sovittiin aikoja ja päiviä, milloin meille kävisi ja milloin Costille. Ja kun minkäänlaisia paineita ei ollut, oli aivan helevetin hyvä fiilis tehdä sitä. Biisejä veivattiin, mutta ei niitä nyt niin mahdottoman kauaa tehty. Leppoisa levy ja sitä tehtiin kaveripohjalta, kertoo Raaka- Arska Rengasrautojen ensimmäisen LP:n teosta.
- Biisejä ei pyydetty keneltäkään. Niitä vaan tuli. Esimerkiksi joku Petanderin Markku, joka oli tuolloin Popedassa, pyöri studiossa paljonkin ja sillähän on tolkuton määrä sellaisia raakile- biisejä. Se vaan sano meille, että tässä olisi nyt tämmönen yks juttu mitä hän on aikoinaan veivannut ja täähän vois teillä muuten toimia. Sitten alettiin tekemään sitä biisiä ja huomattiin, että täähän onkin ihan jees. Eli nuo biisit ei ollut mitään tilaustöitä, mainitsee Arska.
- " Naisten Superpesis" meni taas niin, että oli paljon biisien aihioita ja Ilponkin tekstejä oli mukana. Ja siksi sitä aloitettiin soittamaan, kun siinä kappaleessa on vallan hienot sanat Ilpolta. Ja kaikki ne sanat sillä biisillä, niin ne on kaikki ihan oikeita termejä. Ja oppii tietämään pesäpallon säännöistä. Mä luulen, että Ilpo on salaa aikoinaan seurannut naisten pesistä. Jotain sellaista siinä täytyy olla, koska ei Ilpo mikään pesäpallomies ollut. Ei fanina eikä pelaajana, tai ehkä jokerina, nauraa Arska.

IKURIN TURPIINI, PATEN SOOLO

Myös Pate Mustajärvi oli soololevyn kimpussa talvitauon aikana. Ja korkea aika olikin, sillä edellisestä Paten studiosoolosta oli kulunut jo rapiat seitsemän vuotta. Niinpä levy- yhtiö antoi Patelle koordinaatit levyn tekoon. Levyn nimeksi tuli " Ikurin Turbiini". Yksi yllättävimmistä biisivalinnoista on eittämättä vanha Gene Pitney- klassikko "Something´s Gotten Hold of my Heart", jonka Juice Leskinen teki suomalaiset sanat. Kun biisi levytettiin miesduona (Pate ja Sakari Kuosmanen), tuli biisistä oikea homoparodia.
- Kuosmasen Saku tuli laulamaan dueton mun kanssa "Sydän syrjällään". Mä kysyin silloin paria muutakin laulamaan, mutta esimerkiksi eräs laulaja sanoi, etten tuu laulamaan sitä biisiä sun kanssa koska en ole homo, häh häh, nauraa Pate.
- Kuosmasen Saku tuli ja oli erittäin nastaa. Me yritettiin ensin laulaa se biisi yhtaikaa, mutta siitä ei tullut mitään kun mulla ei pitänyt pokka. Nauratti vaan kokoajan kun katoin Sakua.
Soundi- lehdessä Pate totesi, että Sakua ei turhia miettinyt. Se ajoi Mersulla Kuopiosta Tampereelle ja lauloi puukengät jalassa ja verkkaritakki päällä. "Saku ymmärtää humöörin tässä laulussa ja se ymmärtää myös sen, että tunteella voi vetää, muisteli Pate.

Levytyskokoonpanona toimi seuraavanlainen ryhmä: Pate (laulu), Nipa Niilola (kitarat), Juuso Nordlund (basso), Safka (koskettimet) ja Aku Syrjä (rummut). Tuotantopuolesta vastasi kolmikko Mustajärvi, Safka ja Juuso Nordlund. Biisivalikoima noudatti tuttua kaavaa. Pate halusi levyttää makeita vanhoja biisejä suomeksi. Juuri niitä biisejä, jotka aikoinaan kolisivat miehelle ja lujaa.
- Mä valkkasin biisit tuolle levylle ja levy-yhtiö sitten metsästi julkaisulupia niihin. Tuohon aikaan alkoi hankaloitua lupien saaminen, ei niitä meinannut saada niin kuin ennen. Muutamaan kappaleeseen ei lupia myönnetty, joten sitten tehtiin tilalle äkkiä pari muuta biisiä. Kyllä mä tuohonkin sooloon olen koko lailla tyytyväinen. Tai no kyllä tuolta levyltä olisi muutaman biisin voinut jättää pois, kertoo Pate.
"Minä olen Pauli" - biisin tekstin pyytäminen Juicelta oli selkeä: " Mä olin kauheassa kännissä aamulla ja menin Aulabaariin kun keikalle lähtö oli edessä. Ei tuntunut yhtään hienolta lähteä mutta oli pakko. Juice istui siellä ja kysyi, että tekstejäkö sinulle pitäisi tehdä. Mä sanoin että joo, mä haluan Boris the Spiderin mun soololevylle. Saat tehdä minkälaiset sanat tahansa, mutta yksi lause siinä pitää olla: "Minä olen Pauli".

Poisjääneistä biiseistä mainittakoon mm. Patti Smithin "Because the night", johon ei saatu julkaisulupaa, suomeksi nimi oli "Viimeinkin yö" sekä Rolling Stonesin "19th nervous breakdown"( suomeksi " Saat jälleen hermoromahduksen"). Levyn sanoituksista sen verran, että Juice teki viiteen biisiin tekstit, Pate itse teki kolmeen biisiin ja Hanhiniemen Pauli jelppasi parille kappaleelle sanat.
Levyn yllätyksellinen kappale oli myös "Emmanuelle". Pate muisteli Soundin jutussa seuraavaa kyseisestä valinnasta: " Mä tein sen takia, että ihmiset tajuaisi, kuinka helvetin herkkä ja hellä mä olen. Mikä tärkeintä, tämä oli ensimmäisen Emmanuelle -elokuvan nimibiisi. Tätä elokuvaahan pidettiin silloin hardcore- pornona. Siihen aikaan oltiin kakaroina kyrpä pystyssä Kino- Palatsissa. Mä olen aina tykännyt tästä biisistä, koska tässä on ihan oikeasti ähinää. Safka oli sitä mieltä, että siitä ei kyllä tehdä mitään eurohumppaa. Se ehdotti, että vedetään se livenä. Mä istuin baarijakkaralla keskellä studiota, polttelin tupakkia konjakkilasi kädessä ja puhuin sen laulun".

Muutenkin Mustajärvi muistaa nykypäivänä studiotyöskentelyn olleen äärimmäisen mielekästä kyseisellä levyllä.
- Fiilis oli studiossa aivan helvetin hyvä. En päivääkään vaihtaisi pois, heh. Tämän session myötä tutustuin mm. Niilolan Nipaan, jatkaa Ikurin turbiini.
Kauppoihin "Ikurin Turbiini" ilmestyi huhtikuussa 1995. Levy nousi jopa listoille hetkiseksi, sijalle 18 ja listaviikkoja tuo kyseinen levy keräsi kaikkiaan 7.

LIVE AT BBC

Emma- Gaala pidettiin helmikuun alussa 1995. Kyseisessä tilaisuudessa ei palkintoja eli emmoja Popedalle myönnetty. Bändi esiintyi tilaisuudessa ja kuultiin "Tahdotko mut tosiaan" play backina.
Itse rytmirykmentti eli Popeda starttasi vuoden 1995 keikoille maaliskuun puolen välin tietämillä ja teki kevään aikana 20 keikkaa, kunnes pidettiin kahden ja puolen viikon breikki. Syy tähän oli vierailu Englantiin ja siihen valmistautuminen. Popeda oli kutsuttu BBC:n studiolle tekemään radiosarjaa, jonka idean isinä toimivat herrat Ismo Nykänen ja Jari Korkki. Ideana oli tehdä ohjelmasarja, jossa vierailisi suomalaisia bändiä unplugged- hengessä. Ohjelma lähetettäisiin suorana kerran kuukaudessa ja Popeda oli ensimmäinen vieras toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna.
- Tämä BBC- sessio oli niitä projekteja, mihin minut sai helposti mukaan. Kun levy- yhtiö maksoi tietyt kulut niin se sai nauhat käyttöönsä ja halutessaan voi julkaista levyn, niin kuin kävikin, muistaa Poko Rekordsin boss Epe Helenius.

Popedan lähtiessä Englantiin oli siis selvää, että tästä jutusta tulisi ilmestymään levy. Tosin radiosarjasta ei tullut mitään. Popeda oli ensimmäinen ja ainoa vieras, koska muut suomalaiset bändit eivät innostuneet ideasta joka näin jälkeen päin kummastuttaa kovinkin. Ensisijaisesti Nykänen ja Korkki olivat kaavailleet saavansa studioon Eppu Normaalin ja J. Karjalaisen. Kun kyseiset orkesterit eivät tarjouksesta innostuneet, kysyttiin Popedaa.

Valmistautumatta Popeda ei reissuun lähtenyt, sillä etukäteen pidettiin parit unplugged- treenit. Lisävahvistukseksi reissulle otettiin Sami Ruusukallio soittamaan bassoa, joten kitaroinnista vastasivat herrat Hautamäki ja Petander.
- Mehän mentiin Petanderin kanssa Lontooseen jo viikkoa ennen. Jos on kerran matka Lontooseen, niin miksi olla siellä vain pari- kolme päivää kun voi olla vaikka kaksikin viikkoa, ihmetteli Costello aiheestakin. Vauhtikaksikkomme asusteli Neumannin (Dingon laulaja) luona, joka tuolloin asusteli komeasti Lontoossa.

Muu bändi saapui Lontooseen viikonlopuksi ja äänitys tehtiin lauantaina. BBC:n äänittäjille Popeda oli hämmentävä kokemus.
- Kun oltiin studiolla niin Nykänen pyysi niitä äänittäjiä katsomaan kun mä laulan. Oli ollut aika eksoottista touhua niiden äänittäjien mielestä. Sitten kun mä vedin "Bebobbahobbin"- biisiä niin se oli niille viimeinen niitti. Ne putosi tuolilta kirjaimellisesti ja nauroivat katketakseen, että mitäs kieltä tuo äijä nyt vetää, muistaa Mustajärvi huvittuneena koomillisiakin piirteitä saanutta äänitystilaisuutta.
On pakko myöntää, että hyvinkin silloin muodissa ollut unplugged- touhu ei ollut Popedan heiniä. Biisit olivat kovin pliisuja ja paria - kolmea kappaletta lukuun ottamatta meininki tuolla "Live at BBC:llä" on perin munatonta touhua. Positiiviseksi seikaksi on kuitenkin laskettava levylle se, että se sisältää pari ennen julkaisematonta raitaa eli "Holtiton nainen" (Rollareiden "Honky tonk Woman") sekä "Selma". Eikä levyyn tyytyväisiä ollut oikein bändikään. Pate totesi, että levyn nauhat olisivat pitäneet jäädä omaksi iloksi hyllyyn pölyttymään. Niitä ei olisi tarvinnut julkaista. Järvisen Jukkis totesi kyseisen levyn olevan aivan hirveän ja Costello Hautamäki piti levyä täysin turhana. Ainoat, jotka siitä piti oli Holmin Kari ja Markku Petander.

Äänityksiin meni aikaa kaikkiaan kuusi tuntia ja siinä se oli. Ennen kuin levy julkaistiin, paikkailivat Costello ja Petsku hieman nauhoituksia Tampereella. Sekaan lisättiin hieman soittimia ja muutenkin mausteltiin keitosta. Levy- yhtiö oli jo hieman huolissaan kaksikon touhuista, mutta turhaan.
"Live at BBC" julkaistiin Suomessa 28.8.1995. Esiintyipä bändi jopa muutamalla unplugged- keikallakin levynjulkaisun aikoihin, mm. parilla Anttilan tavaratalokeikalla. Lisäksi yhtye teki parit TV- nauhoitukset ainakin Lista- ohjelmaan sekä Simo Rantalaisen ja Jari Sarasvuon juontamaan Hyvät, pahat ja rumat - ohjelmaan. Riihimäen Sanomat kirjoitti tästä levystä mm. näin: " On yllättävää havaita kuinka kovina rappaajina tunnetut karvapäät löytävät soittoonsa sävyjä, jotka ikään kuin synnyttävät biisit uudelleen". Sanomalehti Länsi- Savossa oltiin toista mieltä: " Ideapankin tyhjennettyä Popedakin on pakotettu kierrättämään vanhaa materiaalia unplugged- hengessä. BBC:n studiolla 6.5 äänitetty akustinen studiolive on turha tuote, jolla ei liene muuta pointtia kuin sopimusvelvoitteiden täyttäminen. Lontoossa on varmasti ollut hauska levyttää ja pörrätä, mutta hauskuus ei välity kuulijalle". Parhaillaan "Live at BBC" nousi listoilla sijalle 14. Listoilla levy pysyi kuuden viikon ajan.

LÄMMÄÄ PÄÄHÄN

Vuoden 1995 puolella Poko Rekords oli julkaisemassa "Hockey Fever"- nimistä kokoelmaa, joka sisälsi jääkiekkoaiheisia biisejä. Levy- yhtiön pomo Epe Helenius pyysi Popedaa mukaan kokoelmalle. Mikäpäs siinä, tuumi bändi. Costellon kuuluisa pöytälaatikko aukeni ja esiin löytyi sopiva ralli. Eihän Popeda ollut aiemmin tehnyt kiekkoaiheisia biisejä (tai niin no, olihan "Mää ja Tapparan mies"). Toki sen yhden urheiluaiheisen tilaustyön he tekivät SVUL:lle, mutta sekin biisi oli futisaiheinen. "Lämmää päähän" tehtiin erittäin nopeasti, yhdessä päivässä.
- Mä tein tekstin ja lauloin. Siinäpä mun osuus. Muistelisin, että Järvisen Jukkiksella oli tän biisin suhteen jonkun verran näpit pelissä, kertoo Pate Mustajärvi.
Rehellisyyden nimissä on mainittava, että ehkä nuo urheiluaiheiset kappaleet eivät taida olla Popedan ominaisinta alaa. Lätkämatsiin tuo kyseinen kappale on liian nopea ja muutenkin biisi kuulostaa kovin keskinkertaiselta. Ehkäpä kiekkobiisiksi sopii sellainen clap your hands- tyyppinen ratkaisu paremmin kuin " lä- lä-lä-lä-lä-lä lämmää päähän".

Loppuvuodesta Popedaa näki TV:ssä kohtuullisesti. Bändi vieraili Rockuutiset - nimisessä ohjelmassa. Biisejä kylläkään ei kuultu, vain haastattelu. Sen sijaan Lista- ohjelmassa bändi esiintyi unplugged- meiningillä. Kuultiin kaksi kappaletta eli "Kuulat sekaisin" ja "Lauri Moskovassa". Bändiä nähtiin Lista- ohjelmassa toistekin ja kuultiin "Repe ja Lissu", videolta tosin.

Vuonna 1995 kuuluisa näyttelijä Matti Pellonpää kuoli ja hänen kunniakseen järjestettiin muistokonsertti, joka televisioitiin. Telkkarissa nähtiin kolme biisiä eli "Christina", "Kuuma kesä" ja "Da Da". Ohjelma oli taltioitu tietenkin Helsingin Tavastia- klubilta. Totta kai.
Vuoden 1995 äänestystuloksista ei ole paljon kerrottavaa. Yhtye-sarjasta löytyy Popeda sijalta 20. ja siinäpä se.

1996

PETSKU LÄHTEE

Popedan ollessa talvitauolla alkoi moni kuiskia ettei Petander taida kovin kauaa jaksaa bändissä. Hän oli koko ajan tiedustellut kitaristin paikkaa, jota bändi ei kuitenkaan tarvinnut. Asiat tavallaan roikkuivat, mutta kuin kohtalon oikusta sattui episodi joka vauhditti päätöksiä. Suunniteltu tuo episodi ei missään tapauksessa ollut. Oli Takalan Matin (tamperelainen rumpali) synttärit ja jatkot oli Jäähovi- nimisessä paikassa Tampereella. Paikalla oli paljon muusikoita sekä alan ihmisiä, mm. Aulabaarin tarjoilijaporukoita jne. Alkoi episodi, jossa eräs kuuluisa helsinkiläinen kosketinsoittaja alkoi paiskoa naisia pitkin seiniä, mm. Aulabaarin erikoisen mukavaa Leaa (erittäin ystävällinen ja fiksu nainen muuten, kirj. huom.). Silloin Petanderilla kiehahti.
- Sillon mulla naksahti päässä, kun naisia alettiin aiheettomasti paiskoa pitkin seiniä. Menin tilanteeseen ja yhdessä vaiheessa tajusin, että olin nostanut sen jätkän seinälle roikkumaan ja mun isku lähti, mutta se meni puoli senttiä ohi ja osui seinään. Mulla murtui räpylästä luita, muistaa Petander tuon eriskummallisen episodin.
- Tää tapahtuma pysäytti sen tilanteen ja samalla Petskunkin, toteaa Pate Mustajärvi, joka myös itsekin oli paikalla kyseisillä jatkoilla.

Petanderilla oli käsi murtunut ja soittamaan sillä ei tietenkään pystynyt. Popedan keikat olivat pika puoliin alkamassa ja oli selvää, että mies ei voi keikoille lähteä. Tarvittiin tuuraaja. Ja aina kun hätä on suurin niin silloin on oikea ratkaisu kutsua apuun Jyrki Melartin. Ja Mellu lupasi lähteä pienen pohdinnan jälkeen bändiin takaisin. Ensin puhuttiin tuuraamisesta, mutta Petander oli miettinyt asioita kotonaan ja päättänyt että bändiin hän palaa vain jos mies pääsisi toiseksi kitaristiksi.
- Fiilikset on aina ikäviä, kun joku lähtee bändistä pois. Tosin mikään yllätys se ei ollut. Petsku sanoi meille, että hän on kitaristi ja hän haluaa soittaa skittaa. Kai Petsku ajatteli, että bändissä voisi olla hyvin kaksi kitaristia. Se ei taas meille muille oikein käynyt, kun oltiin sitä mieltä ettei ole tarvetta kahteen kitaraan, kertaa Mustajärvi tapahtunutta. Popedan pojat ajattelivat jo kysyä Sami Ruusukalliota bändiin, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin pian. Kas, silloinhan vielä Eppu Normaali teki peräti tavallisia keikkoja ja jopa rundinkin. Ja niin kuin silloin joskus ennenkin Jykää pyydettiin tuuraamaan, hän jäikin bändiin. Ja sehän oli ilouutinen niin Jyrkin perheelle kuin myös Popedan faneille.

JYRKI TAKAISIN

Jyrki Melartin aloitti keikkailun Popedassa uudestaan 9.2. 1996. Keikkapaikkana oli Alavus. Mustajärven mukaan merkille pantavaa oli vanhan keikkakonkarin jännitys ennen paluukeikkaa. Olihan Jykä soittanut Popedassa edellisen kerran reilut kuusi vuotta sitten. Välillä hän oli soitellut Topi Sorsakosken bändissä ja omaksi ilokseen. Myös kokin hommia tuli tehtyä.
- Järvisen Jukkis soitti mulle, että lähtisinkö tuuraamaan Petanderia. Käskin äijien lähettää keikkanauhan. Kuuntelin ja huomasin, että settiin oli tullut kokonaista kuusi uutta kappaletta noina vuosina. Ei siis ollut kovin vaikea nakki, sanailee Jyrki. Pestin piti alkujaan kestää kolmisen viikkoa mutta pian tuli Petanderilta soitto ja pyyntö että jäisikö Mellu bändiin pidemmäksikin aikaa.
- Tuo vaihto sujui kitkattomasti, koska ennen kaikkea Melartin tuli takaisin bändiin. Kyllä se muuten olisi ollut paljon vaikeampaa. Nyt se sujui helposti. Tosin ensin se yritti olla kovastikin muuttunut mies sinä aikana, mutta kyllähän se vanha veijari sieltä äkkiä löytyi, kertoo Pate Mustajärvi.

Keikkoja tehtiin entiseen malliin ja Jyrkihän kotiutui bändiin hyvin helposti. Keikkamäärät toki pidettiin rajallisena ja järjellisenä. Hurjaan rääkkiin ei enää haluttu. Festarikeikkoja kesälle siunaantui kuin muinakin vuosina ja väkeä keikoilla riitti erittäin hyvin. Sikäli vuosi oli Popeda- leirissä erikoinen, sillä levyjä ei tehty minkäänlaisia. Suunnitelmat olivat tehty vuodelle 1997, jolloin uutta levyä alettaisiin puskea eetteriin.

Tällä kertaa kävi niin Rumban kuin Soundin vuosiäänestyksissä niin, ettei Popedaa oltu äänestetty minnekään listalle.

1997

500 CC

Uutta studiolevyä, joka sai nimekseen "500 cc", alettiin tekemään jo syksyllä 1996. Levyä saatiin siis tehdä kaikessa rauhassa Costellon studiolla Nekalassa. Biisejä kertyi kaikkiaan 14, josta Hautamäki oli tehnyt kaksitoista. Kitaristimme oli ollut siis tuotteliaalla päällä. Järvisen Jukkis mainitsi tuota aikaa Costin Oasis- kaudeksi. Kahdesta muusta biisistä vastasi Matti Viitala ("Liian kiltti mies") ja Klamydian iki-ihastuttava laulaja Vesku Jokinen ("Minä, sinä ja Mannerheim").
- Tuon biisin syntytarina menee niin, että oltiin samassa hotellissa Klamydian jätkien kanssa jossain päin Suomea. Keikan jälkeen soitettiin kitaraa ja juotiin viinaa. Yhtäkkiä Vesku ilmoitti, että hänellä olis tämmönen biisi jos vaan huolitte. Se soitti sen ja totesin, että tuohan on vallan mainio kappale, muistaa Costello Hautamäki. Asiaan kuului, että biisiä levytettäessä Jokinen tulisi laulamaan kappaleen Mr. Mustajärven kanssa.

"Liian kiltti mies" - biisin tarina menee taas niin, että biisin tekijä on tamperelainen soittaja joka meni käymään noihin aikoihin Costellon studiolla. Viitala ilmoitti, että hänellä on tällainen biisi jonka hän haluaisi äänittää. Mikäpäs siinä, niin tehtiin. Biisin kuultuaan Hautamäki tiedusteli Viitalalta, josko Popeda saisi levyttää tuon kappaleen. Lupa tuli, totta kai! Laulaja Pate Mustajärvi vaan ei lämmennyt kyseiselle kappaleelle ei sitten alkuunkaan. Hän jopa kieltäytyi laulamasta moista tekstiä. Aikansa jahkailtua, bändin rumpali Kari Holm otti tekstin ja meni vähän niin kuin laulamaan malliksi Patelle. Tulkinta oli ollut kuuleman mukaan sen verran riipaiseva, että Paulikin suostui lopulta sen laulamaan nauhalle. Keikoilla Pate ei kuitenkaan kyseistä kappaletta suostunut laulamaan. Kari Holm ruinasi biisiä settiin aikansa ja lopulta muu bändi ilmoitti, että kun kerran haluat tuon biisin keikkasettiin niin saat sen myös laulaa. Eihän siinä Karilla muu auttanut.
- Jätkät antoi mulle sen tekstin ja koetin sitä kotona jopa treenatakin. Mikkelissä lauloin sen ekan kerran ja se meni totaalisesti läskiksi. Olin koko ajan neljä tai viisi sanaa jäljessä. Myöhemmin se alkoi sitten keikoilla jo kulkeakin, kertoo Kari. Kun Kari meni eturiviin laulamaan eli Mustajärveksi Mustajärven paikalle niin vastaavasti Pate meni soittamaan rumpuja. Ulkoa Kari ei sanoja muistanut. Niinpä hänelle kirjoitettiin varsin kookas muistilappu mistä luntata.

"500 cc" ehdoton helmi ja pikkuhitti oli ehdottomasti " Mustameri ja Mies". Hypnoottinen kitaranakutus alkuintrossa ja hieno teksti loivat biisille komean ja jännittävän tunnelman. Kyseinen biisihän julkaistiin promosinkkuna hieman myöhemmin. Biisin tekstistä puhuttaessa Pate Mustajärvi, joka sanat teki, totesi seuraavanlaisesti: "Sen biisin tarina on sellainen, että TV:stä tuli dokumentti laivasta jota ei huolittu mihinkään satamaan. Lastina siinä laivassa oli jotain ydintavaraa tai myrkkyjä. Sitten kun kuulin Costin demon, mulle oli heti selvää että siihen pitää kirjoittaa tuo tarina. Ja siinä kappaleessa on aivan äärimmäisen hieno tunnelma", sanoo Pate ja on täysin oikeassa. " Se yö oli tyhjä, ei kaivannut kukaan/ sekapäisenä horjuin mä toisien mukaan/ nyt laiva merta kyntää, sen kyljet hilseilee/ vain merimies voi tietää, se mitä merkitsee/ mä tein mitä tein ja ne maksoivat hyvin/ ei enää löydy kotisatamaa/ mun sisällä hauta on kaikista syvin/ pimeää ja mustaa ja kosteaa ja polttavaa". Karmaisevan hienoa tarinaa. Ehdottomasti yksi parhaista Pate Mustajärven teksteistä. Kovin tuottelias Pate ei tuolloin ollut, sillä levyn 14:stä biisistä vain viidessä on Paten sanat. Muita sanoittajia levyllä oli mm. Heikki Salo, Pauli Hanhiniemi, Mika Sundqvist ja Juice. Leskinen tsekkasi Paten tekstit muutenkin tarkkaan läpi, jotta niissä ei olisi turhia kömmähdyksiä. Myös vierailijoita "500 cc" - levyllä oli; Mikko Kangasjärvi( nyk. Yö- yhtyeessä), Lucjan Czaplicki, Sundqvistin Mika muutamia mainitakseni. Patella oli silloin näköjään beibi- kausi. Kun tuolloin biisien nimet oli "Beibi lähtee vankilaan" ja "Mun beibi ei putoo milloinkaan". Vertailkaapas v. 2001 "Just" - levyä. Siellä se "Beibi lähtee Irlantiin" ja "Beibi osaa lentää". Mielenkiintoinen sattuma…

"500 cc" miksattiin MSL - studiolla maaliskuussa 1997 ja lätty julkaistiin huhtikuun 7.päivä. Listoillakin levy nähtiin ja parhaillaan se nousi sijalle 5. ja muutenkin "500cc" oli myyntilistoilla useiden viikkojen ajan, tarkalleen ottaen seitsemän viikon ajan. Kultaa se ei kuitenkaan myynyt! Rumba- lehti arvosteli levyn numerossa 8/97 ja arvostelussa todettiin: " Popedan uusin pitkäsoitto "500 cc" ei kuulu bändin painokkaimpiin suorituksiin, vaikka kiekolta löytyvät samat sisä- ja ulkomusiikilliset rakennuspuut, joista Mustajärvi kavereineen on väsännyt vaappuvan pinon rehtejä, kulutusta kestäviä rocklevyjä. Rutiininomaiseksi välityöksi 500 cc on kelvollisempi kuin moni kaltaisensa. Huomisen klassikoksi se ei kuitenkaan yllä", totesi muuan Tommi Aitio, joka sittemmin on siirtynyt kirjallisuuden alalle tekemällä mm. Spede Pasasesta kirjan.

LÄTKÄN MM- TUNNARI

Alkutalvesta 1997 telkkarissa tuli mainos, jossa pyydettiin osallistumaan jääkiekon MM- kisojen tunnaribiisin tekoon. Tämän mainoksen näki myös Costello Hautamäki, joka alkoi pyöritellä asiaa päässään. Uteliaisuus vei voiton ja mies alkoi säveltää biisiä osallistuakseen kilpailuun. Päätös oli niin vakaa, että Hautamäki vain heitti ilmoitusluontoisena asiana tiedon bändikavereille. Mukaan Costello oli saanut puhuttua Mika Sundqvistin. Hänellähän oli kokemusta erilaisista kilpailuista. Olihan Mika voittanut joskus jopa Syksyn Sävelenkin.
- Oli hyvin loogista pyytää Mika mukaan tekemään jääkiekkoaiheinen teksti. Ja jos siitä ei olisi mitään muuta hyötyä niin päästäänpähän telkkariin. Tosin "Mannaa mammonaa" ei ollut tyypillinen lätkämatsi- biisi. Eikä sitä sellaiseksi oltu tehtykään. Se nyt vaan oli sellainen heitto, otettiin varastosta biisi ja tehtiin se, huomauttaa Costello Hautamäki.

Muu bändi ei kyllä ideasta ollut kovinkaan innostunut. Mustajärven Pate totesi, että olkoot nyt tämän kerran. On sitä ennenkin hölmöilty.
- Sitten kun oltiin itse kisassa mukana ja tehtiin videota, jossa Melartin kiskoo Ruotsin maajoukkueen pelipaitaa ylleen ja sukkahousuja niin mietin, että tästähän taitaa sittenkin tulla hauskaa, nauraa Pate jokseenkin huvittavalle videolle. Eittämättä se on yksi hauskimpia Popedan telkkariesiintymisiä. Ja selväähän oli, että kun suosittu rokkibändi osallistuu tuollaiseen kisaan, jossa yleisö äänestää voittajan niin Popedan voittoa tuskin kukaan etukäteen kyseenalaisti.

Vaikka video oli hyvä ja Popeda voitti kilpailun aivan pystyyn niin tyytyväisiä ei kuitenkaan oltu. Biisi oli sittenkin tehty turhalla kiireellä ja sitä kritisoitiin aika kovalla kädellä.
- Säkeistöjä oli alun alkaen enemmän. Sinne kisaan lähetettiin vaan demo. Sitten kun olisi pitänyt siitä varsinainen levy, ei viitsittykään tehdä mitään. Mitä nyt sinne demon päälle vaan vähän läiskittiin. Itse tekstin tarina on tietenkin torso, koska siitä välistä puuttuu yksi säkeistö. Mua sitten kyrsi, kun pilattiin hyvä sauma siinä. Kun on kuitenkin noin nimekäs yhtye ja tehdään tuollainen juttu niin sen biisin olisi voinut tehdä esimerkiksi paljon hitaammaksi. Nyt se oli liian nopea. Kyllä mua sapetti, kun vaan urpoiltiin, manailee Mika Sundqvist projektia, jonka olisi voinut tehdä toisinkin. "Mannaa mammonaa" soi itse jääkiekon MM- kisoissa toki, mutta vain erätaukojen aikana. Kannustuslauluksi siitä siis ei ollut.

No, päästiinhän biisiä esittämään aina töllössä asti. Varsinkin Lista- ohjelmassa sekä MM 97 Gaala tilaisuudessa. Hyvinhän jätkät hommansa hoitivat, vaikka joskin on sanottava että Gaalaa katsoessa tuli tunne että nyt ei kyllä Popeda taida olla oikeassa paikassa.

RAAKA- ARSKAN TOKA LP

Levyä teki myös Raaka- Arska & Rengasraudat. Debyyttilevystä oli kulunut reilu kaksi vuotta ja tämä uutukainen kantoi nimeä "Rakkauden Robin Hood". Tuota levyä on kansitietojen mukaan tehty vuosina 1995 ja 1996. Liekö totta. Oli miten oli. Itse levy julkaistiin vasta kesäkuussa 1997. Osaltaan levyn julkaisu myöhästyi hiukan siitä syystä, kun kannet eivät olleet ajoissa valmiit. Kakkoslevy oli suoraa jatkoa eka LP:lle. Meininki oli samaa taattua linjaa, ihan niin kuin Popedallakin. Rengasraudoissa soitti: Raaka- Arska( laulu), Jukka Mönkkönen( kitara), Renne Jussila( kitara), Nortti Jussila( basso) ja Manu Seppä- Murto( rummut). LP:lle oli äänitetty 15 laulua, joitten sävellyksistä vastasivat herrat Esa Jussila ja Jukka Mönkkönen. Myös Costello oli tehnyt pari biisiä, covereita oli niin ikään pari sekä uudelleen levytetty "Naisten Superpesis", joka oli Ainialan Ilpon käsialaa. Tuottajana levyllä toimi Costello Hautamäki.

Itse levyn kansi on kerrassaan tökerö. Kanteen on kuvattu tikkataulu, johon on heitetty tikat. Sillä lailla. Levyä painettiin 1000 kappaletta ja näihin päiviin mennessä se on sen verran myös myynyt.
- Tällä toisella levyllä taas tuntui, että itsellään on enemmän velvoitteita tän levyn suhteen. Eli tehdä se ja löytää joku konkreettisempi juttu. Tällä levyllä oli paljon enemmän omia biisejä, joita oltiin jo päästy soittamaan keikoillakin. Ainahan se on niin, että eka levy on teoltaan paljon suruttomampaa kuin sen toisen levyn kohdalla. Tällä toisella levyllä oli ikään kuin enemmän haastetta. Levyä pyrittiin tekemään tarkemmin, virheitä korjailtiin enemmän kuin ekalla. Samoin tuottamiseen panostettiin enemmän. Jossain vaiheessa tuli jo mieleen, että turhankin paljon enemmän. Tommonen rockmeininki niin ei sitä saa liikaa fiksata, sanoo Raaka- Arska.
- Tää kakkoslevy on mun mielestä kuitenkin paljon parempi johtuen siitä, että me saatiin niitä biisejä enemmän linjaan. Mutta tekeminen ei ollut enää niin hurttia, analysoi Arska.

Keikkoja Raaka- Arska & Rengasraudat tekivät pää- asiassa Popedan keikkataukojen aikana. Arskahan oli miksaajana, joten sieltä ei niin vain omille keikoille liuettu. Muutaman kerran Rengasraudat oli toki Popedan lämppärinä. Ensin rokkaili Arska, jonka jälkeen suoraan mikserille miksaamaan illan pääaktia. Itse asiassa Rengasraudat oli mitä oivallisin lämppäribändi Popedalle, kohderyhmä oli tasan tarkkaan oikea. Keikkojen määrä bändillä oli sellaista 20-30 keikkaa vuodessa. Uutta verta tuli myös mukaan tekniikkaan, sillä Jukka Kaven tuli roudariksi vuoden 1997 puolella.

KESÄN KEIKAT

Keikoille Popeda starttasi uuden lätyn ilmestyttyä. Huhtikuun 16. päivä aloitettiin Keravalta. Keikkoja tehtiin kymmenen keikan kuukausitahdilla ja yleisöä riitti entiseen malliin. Tässä vaiheessa alkoi käydä ilmi, että vaikka Popedan pitkäsoitot eivät myisikään platinaa tai kultaakaan niin keikkamääriin tai yleisömääriin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Popeda miellettiin - aivan oikein- yhtyeeksi, jonka keikoille lähdetään bailaamaan ja pitämään hauskaa.

Kesäkuussa 1997 MTV 3:lta tuli Jyrki i&i- niminen specialohjelma. Tällä kertaa aiheena oli Popeda. Bändi soitti puolentoista tunnin suorassa lähetyksessä biisejään sekä heitä haastatteli sekä Pizza Pekkarinen ja samoin yleisö että katselijat saivat kysyä poppareilta mieltä painavia asioita, tietenkin Popedaan liittyen. Ohjelmassa bändi soitti livenä, mm. "Mannaa Mammonaa", "Mustameri ja mies", "Synnyimme lähtemään" ja "Kuuma kesä" sekä paljon muuta. Ohjelmasta Jyrkin väki sai paljon positiivista palautetta, olihan tuo siihen asti katsotuin Jyrkin ohjelma. Ja mikä ettei. Mukava ohjelmahan se oli.

Myöskin miehistöön tuli lisää uutta verta, sillä Popedaan tuli uudeksi monitorimiksaajaksi Tero Ylönen. Teroa bändiin pyysi Miki Äikäs. Popeda oli Ylöselle ensimmäinen vakituinen bändi, minkä matkassa hän oli. Sitä ennen touhu oli ollut Terolla hivenen pienimuotoisempaa.

HITTEJÄ KERSANTTI KAROLIINA- CD

Loppuvuodesta 1997, lokakuussa ilmestyi kokoelma "Hittejä kersantti Karoliina", jolle oli kasattu ne parhaat ja kovimmat Popeda- hitit. Levyä mainostettiin telkkarissakin ja selvää oli, että kyseinen kokoelma valloitti myyntilistat, miten tahtoi. Korkeimmillaan levy oli kahdeksas. Olipa kyseinen lätty listoilla peräti 15 viikkoa, joka on hyvin. Levy oli koottu asiallisesti, joskin moni ihmetteli, mitä joku "Oodi makkaralle" tai "Lämmää päähän" tekee levyllä, jonka pitäisi olla ns. best of ja hittikokoelma. Muuten koko levy oli komea kattaus Popedan urasta. Kaipaamaan jäi ainoastaan "Mörri Möykkyä" ja "Mauno soittaa stereoo". Varsinkin ensin mainittu on ensimmäinen Popedan Top 5- single.
Eipä ollut vuoden äänestystulokset bändille pelkkää juhlaa. Rumba- lehdessä ei bändiä noteerattu lainkaan ja Soundissa bändi nähtiin kahdessa sarjassa: Yhtye- sarjassa Popeda oli 15 ja laulaja- sarjassa Pate oli 8:s. Siinäpä se.

1998

PATEN VOL 4

Loppuvuodesta 1997 Pate meni studioon äänittämään neljättä studioalbumiaan. Tällä kertaa ei tehtäisikään covereita vaan ihan jotain muuta. Pate halusi tehdä vähän hienompaa ja taiteellisempaa kamaa. En tiedä miksi, "Vol 4" on silkkaa yökerhojatsia, jota voi kuunnella konjakkia juoden ja sikareita poltellen, niin kuin levyn kansikin jo valistaa. Itse levy on todella vaikea levy ja hyvinkin monelle pienoinen pettymys. Paten mukaan haluttiin tarkoituksellisesti aivan toisentyyppinen levy kuin mitä olivat olleet aikaisemmat soolot.
- Tää levy saattoi olla monelle kovakin yllätys. Siinä etsittiin jotain tuolla levyllä ja kyllä se meni aika jatsiksikin välillä nuo biisit tuolla levyllä. Mutta kaikkea pitää kokeilla. Popedan musiikkia olin tehnyt jo niin paljon. Sitä halusi tarkoituksella tehdä jotain muuta. Sittenhän me oltiin tehty mun soolokeikkoja Kankun, Roopen ja Akun kanssa. Niitä oli mukava tehdä, sai istuskella baarijakkaralla konjakkilasi käsissä ja laulaa vähän erilaisempia biisejä kuin mitä Popedan kanssa, hahmottaa Pate "Vol 4" levyn taustasta.
- Kansikuva on kuvattu Tampereella sellaisessa paikassa kuin Cafe Europa. Siellä pidettiin tiistaisin klubeja eli polteltiin sikaria ja otettiin kahvia. Yhden konjakin sai vain ottaa, se oli sääntö, jatkaa Mustajärvi.

Levy julkaistiin helmikuussa 1998, mutta myyntimenestys se ei ollut. Ja silloin kun kyseessä ei ole myyntimenestys niin sellainen levy on vuorenvarmasti arvostelumenestys. Vittu, sitä olen aina miettinyt mistä se tuollainen voi johtua. Kai se on niin, että ns. paremmat ihmiset eivät voi sietää sitä samaa kuin mitä tavallinen rahvas. Levynmyyntilistoilla "Vol 4" oli kahden viikon ajan ja korkeimmillaan se oli sijalla 20. Levyltä julkaistiin kaksi sinkkuakin. Ensin ilmestyi "Jukeboxin luona" ja vähän ajan päästä "Pohjoisen mies". Ei mainittavampaa menestystä kummallakaan.

Keikoille Popeda starttasi vasta toukokuussa. Haluttiin pitää kunnon loma ja kun nuo Paten soolokeikat olivat keväällä niin Popeda teki vuoden ensimmäisen keikan Hyvinkäällä. Keikkoja tehtiin vuoden aikana reilut 60( josta muutama tehtiin Libanonissa).

Muutoksia oli tapahtunut myös tiimissä. Legendaarinen Raaka-Arska jäi bändin miksaajan pallilta pois ja tilalle tuli Jukka Kaven. Näin ollen roudariryhmään kuului Miki Äikäs, Tero Ylönen ja Jukka Kaven. Kun Arskalta kysyttiin, miksi hän jäi pois kuului vastaus: "Keikkailu on nykyään muuttunut periodimaiseksi. Kun ennen vanhaan keikkoja tehtiin 11 kuukautta vuodessa, sillä eli jotenkin. Nyt kun keikkailu on muuttunut sellaiseksi, että keikoille lähdetään huhtikuussa ja tauolle mennään marraskuussa niin ei sillä elä. Ja kun keikoista pää-osa tehdään kesäkaudella niin mulla sellainen ei toimi enää kovin hyvin, sillä maataloushommat vievät kesällä kaiken mahdollisen ajan". Niinpä, ehkä sellaista rääkkiä jaksaa nuoret miehet, mutta Arska oli touhunnut jo niin monta vuotta rajulla tahdilla että yksinkertaisesti oli valinnan aika. Ja kerkesihän Arska olla pitkään aikaa bändissä. Mies tuli ruotuun vuonna 1981 eli takana oli 17 vuotta.

KEIKAT LIBANONISSA

Elokuun 12. päivä Popeda lähti reilun viikon pituiselle keikka ja lomailumatkalle Libanoniin. Suomalaiset YK- joukot olivat toivoneet bändiä keikalle sinne jo kauan. Keikkoja tehtiin kaikkiaan neljä; kolme suomalaisille sotilaille ja yksi kansainvälisille joukoille.
- Se reissu oli pauketta ja räminää. Itse asiassa shokki. Pukeuduttiin kypäriin ja luotiliiveihin ja pyörittiin sotatoimialueilla. Kun siellä kuljettiin niin valittiin teitä, joissa ei pitäisi olla miinavaaraa. Päivällä siellä oli järjettömän kuuma ja yöllä taas järjettömän kylmä, muistaa Pate Mustajärvi.
Ohjelmaa reissulla riitti. Päivisin oli ammuntakilpailuja, reissuja milloin minnekin. Varsinkin ampumiskisassa Hautamäki syötti katkeraa kalkkia muulle bändille. Costello voitti ne miten tahtoi.

Välillä käytiin Beirutissa. Popedan Libanonin keikoista kirjoitti muuan Petri Karttunen, joka toimi tuolloin Finnbattin tiedotus ja valistussihteerinä: "Odotimme Libanoniin saapuviksi kaiken kokeneita raavaita, karheita rock´n roll miehiä. Mutta yllätykseksi saimme mitä kohteliaimpia joka äidin toivevävyläisiä. Yhtään valituksen tai tyytymättömyyden ilmaisua ei bändiltä kuulunut. Kaikki neljä esiintymistä toimialueilla olivat menestyksiä. Kenties näistä neljästä viimeinen, joka kohdistui kansainväliselle yleisölle Unifillin esikunnassa Naqurassa oli bändin paras. Omalla näyttelijän charmillaan yleisön valloittanut Pate Mustajärvi sai nepalilaiset, ghanalaiset, fidziläiset, puolalaiset, ranskalaiset, australialaiset ja irlantilaiset laulamaan suomeksi esimerkiksi kappaleita "Delilah" ja "Mää ja Tapparan mies". Pojat itsekin menivät hiukan hämilleen suosiosta ja soittivat yli kahden tunnin setin alkuperäissuunnitelmissa olleen 45 minuutin sijaan". Niinpä niin, kunnon rokki toimii aina, vaikka sotatoimialueellakin.

Keikkoja bändi teki Libanonin reissun jälkeen tasaisesti, kunnes vuoden viimeinen keikka koitti. Se ei ollutkaan mikä tahansa keikka vaan 20- vuotis juhlakeikka kotikaupungissa Tampereella.

20- VUOTISJUHLAT PAKKAHUONEELLA

Marraskuun 7. päivä kertyi Tampereelle Popeda musiikin ystävät ja tutut. Tullikamarilla oli juhlakonsertti. Hauskaa tuossa juhlassa oli vaan se, että ne pidettiin vuoden verran myöhässä. Kaksikymmentä vuottahan Popeda täytti jo v. 1997. Ei siinä mitään, sanoisi Timo Vilska. Päivällä bändille jaettiin platinalevyt kokoelmalevystä "Hittejä kersantti Karoliina". Illalla ohjelmaa oli luvassa vaikka kuinka. Huhuttiin, että kaikki Popedassa soittaneet olisivat tänään soittamassa ja että muita vierailijoita olisi pilvin pimein. Tottahan se olikin. Yleisöä oli todella paljon. Tullikamarille oli myyty lippuja kuuleman mukaan reilut 1300 ja kutsuvieraita oli ollut lähes 500. Tunnelmaa ja tungosta siis oli.
Ilta alkoi kuin varkain, sillä kaikki odottivat päälavalla tapahtuvan. Vaan kuinkas ollakaan, pikku lavalta soitto alkoi. Popedan eka kokoonpano (Arwon korvasi Costello) aloitti illan ja Patella oli päällään se raitapaita (kun kerran Alex Harveyllakin oli), tiukat farkut ja bootsit. Aivan kuin silloin joskus. Kyseinen kokoonpano soitti kolme biisiä: "Rock´n Roll", "Mauno soittaa stereoo" ja "Suuret Setelit" ja yhtään liioittelematta se sai todella huikean suosion. Ilpo soitti hyvin tarkkaavaisesti, Puukka heilui kuin heinämies ja Kaitsun ilmeikäs rummun soitto toi vanhat upeat muistikuvat mieleen. Ja mikä soittamisen riemu tällä kokoonpanolla olikaan. Nimittäin kaikille välittyi se seikka, että nämä kundit rakastivat olla lavalla, pitkästä aikaa. Taustalle oli kaivettu vanha Popeda- keikkajuliste( "Hullut koirat") ja kuin varkain soitto loppui. Harmi, sillä tätä kokoonpanoa olisi kuunnellut vaikka tunnin setin. Aikataulu oli tiukka ja ohjelmaa paljon luvassa. Kohta päälavalla alkoikin tapahtua.
- Mehän aloitettiin silloin Pakkahuoneella siinä pikkulavalla ja vähän kuin varkain. Jengi odotteli ilmeisesti, että bändi soittaisi heti päälavalla. Moni tuli sanomaan, varsinkin tää vanha diggarijengi, että se oli illan parasta antia ja että sillä kokoonpanolla olisi voinut soittaa enemmän kuin kolme biisiä. Sitten kun jätkiä ei ollut nähnyt pitkään aikaan niin se oli hyvin riemukas avaus. Se oli erittäin hauskaa, muistaa Pate.

Lavalla vieraili paljon tuttuja kollegoita, mm. Sakari Kuosmanen, Heikki Salo, Mika Sundqvist, Dave Lindholm, Raaka-Arska, Moog Konttinen, Olli Lindholm jne. Myös vanhoja Popedan soittajia lavalla nähtiin. Ilmeisesti ainoa, joka ei esiintynyt (joskin oli kyllä paikalla) oli Risto "Eebo" Lehtinen, Popedan toinen basisti. Häntä ei lavalla näkynyt. Muut soittajat olivat kyllä soittamassa. Jälkeen päin Eebo kertoi, että lopussa hän kyllä oli menossa lavalle, mutta koska tungos oli mieletön, hän ei sinne saakka päässyt.
- Hienoa oli seurata niitä kollegoita, jotka kävi laulamassa yhden biisin. Ne oli ihan riemuissaan, kun pääsivät laulamaan Popedaa. Salon Heikki lauloi "Hei mennään nussii". Jälkeenpäin Heikki kertoi, että Miljoonasadekin oli tuon jälkeen aloittanut keikkansa tuolla biisillä jonkun aikaa. Niin paljon se siitä innostui, kertoi Pate.

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja sitä saatiin mitä oltiin tultu hakemaankin. Jopa TV oli kiinnostunut televisioimaan Popedan juhlat, mutta siitä luovuttiin heti kättelyssä.
- TV 2 oli kiinnostunut televisioimaan tuon keikan, mutta se kaatui siihen että silloin se ei olisi ollut enää meidän käsissä ja oli kuitenkin kyse Popedan juhlasta, huomauttaa Pate.
- Kaikkihan meni tuolloin aivan putkeen. Kaikki artistit oli mielellään mukana ja kaikki tuli jopa treeneihinkin, sanoo Costello.

Kokoelmalevyn platinapainoksen mukaan tuli livelevy, joka oli koostettu tuosta 20- v juhlien vierailijoitten tulkitsemista biiseistä, mm. Sakari Kuosmanen lauloi "Armahdus", Heikki Salo "Hei mennään nussii", Olli Lindholm lauloi "Yö" ja Dave Lindholm heitti "Jos joet ois".

Hmm, mitä itse bändille jäi käteen noista juhlista. Annas kun arvaan, saatananmoinen päänsärky ja krapula. Ja se vaimealla äänellä kuultu "voi vittu ku on hianoo". Kyseinen keikka oli sitten viimeinen miksauskeikka Jukka Kavenille Popedan riveissä. Uudet haasteet kutsuivat Kavenia, joka sittemmin on ollut miksaajana mm. Apulanta- orkesterin mukana.

Tässä vaiheessa on syytä tajuta, että Popeda ei enää noteerattu kummankaan lehden vuosiäänestystuloksissa. Tästä eteenpäin tässä stoorissa ei mainita tuloksia, kun ei ole mitään mitä mainita. No, Soundin laulaja- sarjassa Pate oli sijalla 13. Rumbassahan ei enää pitkään aikaan oltu äänestetty Popedaa. Niin ne ajat muuttuvat. Vain pakkaset on pysyvää, perkele!

1999

VIERAISSA - LEVY

Tauon aikana bändi päätti toteuttaa pitkään puhutun coverlevyn. Nimi oli ollut valmiina jo pitkään, "Vieraissa". Ideana oli, että bändi tekee omat suomenkieliset versiot tutuista biiseistä. Vähän sama idea kuin Paten kolmella ensimmäisellä soololevyilläkin. Jokainen sai tuoda omat biisiehdotukset ja ne olivat kovinkin kirjavat. Varsinkin Poko Rekordsin pomolla, Epellä oli selkeä idea minkälainen levyn pitäisi olla. Bändi vaan ei ollut samaa mieltä.
- Mun listalla oli mm. Sleeppareiden "Kuka mitä häh", Dingon "Levoton tuhkimo", Frederikin "Kung Fu taistelee", Joukon ja Kostin "Muisto vain jää" sekä Apulannan "Anna mulle piiskaa". Ajattelin etukäteen, että tuolla levyllä olisi oltava outoja yhdistelmiä. Loppujen lopuksi tuosta levystä tuli liiankin Popedan näköinen ja kuuloinen. Täytyy myöntää, että pikkuisen alahuuli väpätti kun ilmeni, ettei bändi suostunut levyttämään niitä biisejä joita ehdotin, mainitsi Epe Helenius.

Lisäksi oman ongelman toi mukaan julkaisulupien saaminen. Esimerkiksi julkaisulupaa ei saatu Creamin "White Roomille" eikä sen paremmin vanhalle Popeda- bravuurille "Älä käy tekstiiliin"( Rolling Stonesin "Get off of my cloud").
- Omista ehdotuksista ainoa biisi, joka ei mennyt läpi oli se Peer Guntin "Backseat" eli "Transitin takapenkillä". Se oli yksinomaan Holmin Karista kiinni. Se ei halunnut astua niihin kenkiin, sanoo Costi. Lisäksi bändi teki oman version Lynyrd Skynyrdin "Free Birdistä", mutta se ei mennyt levy- yhtiössä läpi vaikka julkaisuluvat kyseiseen kappaleeseen oli saatu, kertoi Costello.

"Vieraissa" tehtiin talvella 1999 eli tammi ja helmikuussa Costellon studiolla Teurastamo 56. Levy miksattiin Sundqvistin Mikalla. Mitä kaikkea levyllä sitten on? No, levyn avaa huikea versio vanhasta "Fire"- biisistä eli "Tulta kaminaan". Oikea nimi kylläkin olisi ollut "Puita kaminaan". Kyseisen kappaleen levytti suomeksi aikoinaan Manifest, jossa laulajana oli biisin sanoittaja Harri Saksala. Lisäksi oli versioitu todella laiskan oloisesti "Kaunis Nainen", "Tunnelmassa" ja "Ruba" (kyllä vaan Eppujen biisi). Levystä kuultaa kiire tai sitten vaan ei jätkiä ole tarpeeksi asia kiinnostanut. Onnistuneista kappaleista mainittakoon " Mayday mayday" (Miljoonasade), "Mustaa" (Rolling Stones) sekä "Venus". Itse levy ilmestyi 19.4.1999.

Levyn kansi oli sitä kuuluisaa ideointia keikkabussista. Levy kansi- idea oli kortsupaketista. Joskus taannoin Venus -merkkisiä kortsuja sai tällaisessa paketissa. No, silloin ei saanut mukana musiikkia. Tosin kuultu on, että tämän "Vieraissa" levyn lisäksi mukaan suunniteltiin kortsua. No, ei kylläkään näkynyt.
- Mä en digannut tästä ideasta alkuunkaan ja mun mielestä "Vieraissa" on täysin turha levy meiltä, sanoo Costello Hautamäki suoraan turhia kaartelematta. Ja oikeassahan mies on. "Vieraissa" oli kansan kielellä sanottuna vähän juosten kusemalla tehty levy. Keikkasetissä biisejä kuultiin v. 1999 puolella, mutta sen koommin noita biisejä ei ole keikoilla esitetty. Eikä levyn myynti ollut mitään huikeaa, tuolloin sitä myytiin jotain 10 000 kappaletta ja listoilla se kävi nopeasti kääntymässä eli oli vain neljä viikkoa listoilla. Olisikohan ollut joskus sijalla 7. parhaillaan, jonka jälkeen se katosi pian listoilta. Aina ei voi onnistua.

Kesäkuun Soundissa 1999 Antti Marttinen totesi levystä seuraavaa: "Keikkasetissä monet näistä biiseistä varmaan toimivat, mutta muuten Popedalle "Vieraissa" käy niin kuin usein noissa hommissa - niistä jää kiinni housut kintuissa". Osuva vertaus!

MILJOONAPILKKI

Ennen varsinaisen keikkailun alkamista Popeda kävi tekemässä kaksi specialvetoa. Toinen tehtiin tammikuussa Levillä Hullussa porossa ja maaliskuussa mentiin keikalle Tuuriin, jossa oli Miljoonapilkki- niminen tapahtuma, jossa kymmenen tuhatta hullua suomalaista kalastelee pilkkimällä. Ja jokainen kuvitteli saavansa sen miljoonan. Yhtä kahjoa touhua, kuin lottoarvonta lauantaisin. Ja lopputulos sama, ei päävoittoa! No, kuitenkin Popeda esiintyi järven jäällä olevassa suuressa teltassa. Muita esiintyjiä oli ainakin Mika Sundqvist ja Veli-Matti Järvenpää. Popedan keikkaa televisioitiin muutaman biisin verran.
- Se on ihan hyvä keikkana. Jengi jorasi pilkkihaalarit päällä ja se oli hauskan näköistä. Ravintolan seinällä oli kyltti: Ei kairoja ravintolaan!, nauroi Costello kovin kummallisesta keikkapaikasta.
Keikkasetissä kuultiin uuden levyn biisejä, ainakin "Mustaa" ja "Venus". Niin ja ne tutut hitit. Yleisö näytti olevan haltioissaan ja niinhän se on taas kerran. Kunnon rokki uppoaa kelle vaan, oli ne sitten pilkkijöitä, sutenöörejä tai kuu-ukkoja.

Varsinaisesti tien päälle startattiin maaliskuun 19. päivä Forssasta. Bändi oli saanut samalla myös uuden valomiehen. Tai uuden ja uuden, olihan Rittolan Junnu ollut Popedan mukana jo 70-luvun lopullakin. Tällä kertaa Junnu oli mukana virallisesti. Ja on ollut siitä lähtien Popedan valomiehenä. Junnun valoshow on kehittynyt vuosi vuodelta ja varsinkin kesällä 2002 (samoin kuin juhlarundilla) se alkoi olla huippuluokkaa.

"Vieraissa" - levyltä julkaistiin kaksi sinkkua. Viikkoa ennen pitkäsoittoa kauppoihin tuli "Paperitähdet"( Kinksin "Celluloid Heroes, jonka aikoinaan Juice versioi ja sanoitti) sekä "Mayday Mayday". Mitään suurempaa huomiota sinkku ei kuitenkaan saanut. Kesäkuussa 1999 ilmestyi toinen singlejulkaisu "Mustaa". Sinkun toisena biisinä oli ennen julkaisematon "No niin totta kai". Kyseisen kappaleen alkuperäinen esittäjä oli maineikas Dr. Feelgood. Kyseistä kappaletta himoittiin jo pitkäsoitolle, mutta julkaisulupia ei ennätetty saada ajoissa. Kun LP oli julkaistu niin napsahti edellä mainittuun biisiin luvatkin. Myöskään tämä sinkku ei herättänyt sen suurempaa mielenkiintoa.

Keväällä Popeda vieraili myös Jyrki -nimisessä TV-ohjelmassa esittäen kappaleet "Puita kaminaan" ja "Venus". Lisäksi bändiä haastateltiin. Maininnan arvoinen seikka muuten on, että tuon jälkeen Popedaa ei enää nähty kyseisessä ohjelmassa. Ehkäpä ohjelman katsojat olivat liian nuoria ymmärtämään Popedaa. Mene ja tiedä!

Keikkarintamaltakaan ei mitään uutta. Keikkoja tehtiin vuoden aikana kaikkiaan 73 keikkaa ja kesällä bändi nähtiin useilla festareilla: Down By The Laiturissa, Himoksella, Alastarossa, Raumanmeren Juhannusjuhlilla, Ylöjärven Räikkärockissa, Ankkarokissa ja Turengissa Villisika- karnevaaleilla, jossa bändi heitti todella huonon keikan.

Vuoden 1999 viimeinen keikka tehtiin 13.11. Porissa Hotelli Jazzissa. Vaan kukaan ei tiennyt, että seuraavaan Popedan keikkaan vierähtäisi aikaa lähes puolitoista vuotta. Bändin sisällä oli ristiriitoja ja erilaisia haluja, mutta ne eivät kohdanneet. Niinpä Porin keikka jäikin viimeiseksi Popedan riveissä Kari Holmille ja Jukkis Järviselle. Vaikkakaan sitä ei vielä tässä vaiheessa tiennyt kukaan. Tämän asian takia Popeda jäi pitkälle tauolle.

Vuosiäänestystuloksissa Popedaa ei oltu enää noteerattu vuosiin. Ei Soundissa, Rumbassa tai Suosikissa. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta.

NEROPATS + MUUT ERIKOISUUDET

Päinvastoin kuin moni luuleekaan niin Neropats on yllättävän vanha bändi. Kyseinen ryhmä perustettiin 90- luvun alussa ja kokoonpanokin oli tuolloin toisenlainen kuin nykyään.
- Alun alkaenhan nimi oli Pate & The Neropats. Siinä alkuperäisessä kokoonpanossa oli mun ja Paten lisäksi Rautajoen Arska ja Ruusukallion Sami. Se kasattiin sellaiselle keikalle, joka tehtiin Chopper- baarissa Tampereella. Se oli sellainen harrikkabaari. Taidettiin soittaa pari keikkaa tuolloin, sanoo Costello Hautamäki. Hautamäki muistaa keikan olleen jaetun kahteen osaan; ensin bändi soitti puoli tuntia Hurriganesia ja vanhoja rokkeja. Toinen osa koostui Popedan biiseistä sekä myös Paten soolotuotannosta. Neropats oli alkuun eräänlainen terapiabändi ja keikkoja ei juurikaan muita tehty.

Myös aikoinaan Gypsy Brothers (eli Costello, Petander ja Pate Mustajärvi) tekivät unplugged- keikkoja jonkin verran 90- luvun alussa. Keikat tehtiin pää-asiassa Tampereen lähistöllä ja toiminta oli kohtuullisen vähäeleistä. Keikat tehtiin hyvin pienellä kalustolla ja soittopaikat vaihtelivat Supermarketeista huoltoasemiin.
- Soitettiin me K- kaupan lihatiskilläkin. Se oli joku asiakasilta ja me soitettiin Popedan - biisejä, muistelee Hautamäki.
- Ja oonhan mä soittanut huoltoasemallakin. Mun haavehan on, että Popeda soittaa Orituvalla (joka on Kesoilin huoltoasema lähellä Tamperetta). Niin, mä oon siis soittanut Kämmenniemen Shellillä. Se oli helvetin hienoa, soitettiin Gepardi- yhtyeen kanssa joku lauantai- ilta. Oltiin välillä öljymontun vierellä ja istuttiin renkaitten päällä ja juotiin Koskenkorvaa. Tää tapahtui joskus vuonna 1995,nauraa Costello.
- Erikoinen keikka oli myös Viinikassa keskiolutbaarissa vappupäivänä. Soitettiin 4 x 45 minuuttia ja yleisöä oli varmaan viis ihmistä, mutta oltiin samassa tunnelmassa kuin yleisökin. Mä oon tehnyt paljonkin tällaisia keikkoja Gepardi- yhtyeen kanssa.

Sittemmin yhtye erotti Mustajärven bändistä, Neropatseista. Vuonna 1996 Neropats basistiksi muuttui Jyrki Melartin. Sen jälkeen kokoonpano vakiintui Costello (kitara, laulu), Arska (rummut) ja Jyrki Melartin (basso).

2000

VÄLIVUOSI 2000( VÄLIRIKKOJA JA KEIKKATAUKOA)

Kun Popeda jäi tauolle 13.päivä marraskuuta 1999 ei kukaan voinut aavistaa, että tauosta tulisikin pitkä, puolitoista vuotta. Kävi ilmi, että osa bändistä halusi kokoonpanon vaihtuvan, mutta Pauli ei. Sen sijaan Costello ja Jyrki ilmoittivat, että olisi sopiva aika vaihtaa kokoonpanoa ja kahden soittajan pitäisi vaihtua. Kyse oli kosketinsoittaja Jukkis Järvisestä sekä rumpali Kari Holmista. Ilmaan alkoi tulla sellaista ilmapiiriä, että oli olemassa kaksi leiriä. Pauli ei halunnut kokoonpanon vaihtuvan ja hän perusteli kantaansa muille.
- Ei bändi siitä parane, jos tässä pitää alkaa miehiä vaihtamaan. Sitten jätkät ehdotti, että tehdään uusi levy tuoreella kokoonpanolla. Se taas ei olisi ollut lääke mihinkään. Lopuksi ilmoitin jätkille, että jos tilanne on nyt sellainen ellette halua soittaa kahden kaverin kanssa niin lyödään tilanne poikki joksikin aikaa, totesi Pate ykskantaan. Ongelmana vain oli se, että taas Costello ja Jykä halusivat uudet miehet tilalle. Costi ja Jykä olivat soitelleet Neropatsin riveissä taukojen aikana ja sillä bändillä rumpalina toimi Arska Rautajoki, jonka he halusivat mukaan. Pate ilmoitti muille tauon kestävän ensin kevääseen saakka. Vähän ajan kuluttua tauko venyikin kesään saakka ja siitä vielä lokakuun loppuun. Pate ei ollut vaihdokseen suostuvainen.

Luonnollisesti Costelloa Paten kanta sieppasi ja kun kerran Pate ei ollut keikoille suostuvainen, alkoi Neropats aktivoitua täydellä terällä. Bändi keikkaili hyvin aktiivisesti koko vuoden.
- Ajateltiin, että jos Pauli ei ikinä enää haluaisikaan lähteä Popedan kanssa keikoille niin meillä olisi ainakin varalla tämä Neropats, ettei jäätäisi tyhjän päälle, sanoi Costello Hautamäki muistellessaan kovinkin erikoiset mittasuhteet saanutta vuotta.

Alkuvuodesta 2000 Hautamäki kävi tuuraamassa Turo´s Hevi Geessa kitaristi Ismo Karosta viiden keikan ajan. Karonen oli viettämässä lomaa etelässä kahden viikon ajan.
- Samaan aikaan siinä oli tuuraajana myös tää Tehosekoittimen rumpali. Turo´s Hevi Gee on ehdottomasti hauskin bändi, missä oon koskaan soittanut. Ehdottomasti! Se niitten jätkien ulosanti ja se niitten roudariryhmä. Sehän oli aivan hillitöntä vitsinvääntöä koko ajan ja mistä vaan. Se oli rentoa touhua. Siinä bändissä sai olla oma itsensä. Ja biisithän oli sillä tavoin helppoja, kun ne on kaikki sellaisia sanamuunnoksia ja suoraa rokkia. Aurinkolasit vaan silmille ja pikku takki päälle. Tosin sen verran vedin kotiin päin, että kyllä mulla oli nahkahousut jalassa, hekotteli Hautamäki.

Popeda oli levinnyt hajalleen ja hätäisimmät ennakoivat bändin hajoamista. Varmoilta tahoilta mukamas tiedettiin, että bändi oli tullut tiensä päähän. Bändin rumpali Kari Holm ilmoitti ykskantaan, ettei hän ole potkuja saanut eikä hän niitä kuuntele kuin Patelta. "Se on siitä bändistä ainoa, joka mulle potkut voi antaa", totesi Kari ykskantaan. Samanlaista juttua kuului myös Jukkiksen suunnalta. Toisaalta Jukkis on kertonut, että hän on ollut leipiintynyt ja kyllästynytkin hieman Popedaan jo parin viime vuoden ajan.
- Kai mä oon kenkää saanut, mutta en mä siinä olisi kyllä jatkanutkaan, totesi Jukkis. Mielialavaihtelut korvensivat Jukkiksen mieltä, mutta se lienee tuollaisessa tilanteessa hyvinkin ymmärrettävää.

Asiat jäivät roikkumaan. Paten oli aika tehdä levy- yhtiön mielestä uusi levy. Edellisestä oli kulunut jo muutama vuosi. Biisejä alkoi tulla sieltä täältä ja kesällä 2000 kuultiin demoja mm. J. Karjalaiselta, Petanderilta, Costilta ja Ari "Kankku" Kankaanpäältä. Mikäli studiossa tehtävä materiaali olisi tarpeeksi hyvää niin Epe lupasi levylle jopa TV-kampanjan. Näin myös tapahtui.

Kevät ja kesä 2000 Patella meni tehdessä teatteria ja soolokeikkoja Kankku Kankaanpään kanssa. Alkusyksystä mentiin studioon. Levyä tehtiin totaalisesti biisi kerrallaan.
- Siinä vaiheessa kun se bändi alkoi studiossa sovittamaan niitä kappaleita niin mulle vaan todettiin, että mees solisti nyt pois täältä. Mee vaikka keittämään kahvia, naureskelee Pate.
Studiobändi koostui seuraavista muusikoista: Nipa Niilola (kitara), Ari Kankaanpää (kitara), Jaan Wessman (basso), Ari Toikka (rummut) sekä Mikko Kangasjärvi (koskettimet).

Tämä kokoonpano sai aikaan Paten soololevyn valmiiksi, nimeltään "Ukkometso". Pate muistelee tuon studiosession olleen yhden hienoimmista, missä hän on ollut. Ennen kaikkea levyn tekemisen rentous miellytti miestä. Levyn tuottajana toimi T. T. Oksala, joka myös äänitti ja miksasi tuon levyn. "Ukkometso" - levyltä löytyy 13 kappaletta, joista kolme oli käännöksiä ja pari vanhaa biisiä versioitiin uudestaan eli "Lasinen elämä" ja "Bensaa suonissa". Ensin mainittuhan on Ismo Alangon tekemä biisi 80- luvun alussa, tosin salanimellä Jari Kullervo. Paten levyllä biisistä on sovitettu varsinainen punkversio. Jälkimmäisen tuntenevat kaikki, Rauli Badding Somerjoen legendaarinen hitti 70- luvulta. Tuo Badding-cover syntyi Paten vieraillessa Laulava sydän- ohjelmassa, joka oli Agentsien oma erikoisohjelma TV 2:ssa. Pate vieraili äänityksissä Agentsien huolehtiessa säestyspuolesta. Hommat meni niin hyvin, että kyseinen kappale päätyi jopa Paten levylle. "Ukkometson" nimibiisi avaa levyn ja se on J. Karjalaisen käsialaa. Kappaleesta muodostui jopa pienoinen hitti. Levyn tunnetuin biisi oli kuitenkin " Mä elän vieläkin" (The Highwayman), johon tekivät herrat Harri Laukkanen (Turo´s Hevi Gee), Eeki Mantere ja Juha Tapaninen todella upean tekstin. Kaikkiaan neljä laulajaa laulaa säkeistön eli Harri Marstio, Jorma Kääriäinen, Pate Mustajärvi ja kaiken kruunaa Topi Sorsakoski. Varsinkin kun Topi alkaa laulaa: "mä olin kuningas/ lailla Virran Olavin/ sain kultaa, sain myös timantin/ koskaan kenellekään/ sanonut en ei/ mut auki revittiin/ ja viina minut vei/ mä nousin tähtiin/ palata en sieltä voi/ mä elän vieläkin/ mun levyt vielä soi ja soi ja soi..". Tästä kappaleesta tuli todellinen hitti ja se soi erittäin paljon radiokanavilla ja ansiosta.

Levyltä löytyy myös aiemmin samana vuonna ilmestynyt single "Kannu vaakunaa" (Whiskey In the Jar), joka kuitenkin on jäänyt Paten käsittelyssä hieman keskeneräiseksi. Harmi vaan, että levyltä jäi pois ainakin Markku Petanderin tekemä kappale "Äitelää- valssi" ("Äitelää, äitelää on joskus elämä tää" sekä Costellon tekemä "Tango", joka kuitenkin myöhemmin päätyi Popedan "Just!"- levylle nimellä "Kaikki häipyy taas".
- Kyllä mä diggaan tästä levystä eniten. Siinä saatiin nyt ne kaikki palat kohdalleen, mitä oltiin yritetty kolmella aiemmalla soololevyllä. Kaikkea on sopivasti "Ukkometsolla", sanailee Mustajärvi tyytyväisenä.
Kuitenkin Paten levy otettiin upeasti vastaan ja levy meni listoilla aika hyvin. Korkeaa listasijoitusta ei ehkä saatu ( 22.sija parhaimmillaan), mutta levy roikkui sitkeästi 10 viikkoa listalla. Epe piti lupauksensa ja TV-kampanja tehtiin. Kaiken kaikkiaan "Ukkometso" on myynyt 16. 500 kappaletta, joka tarkoittaa nykykäytännöllä kultalevyyn oikeuttavia lukemia. Pate itse ei kuitenkaan suostu siitä kultalevyä ottamaan, sillä miehen mielestä oikea kultalevyraja on 25 000 kappaletta ja sitten kun tuo määrä on myyty niin asia on toinen.

Myös Neropats teki keikkojen ohella CD:n "Chainsaw Buzzin´". Kelpo rokkenrollia, joskin suurelta yleisöltä tuo levy meni ohi. Nerppareiden levyllä vierailee myös legendaarinen Renegades, Kim Brown, joka laulaa luikauttaa "My Heart Must Do The Crying" sekä "Cadillacin". Levy myytiin tuhannen verran ja edes radiosta ei biisejä kuullut. Kiitos soittolistojen, joitten ansiosta biiseistä on tullut pikaruokaa. Ennen vanhaan biisin elinikä saattoi olla useita kuukausia. Nykyään tilanne on se, että kolmessa päivässä biisin kyllästyy ja viikossa sitä jo vihaa.

Myös erotettu kosketinsoittaja Jukkis Järvinen teki soolosinkun, "Hulluna Tisseihin". Kyseinen tuotos sisälsi kolme biisiä, tai oikeastaan kaksi eli "Puhu hiljaa rakkaudesta" sekä "Bonanza". Lienee sanomattakin selvää, että kyseisellä sinkulla ei lauleta vaan kuullaan kaunista urkusoundia. Voisipa urkusoundia luonnehtia termillä markettiurku. Jukkiksella huumorinkukka on puhjennut muutenkin, sillä levyn on tuottanut kuulemma vaimo Eeva Järvinen ja Jukkiksen maskeerauksesta on vastannut Alko. Levyn kannesta sen verran, että jos levyn nimi on "Hulluna tisseihin" ja levyn kanteen on saatu poseeraamaan pornotähti Sabina niin eikö siitä olisi voinut tehdä vähän rajummat. Jukkis Järvisen soolosinkkua myytiin yllättävän paljon, sillä reilut 400 kappaletta meni erittäin nopeasti kaupaksi. Tiettävästi tuota sinkkua on painettu 500 kappaletta. Listoilla sitä ei kuitenkaan näkynyt. Onkin ilmeistä, että tuota sinkkua on myyty ns. epävirallisia kanavia pitkin. Jos tuollaisen määrän olisi myynyt listaliikkeissä niin listasijoitus olisi hyvinkin kohtuullinen.

Niin Paten soolo, Neropatsien levy kuin Jukkiksenkin levyt ilmestyivät loppuvuodesta. Ja loppuvuodesta alkoi pikku hiljaa taas Popeda- leirissä tapahtumaan. Costello, Jykä, Arska ja Safka olivat tehneet studiossa muutaman biisin nauhalle (Moottoripää, Entisestä pois ja Kun mies unelmoi). Toki tässä vaiheessa ei ollut suomenkielisiä tekstejä kuin kahteen viimeksi mainittuun.
- Siinä vaiheessa, kun jätkät alkoi mulle niitä demoja tuuttaamaan niin totesin että onpa toimiva trio. Mulla oli ollut reilu vuosi aikaa kypsyttelylle ja täytyi tottua ajatukseen että kaksi mun ystävää ei olisi enää bändissä. Sitten kun kuulin tuon demon alkoi tulla sellainen olo, että ei saatana. Pakkohan mun on jatkaa. Muahan painostettiin monelta taholta koko ajan ilmoittamaan päätöksestäni ja se oli kaikkein vittumaisinta. Jälleen kerran mulle heitettiin kivi syliin ja kysyttiin, heitänkö mä sen tuonne vai hyppäätkö sen kanssa veteen, kelasi Pate Popedan uran yhtä vaikeinta kysymystä.

Mustajärvi suostui ja päätettiin alkaa hommat taas. Bändi oli kosketinsoittajaa vailla ja Costello tiedusteli Safkalta, olisiko tällä haluja lähteä taas tien päälle Popedan mukaan. Ei ollut!
- Safkaa kysyttiin varsinaiseen kokoonpanoon ja mukaan keikoille. Se ilmoitti heti, että levylle hän tulee soittamaan mielellään mutta älkää edes unta nähkö, että hän enää keikoille lähtisi. Se oli joskus silloin hienoa, mutta ei enää, tarinoi Mustajärvi.
- Sitten mä kysyin Tikanmäen Anssia ja se pyysi kaksi viikkoa miettimisaikaa. Silloin, kun mä sille ekan kerran ehdotin niin se oli innostunut asiasta, mutta äkkiä se into laantui ja se ei sitten tullut. Sitten Kemppisen Jani ilmestyi kuvioihin, jatkaa Mustajärvi.

Kemppisen Jani on kotoisin Savitaipaleelta ja häntä bändiin ehdotti Ylösen Tero, Popedan monitorimiksaaja. Jani on soittanut koko ikänsä, joskin soittoharrastus alkoi rumpuja soittamalla ennen kuin kosketinsoittimet alkoivat miestä kiinnostaa enemmän.
- Liittyminen bändiin kävi niin, että Popedalla oli menossa jonkinlainen käymisvaihe ja siihen oli kysytty oikeasti hyviä soittajia, mutta ne ei olleet ilmeisesti lähteneet. Tero oli sitten vihjaissut Paulille, että hän tietää yhden löylynlyömän kanttorin, jolla on huumorinappi oikealla tavalla väärässä asennossa. No, sitten Pauli soitti ja kyseli, että kiinnostaisko liittyä tällaiseen orkesteriin kuin Popeda. Ja se oli multa noin viiden sekunnin mietinnän tulos ja ilmoitin, että totta kai kiinnostaa, kertaa Jani Kemppinen liittymistään Popedan rivistöön. Koesoitto Janilla oli 13.joulukuuta 2000 ja asia oli sen jälkeen sillä selvä. Popeda oli saanut kosketinsoittajan. Costello muistaa, että hän oli kuullut Tampereella olevan sellaisen kaverin joka osaa soittaa Popedan biisit tosta vaan. " Ajattelin, että tuo kaveri ei voi olla kauhean väärässä, jos sillä on tuollainen perverssi taipumus opetella vapaa-aikanaan Popedan biisejä".

Välivuoden pitäminen näkyi myös vuosiäänestystuloksissa. Bändiä ei äänestetty 20 parhaimman joukkoon missään sarjassa. Joskaan Popeda ei ehkä ollut enää esimerkiksi tyypillisen Rumbaa lukevan henkilön suosikkibändejä. Ei myöskään Soundin. Toisaalta bändi on saavuttanut urallaan kohtalaisen paljon, ettei sen suosiota mitkään vuosiäänestystulokset hetkauta. Ei paranna, ei huononna. Vähän sama homma kuin levymarkkinoilla. Joku on joskus todennut Popedan olevan suomalaisessa rokissa niin ison nimen ettei se tarvitse enää listahittejä suosiota yllä pitääkseen. Suosio on vankka keikkapaikoilla. Paikat ovat täynnä ja yleisö sekaisin. Joskaan vuonna 2000 koko bändiä ei nähty edes keikkapaikoilla, koska pidettiin mietintätaukoa bändin sisäisiin asioihin liittyen.

2001

JUST

Näin oli Popeda taas aktivoitunut ja jopa siinä määrin, että päätettiin tehdä uusi levy. Biisejähän Costellolla oli valmiina paljonkin. Osan biiseistä hän oli ehtinyt varata Neropatsien käyttöön, jos Popeda ei enää keikkailisi. Mutta nyt kun bändi oli taas ladulla niin biisejä otettiin käyttöön sieltäkin. Vaan suomenkieliset tekstit puuttui, mutta siihenkin löytyi ratkaisu kuin itsestään. Epe Helenius oli kutsunut herrat Mustajärven ja Hautamäen syömään ja pitämään palaveria. Alkaa puhe pikku hiljaa kääntyä levyn tekoon ja Pate heittää Epelle ehdotuksen.
- Mä menin jostain kumman syystä sanomaan Epelle, että me ollaan ajateltu näin, että Costello tekee biisit ja mä teen tekstit, niin kuin ennen vanhaan. No, Epehän innostui siitä ja sanoi, että tehkää niin. Eikä mulla ollut mitään hajua siitä, pystynkö mä edes mitään kirjoittamaan tai että millaisiahan biisejä Costellolla olisi, muisteli Pate talven 2001 käänteen tekevää lounaspalaveria.

Vaikka näin tulikin Epelle lupailtua niin jatko ei sujunut yhtä romanttisissa olosuhteissa. Kun "Just!"- levyn äänityssessiot alkoivat meni solistimme turmion teille. Treeneissä tai äänityksissä Patea ei näkynyt eikä kuulunut. Epävarmuus iski uudelleen niin Epeen, Karppaseen kuin bändiinkin.
- Paulihan juopotteli sen eka viikon ajan ja me muut vaan päätettiin tehdä levyä. Aloitettiin joka aamu aikaisin ja kun keksittiin joku riffi, alettiin vääntämään biisiä kasaan, totesi Costello yllättävästä tilanteesta tuolloin.
Bändi sai soitettua pohjat valmiiksi biiseihin "Mikä muija", "Sä- sä Säväri" ja "Kaikki päättyi taas" (joka oli itse asiassa reilunvuoden vanha biisi, työnimellä "Tango"). Muista tuon levyn biiseistä mm. "Onko vielä aikaa" ja "Beibin kanssa Irlantiin" olivat varattuja biisejä Neropatseille, sillä varauksella ettei Popeda enää koskaan tekisi mitään. Olipa Costello, Jykä ja Arska ajatelleet, että mikäli Popedan levyä tehtäisi niin sitten Neropats tekisi suomenkielisen levyn. Siihen ei tarvinnut mennä, sillä asiat kääntyivätkin parhain päin. Vaikka Epe ja kumppanit alkoivat epäillä ettei levyä tulisi niin silloin ryhdistyi Pauli ja laittoi itsensä selkä seinää vasten. Tekstit levylle syntyi niin, että Pate sai biisin kerrallaan tekstitettäväksi.

"Just!"- levyn tuottajina toimivat Costello sekä Viitasen Jani ja yhteistyö sujui varsin kitkattomasti. Levyn teon aikaan uusi kosketinsoittaja Kemppinen oli niin kovassa flunssassa ettei juurikaan muista soittaneensa joitain tiettyjä kohtia biiseissä. Yhtä kaikki, Popeda teki studiossa kaikkiaan 12 biisiä ja jokainen soittaja on samaa mieltä, että studiossa oli vallan rento meininki joka osaltaan myös helpottikin kyseisen levyn tekoa.

Popeda oli palannut soundimaailmaltaan osittain 70- luvulle, joka ei tässä tapauksessa tarkoita mitään negatiivistä, päinvastoin. Levy on onnistunut kokonaisuus ja vaikka tuolta levyltä ei mitään suurempaa hittiä tullutkaan niin voidaan kuitenkin puhua jonkinlaisesta työvoitosta. Pitää muistaa kaikki lähtökohdat, mitkä oli ennen tuota levyä. Kokoonpanon vaihto, välivuosi… onko bändiä edes enää olemassakaan. Kaiken noitten tapahtumien jälkeen saatiin kuulla hyvää rock´n roll- levy. Olkoonkin, että alkuun se ei monelle meinannut aueta, mutta muutama kuuntelukerta muutti kantaa.

Levyn biiseistä ja varsinkin järjestyksestä sen verran, että avausbiisi olisi saanut olla vähän räväkämpikin. Koskaan aiemmin ei Popeda LP:t ole alkaneet slovarilla. Toki "Onko vielä aikaa" on tekstiltään sikäli mielenkiintoinen, että siinä lauletaan: " kaikki haavat, ruhjeet, tunteet revenneet/ hyvin tietoisesti tämän kaiken teen/ tuntuu mahtavalta/ kun sänky viedään alta/ onko vielä aikaa, on tai ei/ sen ajatuksen joku multa vei". Kaiken myllerryksen jälkeen hyvin mielenkiintoista tekstiä ja tunteita. Levyn suosituimmiksi biiseiksi nousivat "Tohtori Mustajärvi" sekä Costellon laulama "Kun mies unelmoi". Nuo kyseiset kappaleet ovat keikkasetissä edelleenkin. Ja ainoat biisit tältä levyltä, muuten. Lisäksi on mainittava "Moottoripää", jonka teksti on kuin elokuva. Biisi on kuin Motörheadia parhaimmillaan. Kulkee kuin juna kiskoilla. Kappale on erittäin moni-ilmeinen ja tehty kuulemma osittain pilke silmäkulmassa. Urkuja biisissä soittaa pääosin Safka. Levyn tuottaja Jani Viitanen oli kysynyt Kemppiseltä, haluatko vetäistä tähän jotain? Kemppinen oli todennut osuvasti: "Miksi ihmeessä pitäisi? Ei siihen tarvitse mitään, koska tuo urku on niin perhanan hyvä. Jos seinä on maalattu hyvin niin miksi sitä pitäisi koristella lisää". Osuvasti todettu!

"Just!" ilmestyi huhtikuun alussa 2001. Parhaillaan levy nousi listalla sijalle 12. ja se pysyi kuuden viikon ajan Top 40: ssä. Näihin päiviin mennessä sitä on myyty reilut 11 000 kappaletta. Rumba- lehti antoi levylle täyden kympin ja kirjoitti seuraavasti: "Voiko joku vielä sanoa, ettei Popeda ole ollut rankka bändi sitten 80-luvun puolivälin, jolloin Tampereen spedway-rata siirrettiin Etelä- puistosta jonnekin hevonkuuseen…Onko vielä aikaa? voisi hyvinkin puolustaa paikkaansa jollakin niistä maestro Mustajärven lukuisista konjakinkatkuisista soololevystä. Minulla ei ole tähän enää mitään lisättävää - kun Pate Mustajärvestä tehdään elokuva, toivottavasti sitä ei ohjaa Timo Koivusalo vaan Visa Mäkinen". Tätä lukiessa bändiläiset miettivät oliko arvostelu tehty piloillaan vai tosissaan. Jokainen päättäköön mielessään sen.

HILIPATIPIPPAA

Popedan poijat olivat keikalla Kaarinassa huhtikuussa 2001. Ennen keikkaa he menivät tappamaan aikaa erään yhteisen tuttavan luokse. Telkkaria katseltiin ja varsinkin Hotelli Sointu -nimistä musiikkiohjelmaa ykköskanavalta. Kyseisessä ohjelmassa olivat herrat Simo Frangen ja Pasi Heikura, jotka sävelsivät kappaleen nimeltä "Hilipatipippaa".
- Mä olin sängyssä pitkälläni ja ponnahdin heti pystyyn, kun kuulin tuon kappaleen. Kaikki jätkät tapitti innoissaan sitä ohjelmaa ja välittömästi tuon jälkeen aivoriihi kasaan. Päätettiin, että tuo biisi me tehdään. Costi on nopea jätkä. Se soitti melkein heti Frangenille, joka totesi että hänen puolestaan tehkää vaan. Heikuran puolesta hän ei voi tietenkään lupaa antaa, muistaa Popedan rumpali Arska Rautajoki.

Samana iltana otettiin yhteys vielä Epe Heleniukseenkin( Popedan levy- yhtiön boss), joka myöskin näytti ajatukselle vihreää valoa. Seuraavana päivänä bändi sai luvan myös Heikuralta, joten ei muuta kuin sanoista tekoihin ja studioon. Single ilmestyi lopulta syyskuussa 2001, mutta mitään hittiä siitä ei saatu aikaiseksi. Keikkasettiin kyseistä biisiä ei kelpuutettu ollenkaan ja alkoi tuntua, että bändi taisi kyllästyä kappaleeseen yllättävänkin nopeasti. Tai ehkä sitä ei koskaan saatu toimimaan livenä niin hyvin kuin mitä olisi pitänyt. Soundcheckissä sitä toki joskus soitettiin.
- Hyvää siinä oli se, että kappale äänitettiin. Se oli tavallaan sellainen kokeilu. Tai kun aina sanotaan, että parhaimmat ideat tulee aina keikkabussissa mutta kukaan ei toteuta niitä ikinä. Kaikki vaan ideoi. No, ajattelin että tehdään nyt kerrankin niin että tehdään idea alusta loppuun. Haetaan luvat, varataan studio ja nyt ei voi enää väittää, että kaikki vaan keksii ideoita joita ei muka toteuteta, kertoo Costello Hautamäki.

"Hilipatipippaa" oli sikälikin harvinainen Popedan biisi, sillä siitä tehtiin video elokuun lopussa 2001. Ohjaajana toimi paljon videoita duunaillut, ja vielä enemmän Apulannan keikkoja soitellut, Tuukka Temonen. Siinä sitä soittajasukupolvet kohtasivat ja Popedan mieleen tuntui Tuukan työskentelytavat olevan. Laulaja Pate Mustajärvi totesi jälkeen päin jopa hieman mieltä hivelevän kun nuori suosikkipoppari tuli kuvaussessioiden jälkeen pyytämään Patelta nimmaria.

Monia kuitenkin oudoksutti videon tekeminen, sillä eihän telkkarissa ollut minkäänlaista ohjelmaa niihin aikoihin, missä olisi suomalaisen rockvideon voinut esittää. Jyrki- niminen TV- ohjelma oli lopetettu eikä vielä Levyraadista ollut tuolloin tietoakaan. Niinpä siinä sitten kävikin, että kyseistä videota ei ole koskaan telkkarissa nähty valtakunnallisilla TV- kanavilla. No, onneksi joulukuussa 2002 ilmestyneeltä DVD :ltä tuo kappale löytyy.

HURJA KEIKKASUOSIO

Kesällä 2001 Popeda teki huikean määrän erittäin kovia keikkoja. Väkeä tuntui riittävän joka paikkaan ja se oli hyvinkin vastaanottavaista. Varsinkin Kuopion Viinijuhlilla bändi äityi sellaiseen meininkiin, jota ei allekirjoittanut ollut nähnyt muutamiin vuosiin. Biisilista oli hyvin laadittu, bändi soitti todella tiukasti ja Pate piti huolta siitä, että jengi ei jäänyt kylmäksi. Tuntuipa moni puhuvan, että Popedan keikoilla on nykyään yleisö hyvinkin hurmoksellisessa tilassa. Ja tottahan tuo oli, varsinkin kun omin silmin sen näki. Samanlaista oli touhu ollut myös Jämsässä Himoksella sekä Raumanmeren Juhannusjuhlilla. Uudet biisit tekivät varmaa työtä, varsinkin "Tohtori Mustajärvi" sekä Costellon bravuuri "Kun mies unelmoi", joka oli jo suosittu keikkabiisi tuolloin ja on edelleenkin. Kun Popeda soitti vielä ne legendaariset hittinsä niin keikkapaikkojen hurmosta ei tarvitse ihmetellä. Bändi halusi näyttää kaikille ja varsinkin nuoremmille kollegoille, että bändi ei todellakaan ole valmis niputettavaksi ja kuopattavaksi. Päinvastoin Popeda oli paremmassa vireessä kuin vuosiin!!

Heinäkuun alussa levy- yhtiö julkaisi Popeda- singlen, "Tohtori Mustajärvi". Kyseessä oli toinen sinkkulohkaisu "Just!"- levyltä, mutta vaikka kyseinen biisi onkin keikoilla kovaa kauraa niin myyntilistoilla tuota sinkkua ei nähty.

KIRJA ILIKEESTI KIITÄÄ

Popedasta alettiin toden teolla tekemään kirjaa vuoden 2000 keväällä. Tekijäkaksikoksi muodostui herrat allekirjoittanut (Vesa Kontiainen) ja Kjell Starck. Herrat olivat kyllästyneet odottamaan Popedasta kertovaa kirjaa. Kontiainen muisteli lukeneensa joskus jostain Iltalehdestä, että Popedasta olisi kirja tekeillä. Paljastuikin, ettei mitään oltu edes suunniteltukaan. Siispä tuumasta toimeen ja kun bändi näytti vihreää valoa tekijöille, samoin kuin levy- yhtiö kuin Karppanenkin, alettiin toimia.

Haastatteluja tehtiin kaikkiaan reilut 50. Legendaarisia haastattelureissuja oli paljonkin ja materiaalia tarttui kaikkiaan noin 150 tuntia. Kirjan kustannussopimus tehtiin keväällä 2001 Like kustannuksen kanssa ja ennakkoinnostusta oli havaittavissa. Kirjan julkkarit pidettiin 22.8. 2001 Ravintola Onnen päivät- nimisessä paikassa. Aiemmin tuo kyseinen paikka totteli nimeä Iltaloma. Paikka, jossa Popedan jätkät aikoinaan paljonkin viettivät aikaa ja Iltaloma oli paikka mistä alkuaikojen Popeda starttasi keikoille. Ennen julkkareita suoritettiin Tampere Sight Seeing- kiertoajelu, joka oli kerrassaan hieno ja mielenkiintoinen tapahtuma. Matkaoppaina toimi Pate ja Epe Helenius. Itse julkkaritilaisuudessa nähtiin paljonkin vanhoja Popeda- muusikoita, mm. Kaitsu, Kari, Puukka, VJ Salonen, Ilpo Ainiala, Törrö Tapaninen, Jukkis Järvinen jne. Itse tilaisuus oli hyvinkin lämminhenkinen ja upea tapahtuma, joka tuntui mediaa kiinnostavan huikeasti. Paikalla oli kaikki TV- asemat sekä suurimmat radioasemat ja sanomalehdet. Ja kaiken huippu oli kun illalla Kympin Uutisia katsellessa huomasi Popeda- kirjan julkaisun päässeen uutisotsikoihin. Ensin mainittiin pääuutinen; Bosniassa( tai jossain siellä suunnalla) soditaan. Seuraavana aiheena olikin, että Popedasta ilmestyi kirja. Jotenkin tuntui, että suhteellisuuden taju oli jo hieman karannut. Vaikka tokihan me kaikki oltiin tuosta huomioinnista erittäin mielissämme. Popedan kirjan nimi, "Ilikeesti kiitää" on peruja vuodelta 1978, jolloin Popedan ensi- LP:n nimi oli alkujaan juuri tuo. Tuo nimi- idea ei kuitenkaan kelvannut Epelle, joten eka LP:stä tuli pelkkä "Popeda". Mutta kirjan nimeksi tuo kävi hyvinkin. Kirjasta otettiin 3000 kappaleen ensipainos ja lokakuussa siitä otettiin kakkospainos, joka oli suuruudeltaan niin ikään 3000 kappaletta. Tähän päivään mennessä tuota kirjaa on myyty reilut 5100 kappaletta.

Tuossa kirjan julkaisutilaisuudessa jaettiin tietyille Popedalaisille ns. kultakolmiot, jotka olivat merkkinä siitä että Popedan levyjä oli myyty 500 000 kappaletta, puoli miljoonaa!!! Tunnustuksen saivat Pate, Costello, Jyrki Melartin, Kari Holm ja Jouko Karppanen. Asia piti pitää erittäin salassa ennen tilaisuutta ja salassa se pysyikin. Jopa niin hyvin, että Costello ennätti lähteä kotiinsa ennen tunnistuspalkintojen jakoa.

Kirja sai osakseen yllättävänkin hyvät arvostelut, joka yllätti ainakin allekirjoittaneen. Moni piti kirjaa hyvinkin definitiivisenä ja onhan se sitä. Lisäksi moni tuntui tykästyneen äijien värikkääseen tarinankerrontaan. Kuitenkin, tärkeintä oli ainakin minulle se, että kirja oli bändin näköinen.

POPEDA KOSOVOSSA

Lokakuussa 2001 bändi lähti taas esiintymään rauhanturvaajille. Tai taas ja taas, edellisestä vierailusta oli ehtinyt vierähtää jo kolme vuotta. Tällä kertaa touhu ei maailmalla ollut niin leppoisaa kuin muutama vuosi aiemmin. Oli ollut terrori- iskuja ja maailman poliisia leikkivä USA oli tehty naurettavaan valoon.
Popeda heitti kolme keikkaa paikan päällä ja suosio oli taattua. Pate Muistaa ilmapiirin olleen paikalla varsin kireän, johtuen maailmantilanteesta. Bändin kitaristi Costello Hautamäki taas oli tyystin toista mieltä.
- Muistan kun oltiin saatu lupa olla baarissa ja sitten tuli se Bushin puhe TV:ssä. Matkalla kasarmille päin mietittiin, että näinköhän päästään takaisin kasarmille. Päästiin kuitenkin. Ilmapiiri ei ollut kireä, päinvastoin. Jätkät oli kännissä ja lauleskeli pornolauluja. Kapteeni tuli sanomaan mulle siellä, että sulla kun on tuota tavaraa niin paljon, käy pakkaamassa matkalaukut valmiiksi jos tulee nopea lähtö. Jos teidän lähtöä pitää aikaistaa. Bändi kyllä hoidetaan ulos maasta. Keikkoja oli kolme, muistaa Costello.

Vuoden 2001 lopulla Costelloa tultiin pyytämään Hanoi Rocksiin kitaristiksi. Edellinen kitaristiehdokas oli saanut kenkää ja Timpa sekä Lacu miettivät, ketä pyytää bändiin. Timpa oli huikannut, että hän kyllä tietää yhden mutta ei hän kehtaa sille soittaa. Lacu otti puhelimen käteen ja ilmoitti että kyllä hän kehtaa Costellolle soittaa. Hautamäki näytti vihreää valoa ja liittyi Hanoi Rocksiin. Niin Andy kuin Mike olivat tyytyväisiä uuteen Hanoi- kitaristiin. Onhan Andy Mc Coy ollut Popedan Helsingin keikoilla vakiovieras. Mikään yllätysnimi siis Costello ei ollut.

Keikkatauolle Popeda jäi joulun alla. Vaikka orkesteri nauttikin koko vuoden 2001 kovaa keikkasukseeta niin alkuvuodesta julkaistut äänestystulokset ovat tyystin bändille huonot. Niin Rumba kuin Soundi- lehdessäkään ei pahemmin bändiä mainita. Missään sarjoissa ei Popedaa ole pahemmin äänestetty. Niin se aika muuttuu, mutta - kuinka ollakaan - keikkapaikoillahan se veri punnitaan ja siellä Popeda on aina noteerattu, duunaribändi kun on!!

2002

VUOSI 2002

Helmikuussa 2002 tuli ikävä suru-uutinen, sillä Popedan toinen perustajista ja alkuperäinen basisti Ilari "Ilpo" Ainiala oli kuollut. Ilpon elämä oli ollut ylä - ja alamäkeä ja vaikka moni tätä asiaa olikin pelännyt ja aavistellut niin silti kuitenkin kaikki tuli niin yllättäen. Elämä ei vaan antanut Ilpolle niitä parhaimpia kortteja. Hänen nerokkuus teksteissä ja biiseissä oli vailla vertaa. Miehen huumori ja ironia olivat huikeaa. Sääli vaan ettei Ilpoa koskaan pidetty suurena lauluntekijänä vaikka hän sitä olikin. Olkoonkin, että hän ei suoltanut hittejä tms. Olipahan vaan aivan helevetin hyvä biisintekijä. Ilpohan oli suomentanut erittäin paljon Rolling Stonesin biisejä, joskin suurimman osan hän itse hävitti polttaen tekstinsä uunissa. Olivat olleet Ilpon mielestä paskaa. Huhutaan, että käännöksiä olisi ollut muutaman kymmenen kappaletta. Vaikka Ilpon osuus Popedan soittajana ei ollut pitkä-aikainen niin merkittävän työn hän bändin eteen teki.

Maaliskuussa 2002 bändi taas starttasi tien päälle. Miehistössä oli tapahtunut sikälikin muutoksia, sillä Miki Äikäs oli lähtenyt pois ja tilalle tuli Eläkeläisten äänimies Antti "Sössö" Salminen. Ylösen Tero ja Rittolan Junnu jatkoivat vanhoina miehinä tonteillaan eli Tero monitorimiksaajana ja Junnu valomiehenä. Ensimmäinen keikka oli Heinolassa Kumpelissa ja siitä lähdettiin etenemään tutulla parin- kolmen keikan viikkovauhdilla. Tauon aikana oli tapahtunut muutakin kuin oli levätty. Nimittäin Costello Hautamäki oli siis liittynyt uudelleen kasattuun Hanoi Rocksiin. Kyseinen asia hämmästytti hyvin monet rockfanit ja herkkäuskoisimmat jopa luulivat Costellon jättäneen Popedan. Siitähän nyt toki ei ollut missään vaiheessa kysymys. Costello oli hyvin kiinnostunut Hanoi Rocksien meiningistä ja varsinkin ulkomailla soittaminen oli suuri houkutin. Kuitenkin heti aluksi sovittiin niin, että Popeda on pääduuni ja Hanoin touhut oli sikäli vielä tuossa vaiheessa pienellä liekillä. Joten Popeda ei kärsisi miehistönvajauksesta.
Maaliskuussa Popeda sai myös oman nettisivun eli www.popeda.com. Kyseisellä nettisivuilla on väkeä käynyt kuin Kotkan punaisessa talossa konsanaan. Tätä kirjoitettaessa (helmikuun alussa) kävijöitä on ollut 120 000. Sivuilla on mahdollisuus kuunnella demoja, käydä vieraskirjassa, tsekata valokuvia, Popedan keikkajulisteita ym.

KAKSKYTÄ CENTTIÄ

Keväällä 2002 Yön laulaja oli säveltänyt biisin ja Pauli Hanhiniemi teki sanat. Kappaleen nimeksi tuli "Kakskytä Centtiä" ja sitä päätettiin tarjota Popedalle. Ehkä sanoituspuoli istuisi kuitenkin paremmin Pate Mustajärven suuhun kuin mitä Olli Lindholmin. Olli tiesi Popedan aikovan levyttää sinkkua vaan pieni biisipula vaivasi.
- Joo, Lindholmin Olli teki tollasen biisin. Se kun huomasi, ettei Yö ilkeä laulaa tuollaista niin se työnsi sen biisin meille. Muutaman kerran me sitä treenattiin ja muokattiin siitä Popedan kuuloinen biisi. Hanhiniemen teksti oli ihan hyvä, pari kohtaa tosin muutin. Esimerkiks sen kohdan missä levyllä lauletaan; "minä simona nesteitä nuoleskelin". Hanhiniemellä se meni jotenkin; "minä uolevina (tai joku vastaava ihme nimi) nesteitä nuoleskelin ja mä olin, et mitäs tuo nyt oikein tarkoittaa. Meillä päin sanotaan tuo eri tavalla., mainitsi Mustajärvi toiselle Paulille.
- Eihän tuosta biisistä tainnut pitää bändissä muut kuin minä eikä vieläkään kaikki tykkää siitä. Sehän on meidän kovin hitti pitkään aikaan, huomauttaa Costello.

Studioon bändi meni toukokuun lopulla 2002 ja sinkulle levytettiin toiseksi biisiksi Popedan keikoilla paljon kuultu "Pakko saada BMW", jonka luonnollisesti kitaristi Costello Hautamäki laulaa. Bändi sai aikaan studiossa kaksi hyvinkin eri tyyppistä, mutta kovinkin verevää kappaletta aikaan. Radion soittolistoillekin "Kakskytä Centtiä" meni, ainakin Suomi Popilla, mutta joku Radiomafia ei biisiä noteerannut mitenkään. Tuo single julkaistiin virallisesti vasta elokuussa 12.päivä, mutta varsinkin Radio Suomi Popilla tuota biisiä kuultiin todellakin paljon jo heinäkuussa. Myyntilistoillekin mentiin. Ilmestyessään sinkku meni heti sijalle kuusi ja Top 10:ssäkin "Kakskytä centtiä" oli kolmen viikon ajan. Popeda oli saanut pitkästä aikaa hitin.

Soundi- lehti ei juurikaan noteerannut sinkkua kovinkaan korkealle. Ei varsinkaan Kuukauden Vieras Bitch Alertin Heinie. Hmm, ehkäpä sukupolvet nyt eivät vaan kohdanneet.

PELKKÄÄ JUHLAA - KOKOELMA

Syksyllä 2002 ilmestyi sitten Popedan jo kolmas kokoelma (edellisethän olivat tietenkin 15 GT Golden Turpo ja Hittejä Kersantti Karoliina) "Pelkkää juhlaa". Kyseessä on kohtalainen kattaus Popedan urasta tupla CD:n muodossa. Kyseiseltä kokoelmalta löytyy kaikkiaan 36 kappaletta, joista ykköslevy on pelkkää Popeda- tuotantoa ja kakkoslevyltä löytyy kaikkiaan kahdeksan Paten soolouran biisiä. Asia, mitä jotkut hämmästelivät kovinkin. Asiayhteydeksi tarjottiin sitä, että Popedan juhlarundilla on myös Paten soolobiisejä keikkasetissä niin on kuulemma luontevaa jotta niitä on myös tällä kokoelmallakin. Jaa.

Kokoelman materiaali on kohtuullisen tasapainoinen, alkaen aina "Mönkiäislaulusta". Levy sisältää kaikki ne tutut Popeda- hitit, mutta muutama kappale on kyllä harmittavasti jäänyt unholaan. Esimerkiksi " Mörri Möykky" lienee ensimmäinen suurempi hitti, joka oli aikoinaan erittäin korkealla myyntilistoilla. Samoin kummastuttaa mm. "Silirimpsis hei", "Ellu" sekä "Sä lähdit taas" biisien puuttuminen. Oli miten oli niin kokoelma on upea leikkaus bändin levytettyyn uraan. Kaikkea löytyy. Jopa uusin hittibiisi "Kakskytä centtiä". Yllättävintä materiaalia on eittämättä "Kovan pojan blues", "Christina", "Vaisto vaatii toimimaan ja "Minä, sinä ja Mannerheim".

Alun alkaenhan kokoelman nimeksi piti tulla "Yhtä juhlaa", joka tosin muutettiin loppuhetkillä.
"Pelkkää juhlaa" ilmestyi kauppoihin 22.9 ja levy meni parhaimmillaan listan kakkoseksi. Listasijoitukset pysyivät sitkeästi Top 10:ssä kauan ja nyttemmin levyä on myyty peräti 41 000 kappaletta, joka on todella kunnioitettava määrä. Eli platinaa tuli!! Tätä kirjoittaessa listaviikkojakin on takana jo 18.
CD-levyn sisäkannen teksteissä oli hieman puutteita, mm. "Hittejä Kersantti Karoliinan" levynkansi puuttuu tyystin (muut kannet kyllä on). Lisäksi muutamassa kappaleessa on tekijäntiedot hieman päin prinkkalaa, mutta ei se ole niin nuukaa. Popeda sai ansaitun menestyksen levyrintamalla tämän kokoelman ansiosta. Monet asiantuntijat ovat veikanneet, että kyseinen levy tulee myymään reilusti yli 50 000 kpl. Mielenkiinnolla seuraamme kuinka käy.
- Joo, myyntimäärä on ollut aika huikeaa, kun muistetaan kuitenkin että edellisestä kokoelmasta ei ole kuin viitisen vuotta. Mutta kyllä nyt Popedan suhteen kokoelmien tie on kuljettu toistaiseksi loppuun, muistuttaa Mustajärvi.

Levyn kansi kuin juhlarundin keikkajulisteen kuva on kuvattu Hotelli Tammerissa. Bändi poseeraa komeasti puvut päällä.

25- VUOTISJUHLAKIERTUE

Juhlan kunniaksi päätettiin tehdä juhlakiertue, joka oli kaikkiaan 13 keikan mittainen. Etukäteen mielenkiintoinen seikka oli keikkapaikat. Kiertue päätettiin viedäkin konserttitaloihin ja saleihin. Siis paikkoihin, joissa Popedaa ei ole pahemmin nähty. Tämä oli monien mielestä virhe, mutta käytäntö osoitti että kunnon rokken rolli toimii vaikka navetan takana. Monissa paikoissa kieltämättä yleisö oli aluksi hieman hämillään, mutta kun avauskappale "Elämässä pitää olla runkkua" oli päässyt puoliväliin niin tunnelma vapautui ja jengi lähti penkeistään joraamaan lavan eteen. Veikkaanpa, että Jari Sillanpään tai Dannyn konserttikeikoilla ei moista riehaantumista nähty.
 

Popedan 25 vuotisjuhlarundi kantoi nimeä Coitus Prolongatus ja se alkoi lokakuun 2. päivä Oulusta ja päättyi marraskuun toisena päivänä Turkuun. Muita kiertuepaikkakuntia oli Ilmajoki, Aitoo, Jyväskylä, Kuopio, Tampere, Pori, Mikkeli, Lahti ja Helsinki.
- Kyllä mun mielestä toi kiertue oli liian pitkä. Sitä alkoi jo vähän turtua. Tosin se kertoi hyvin tämän hetkisen tilanteen bändistä. No, välillä vähän lipsui. Motivaation jatkaminen ilmeni turhan vittumaisilla tavoilla mulla. Mua hirvitti, kun kaikki oli niin saatanan suurta ja kaikki vaan puhui tuosta rundista ja hössötti. Kaikki tehtiin niin saatanan isosti, tunnusti Pate.
- Kyllä mä ainakin vierasti noita hienoja konserttisaleja. Ne oli liian hienoja mulle, mutta Melartin tykkäs aivan helevetisti, jatkoi Pauli ja on ennen kaikkea hyvin pahoillaan muutamasta hänen takiaan vituksi menneestä keikasta.
- Kyllä mä tykkäsin niissä konserttisaleissa vetää. Yleisö istuu penkeissään rauhallisena ja ennen kaikkea se isous mua viehätti siinä. Biisithän oli samat kuin muillakin keikoilla on ollut. Valot oli isot, oli kaiken maailman himmeliä. Mutta olihan siinä ihan tavallisiakin keikkoja, esim. Oulun Foxia, Tampereen Pakkahuone, Aitoon Honkala ja Helsingin Tavastia. Puolet siis noista keikkapaikoista oli ihan tavallisia paikkoja. Kyllä mä nautin tuosta rundista, kertoo Costello.

On sanottava, että bändi oli nähnyt paljon vaivaa kiertueen eteen. Toivosen Sepi ja kumppanit olivat hommanneet aidon Pobedan keulan, josta tehtiin hiukan riisuttu ja kevennetty malli joka roudattiin esiintymislavalle kattoon roikkumaan. Myös valoshow oli jälleen kerran erinomaista, kiitos Rittolan Junnun. Ja kaksi tunnin settiä toimi vallan hyvin. Kakkossetti alkoi aina Costellon braavurilla "Kun mies unelmoi" ja joka paikassa se osui ja upposi. Jengihän suorastaan riehaantui raikuviin aplodeihin. Kesken biisin Hautamäki lähti soittamaan yleisön sekaan juosten penkkirivien väleissä ja tämäkös oli yleisön mieleen. Pientä epäonneakin oli matkassa: Oulussa Costellolla oli niin paha flunssa, että ei voinut laulaa siellä eikä myöskään Ilmajoella. Lisäksi bändin miksaaja Antti "Sössö" Salminen sairastui heti rundin alussa ja joutui jättämään leikin sikseen.

Keikkasetistä vielä sen verran, että tuttujen hittien lisäksi juhlarundilla kuultiin ja nähtiin mm. legendaariset "Huummetta", "Silimiklasikyy", "Raswaa koneeseen" sekä Paten soolobiiseistä harvemmin livenä kuultu "Eddie".

Ennen Popeda- keikkaa nähtiin jokaisen konserttitalon aulassa aivan hulppea musikaalinen ryhmä eli Trio Mukavat, joka muodostui herroista Melartin, Kemppinen ja Rautajoki. Lyhyt 20 minuutin setti koostui - Jyrki Melartinia lainatakseni - Tapani Kansan tunnetuksi tekemistä kappaleista. Juu, niin kuin nyt esimerkiksi "St. Pauli ja Reeperbahn", "Sukset" ym. Bossanova versiot upposivat yleisön vallan hyvin ja käsittääkseni yhtyettä kysyttiin muillekin keikoille myöhemmin talvella. Sillä tavalla.

Kaiken kaikkiaan Popedan rundi sujui kohtuullisesti paria keikkaa lukuun ottamatta. Yleisöä oli lähes joka paikassa loppuunmyydyt salit ja varsinkin kolme viimeistä keikkaa olivat täysosumia (eli Helsingin kaksi keikkaa sekä Turku). Popeda osoitti musiikkinsa toimivuuden jopa niin vaativissa konserttisaleissa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että Popedan rock´n roll pääsee parhaiten oikeuksiinsa savuisessa ravintolamiljöössä. Varsinkin kun on tullut otettua parit oluet. Samoin kuin festareillakin. Bändille itselleenkin tämä kokeilu oli varmastikin mielenkiintoinen sekä mieleenpainuva. Ainakin joissain keikkapaikoissa.

Joulukuun 15. päivä telkkarissa nähtiin Popedan Raumanmeren Juhannus- keikka. Täytyy sanoa, että bändi on edukseen telkkarissa. Keikka on hyvä, meininki on hulppea ja bändin fiiliskin tuntuu olevan kohdallaan. Aivan kokonaan keikka ei kuitenkaan näytetty, johtuu tietenkin lähetysajasta, sillä jokaiselle artistille oli varattu se 45 minuuttia. Mutta hyvä näinkin!

DVD, HYVÄÄ ILTAA TAMPERE

Popedan juhlavuosi huipentui kokoelmalevyjen ja kiertueiden jälkeen vielä DVD-muotoon. Yhtyeen keikka Tampereen Tullikamarilla kuvattiin 18.10. ja joulukuun alussa kauppoihin ilmestyi "Hyvää iltaa Tampere" - DVD. Tuon keikkataltioinnin lisäksi tuolta DVD: ltä löytyy myös muutakin materiaalia, mm. vanhoja videoita ja telkkariesiintymisiä. Diskografioita ja kokoonpanoja nyt unohtamatta. Materiaalia tuolla tallenteella on kaikkiaan 2 tuntia 35 minuuttia.

Itse keikka on kohtuullinen ja videopuolella mielenkiintoisimmat palat ovat ehdottomasti "Kuulat sekaisin" ja "Kersantti Karoliina" (huomaa erikoinen kokoonpano). Lisäksi spesiaalihetki on se Lahden Sibeliustalon kakutusepisodi. Sai kerrankin Pauli makeaa naaman täydeltä, heh.

Tosiasia on, että Popeda olisi pystynyt parempaakin kuin mitä tuo DVD:ltä nähty Tampereen Tullikamarin keikka osoittaa. Silti tämä DVD puolustaa vallan mainiosti paikkansa, jo siksikin että siltä löytyy paljon harvinaista materiaalia vanhojen videoitten ja telkkariesiintymisten muodossa. Jokaisessa videossa ja telkkarijutuissa on yksi tärkeä tekijä. Oikeastaan erittäin tärkeä tekijä: huumori! Ne kaikki on tehty pilke silmäkulmassa eikä huumori ollenkaan vähennä otosten arvokkuutta. Pikemminkin päinvastoin!
- En mä nyt niin kauhean tyytyväinen oo tuohon Pakkahuoneen keikkaan. Kyllä me tehtiin paljon parempiakin. Esimerkiksi jossain Tavastialla Helsingissä oli todella hyvät keikat. Kaikkein parhain vaihtoehto olisi ollut, että kamerat olis ollu mukana koko kiertueen ja sieltä olisi koostanut hyvän koosteen. Tosin se olisi tullut niin helvetin kalliiksi, ettei se ollut mahdollista, sanoo Pate.
- "Kakskytä centtiä"- biisiä hieman korjailtiin studiossa. Musa on siinä semmosenaan. Pari biisiä otettiin pois tuolta DVD: ltä eli "Kalteriblues" ja "Selma". Jälkimmäistä mä en halunnut levylle ja "Kalteribluesissa" mulla hajos kitarakamat ja Paulilla meni totaalisesti pasmat sekaisin. Se ei enää tiennyt millä planeetalla se on, naurahtaa Costello.
- Ne telkkaripätkät sillä videolla on mun valkkaamia. Sillä tavoin pääsin vaikuttamaan tuohon DVD: n tekoon. Keikka itsessään vaan ei ollut niin hyvä kuin jotkut muut tuolla rundilla. No, menee se nyt noinkin. Se oli tasapaksu Popedan keikaksi, mainitsee Costi.

Vuosiäänestystulokset noudattivat myös nytkin tuttua kaavaa. Popedaa ei enää ole pahemmin äänestelty millekään listoille. Paremminkin yleisö on äänestänyt jaloillaan ja mennyt katsomaan Popedan keikkoja. Niin ja ostamaan myös levyjä. Myyntilistoilla bändi on ollut tasaisesti. Toki yksi meriitti saatiin. A-lehdet äänestytti Vuoden kotimaisen rockbändin. Voiton vei Nightwish. Popeda löytyy ilahduttavasti sijalta seitsemän, ollen muuten suosituin Poko Rekordsin bändeistä.

2003

VUOSI 2003, ENTÄS NY?

Mitä kuuluu nykypäivään? Bändi lähtee keikoille maaliskuussa 2003 ja keikkakysyntä on pysynyt ennallaan. Kuultiinpa jopa jossain vaiheessa huhua, että levyäkin olisi tulossa mutta se ei pitäne paikkaansa. Pitkäsoittoa saadaan odottaa vuoteen 2004.
- Vuoteen 2003 kuului keikkailua, mitäpäs muutakaan. Maaliskuun lopulla taas lähdetään. Puhettahan on ollu levystä, mutta ongelma on siinä, että missä välissä sellainen tehdään. Costellolla on kiireet Hanoi Rocksien kanssa. Sillä menee koko alkuvuosi reissatessa ympäri maailmaa. LP:n tekeminen on ajankohtaista vasta ens vuonna mun mielestä, mutta puhetta on ollut sinkun teosta. Mutta koska me ehditään, kysyy Mustajärvi ja aiheesta sillä esimerkiksi Costellon aika menee Hanoi Rocksien kanssa. Tammikuussa Suomen kiertue, joka käsittää 11 keikkaa ja helmi/ maaliskuu menee Japanin kiertueella, joka on 11 keikan mittainen.

Mahdollista on, että kesällä tai syksyllä bändiltä saattaisi ilmestyä single. Mutta siitäkään ei kellään ole tällä hetkellä varmuutta. Varmaa kuitenkin on, että Pate Mustajärven soolokeikkoja ei nähdä tämän vuoden puolella missään tapauksessa.
- Sooloprojekti ei ole tänä vuonna mahdollinen. Se ei kiinnosta ollenkaan, koska aikaa siihen ei jää. Silloin kun soolotöitä tekee niin silloin pitää Popedan olla tauolla ehdottomasti, toteaa Pate Mustajärvi.
Niinpä niin, Popedan 25 vuotta on työtä, työtä ja työtä. Matka huipulle oli pitkä, mutta sen jälkeen bändin asemaa ei suomalaisella rock-kartalla kukaan kiistäne. Bändi on tehnyt reilut 2500 keikkaa ja parikymmentä pitkäsoittoa. Popedan levyjä on myyty 550 000 kpl. Popeda on kokenut paljon; niin iloa kuin surua. Samoin kuin ylä ja alamäkiä. Erilaisia kokoonpanoja on ollut neljätoista. Popedan riveissä on soittanut (ja nyt ei lasketa mitään tuuraajia) 15 äijää. Yhtä kaikki, ilman Popedaa suomalainen rock´n roll olisi ollut paljon köyhempää. Se on bändi, joka ei nöyristele eikä pyytele anteeksi. Ai miksikö? Ei sen tarvitse.

Kiitokset: Taija Holm, Poko Rekords, Juha Rantala, Zellu, Timo Pennanen ja itse bändi.
Lähteet: Kontiainen- Starck: Popeda - Ilikeesti kiitää( Like), Suosikki, Soundi, Rumba.
HUOM JUHA: korjaus ed. juttuun eli "20 vuotta sikana" biisissä kokoonpano on Costello & Eppu Normaali ja "Hyvä kankkunen" biisissä kokoonpano on Pantse Syrjä & Popeda.