Osa I - vuodet 1977 - 1982

1977

POPEDAN PERUSTAMINEN

Syksyllä 1977 herrat Ilpo Ainiala ja Pate Mustajärvi istuvat Mustajärven vanhempien keittiössä ja miettivät, mitä sitä alkaisi tekemään. Kundeilla oli juuri ollut yllättävän lyhytikäinen bändi Erikeepperi, joka oli taas hajonnut. Parisen kuukautta ja kaksi tehtyä keikkaa. Ja olihan noita bändejä vuoden 1977 aikana ollut jo muutenkin aikamoinen määrä. Oli ollut Hohdin Band, Mikael Anjalan Ilikee Lutaboogie Band ja tuo Erikeepperi. Vaan hajonneita kaikki. Varsinkin Erikeepperi oli vaikuttanut hyvältä bändiltä ja sen hajoaminen hivenen vitutti. Keikkasetissä oli vaikka minkälaisia biisejä; " Vähemmistöt kokoontuu", "Pelkkää lutaa", "Mitä köyhä jätkä voi", "Frutti Di Mare", "Paten Lutelli", "Cannon", "Paljastaja Peltonen", "Vankilalaulu", "Rollareitten konserttiin" ja "Kantri" (joka myöhemmin tunnettiin nimellä "Raswaa Koneeseen"). Oli hyvinkin harmittavaa, että tuo kyseinen bändi hajosi vaan ei auta. Uusia metkuja olisi kehiteltävä. Herrat tuumasivat keittää kattilallisen spagettia, nälkä kun oli. Juomista kyllä riitti, pontikkaa ja kaljaa oli enemmän kuin maksa ehtisi polttaa.
Yhtäkkiä Ilpo tiedustelee Patelta, että ootko kirjoitellut uusia tekstiä johon Mustajärvi vastaa myöntävästi. Ilpo tutkii Paten tekstejä, mutta miestä ei Paulin sanoitukset selvästikään miellytä vaan Ilpo toteaa "paskaa, paskaa".
- Oltiin jopa selvin päin ja alettiin kirjoittaa keittiön pöydän ääressä tekstiä. Pauli kirjoitti ensimmäisen rivin: " Kun yö saapui kylään" ja minä jatkoin: " ja varjot tummentui". Tehtiin tekstiä aikamme ja mentiin Mustajärven autotalliin, jossa oli soittokamat ja alettiin soittaa biisiä "Mönkiäislaulu". Otin A- mollin ja se oli siinä. Minä soitin kitaraa ja Pate soitti rumpuja ja lauloi, muisteli Ilpo Ainiala.
Tokihan biisejä oltiin tehty jo aiemminkin, mutta nyt taas tuntui löytyvän uusi alku. Soittajia vaan tarvittiin Paten ja Ilpon ympärille. Kahdestaan he nyt eivät kävisi bändistä sitten mitenkään. Mieleen juolahti Arwo Mikkonen, joka oli Ilpon vanha tuttu ja jonka myös Pauli tunsi hyvin. Olivathan he soittaneet myös Hohdin Bandissa. Arwo oli pyörinyt muutenkin Mustajärven luona. Mikkosta kysyttiin ja mies suostui. Kertoipa jopa tietävänsä yhden kitaristin, jota hän kysyisi bändiin mukaan. Tuo kitaristi totteli nimeä Ari " Jatsi " Puukka.
- Arwo sanoi, että Rellusta olis yks jätkä tiedossa, mut se on kyllä aika jazz. No, me siihen, että pyydä tänne se vaan. Puukka tulee paikalle ja sillä on Selmerin vahvistin ja puoliakustinen Echo. Vittu, sellainen kuivankälmäkkä jätkä tuli treeneihin. Se ei puhunut paljoa mitään ja yhtäkkiä se alkoi soittaa. Ja soitti kitaralla jonkun helevetin vaikeen jatsisoolon. Mä olin, että mitäs vittua nyt tapahtui. Sitten se laittoi kepin pois ja meni rumpujen taakse ja veti helvetin hyvän shufflen ja sanoi, että kyllä mä voin alkaa käymään treeneissä. Mä vaan seurasin sitä katseella ja kysyin, et kukas tuo on? Mikkonen vastas, että tää on nyt se kitaristi. Jatsi Puukka, erittäin tyylikäs huikanottaja, muisteli Mustajärvi ensitapaamistaan Ari Puukan kanssa.
- Me oltiin paljon Mikkosen kanssa kimpassa. Pate ja Ilpo tarvitsi bändiin kitaransoittajia ja Arwo ehdotti mulle, että mennään soittamaan jätkien kanssa, kertoi Ari Puukka.
Jo vain, bändissä olisi nyt kaksi kitaristia, laulaja ja basisti. Puuttuu vain rumpali. No, pahimman puutteessa Pate saisi soitella rumpuja.
Marraskuussa 1977 tuli Arwo Mikkosen hyvä ystävä Hannu Peltonen käymään Mustajärven autotallissa.
- Peltonen kertoi, että Epe Helenius oli perustanut Tampereelle levy- yhtiön nimeltä Poko Rekords. Tehkää äkkiä demonauha. Eihän me edes tiedetty, mikä on demonauha. No, Peltonen selitti meille juurta jaksaen mikä on demonauha. Alettiin kuumeisesti miettiä, mistä saataisiin bändille rumpali. Pyydettiin sitten Palmutien Mattia soittamaan rumpuja, jotta saataisiin demo tehtyä, muisteli Ilpo Ainiala.
Tuloksena oli neljän biisin demo, jonka Peltonen kiikutti pikaisesti Epelle. Tämä kuitenkin halusi kuulla bändiä myös livenä ja hyvinkin pikaisesti Epe ja Peltonen matkasivat Kyntäjäntielle Ikuriin Mustajärven autotalliin kuuntelemaan bändin soittoa. Keikkasetti oli koostunut pää-asiassa tulevan Popedan ensimmäisen LP:n kappaleista, mm. "Mauno soittaa stereoo" ym.
- Kuuntelin täyspainoisen keikkasetin, oiskohan ollu jotain 35-45minuuttinen setti. Ehdotin levytysdiilin tekoa ja mainitsin, että tää on sitten pitkä tie. Pitää kiertää ympäri Suomea soittamassa muutaman vuoden ajan. Sovittiin, että periksi ei anneta, totesi Helenius.
- Vedettiin joku kymmenisen biisiä eli ne mitkä osattiin. Mentiin sitten ulos tupakalle ja Epe sanoi, että menkää helmikuussa levyttämään tonne Lahteen, muisteli Ilpo yhteistyön ensihetkiä.
Bändin nimestä keskusteltaessa löytyy kahta eri totuutta. Mustajärven Pate muisteli nimiasian menneen niin, että Ilpo oli lukenut jostain Suosikista juttua jyväskyläläisestä Rock Cadillac- bändistä ja oli Paten mukaan todennut, että onpa todella typerä nimi. Me ollaan sitten Punk- Rock Popeda. Ilpo puolestaan muisteli asian menneen niin, että hän oli todennut treeneissä että eikö bändin nimi vois olla vaikka Popeda ja jätkille se oli sopinut. Nimi keksittiin jo viikon päästä Epen vierailun jälkeen.
Popedalla oli siis levytyssopimus, mutta rumpalina toiminut Matti Palmutie vetäytyi kelkasta ja oltiin taas vailla rumpalia.
- Kyllähän me Matti olisi haluttu mukaan sinne levytysstudioon, mutta se halusikin soitella sen Ducks- yhtyeensä kanssa. Mä oon kuullu niin monta eri versiota miksei Matti tullut. Matti oli hyvä rumpali. Oli miten oli, bändiin tulikin rumpaliksi Kai Holm, totesi Ainiala.
- En tiedä, mikä Mattiin meni. Meillä oli kusiset paikat ja mietittiin eri vaihtoehtoja rumpaliksi. Mikkonen sitten ehdotti Holmin Karia. Arwo soitti Karille ja se oli, että " En mää ny kyllä pääse, mullon niin paljon keikkaa mut onhan tossa toi pikkuveli Kaitsu". Arwo yritti sanoa, että älä, älä nyt sitä puhelimeen mee pyytämään. Yhtäkkiä Kaitsu on puhelimessa ja pälätti nopeaan tyyliinsä ja sopikin treenit. Luuri kiinni ja Mikkonen on sanaton, muistelee Kaitsun liittymistä Popedaan Pate Mustajärvi.
Niinpä Popeda oli kasassa ja kokoonpano oli seuraavanlainen: Pate Mustajärvi( laulu), Ilpo Ainiala( basso), Arwo Mikkonen( kitara), Ari Puukka( kitara) ja Kai Holm ( rummut).

1978

EKA LEVYTYS

Alkuvuodesta 1978 Popeda otti suunnaksi Lahden ja Microvox- studion. Tarkoitus oli levyttää ensi single " Hei mies" / Mönkiäislaulu". Keskustelua singlebiiseistä käytiin hieman, sillä Pate olisi halunnut tehdä eka sinkuksi "Kormus" - nimisen biisin, joka sittemmin löytyy kyllä Popedan ensimmäiseltä LP:ltä.
- Siellä kaikki meni helevetin hienosti. Mentiin Kontran bussilla Lahteen. Mä tykkään sen levyn soundeista ja "Mönkiäislaulu" on vitun hyvä biisi edelleenkin, kertoi Ainiala.
- Mulla oli hirveä flunssa ja join yskänlääkkeestä itseni känniin. Mentiin Lahteen, eihän me mistään mitään tiedetty. Oli se aika showta, heh. Ensin tehtiin "Hei mies" - biisin pohjat ja sitten tehtiin "Mönkiäislaulu". Kun tuota biisiä alettiin tekemään niin alettiin vetää myös keskikaljaa. Microkallio ( eli Pekka Nurmikallio) oli aivan ihmeissään, että mikäs perkeleen biisi se tämä oikein on, nauraa Mustajärvi ekan studiosession tapahtumille.
Single julkaistiin 6.4.1978 ja kritiikki ei ollut välttämättä kovinkaan kannustavaa. Tosin Tampereen suunnalla bändi sai positiivistakin huomiota. Tamperelaisen Soundi - lehden J. V. Sappinen totesi sinkusta seuraavaa: "Hei mies" esittää aivan relevantteja kysymyksiä tyypilliselle( !?) suomalaiselle miehelle. Kakkospuolen mönkiäislaulukaan ei ole huono teksteiltään ja sitä paitsi siinä on soitannollisesti jännää ideaa, mutta laulaja konstailee ja aivan suotta puolittain pilaa äyhkinällään".
Levy soi kuitenkin radiossa kohtuullisesti, varsinkin B- puolen "Mönkiäislaulu", mutta sen sijaan "Hei Mies" jäi sangen vähälle huomiolle.
Kun single oli julkaistu, alkoi bändin manageri hommaamaan oikeaa keikkamyyjää. Olihan toki Peltonen muutamia keikkoja järjestänytkin, mutta nyt tavoite oli saada Popeda ohjelmatoimistolle. Sellainen löytyikin, sillä tamperelainen Tam Tam- ohjelmatoimisto otti bändin talliin ja keikkoja alkoi myydä muuan Jouko Karppanen. Jutamesta Oy:n, johon Tam Tamkin kuului, toimitusjohtaja oli tuolloin Jarkko Pellervo Koskela. Hannu Peltonen muistelee, että Popedan pääsy oli ollut hilkulla, sillä Karppanen oli ilmoittanut ottavansa neljä uutta bändiä ja juuri se neljäs bändi oli…Popeda.

TELKKARIIN

Kesällä 1978 Särkänniemessä järjestettiin rock- konsertti, jonka peräti TV 2 taltioi. Kyseisessä konsertissa esiintyivät mm. Teddy and The Tigers, Eppu Normaali, Alwari T, Sister, Mikko Alatalo& Coitus Int. ja myöskin Popeda. Iltatähdessä esitettiin syksymmällä konsertista kooste, jossa esiintyivät Teddy, Eput ja Popeda. Bändi esitti telkkarissa kolme laulua: "Mauno soittaa stereoo", "Pikkustadin supermarket" ja "Mönkiäislaulu". Orkesterin esiintyminen herätti huomiota runsaastikin, mutta muistettava on että juuri tuollainenhan Popeda silloin lavalla oli. Patella oli legendaarinen valko-sini raitapaita ja saappaat. Aivan kuin Alex Harveylla. Bändin lavameininki oli tuolloin vauhdikasta, mikä tulee myös hyvin ilmi tuosta Iltatähden koosteesta. Rumpali Kaitsu Holmin ilmeikäs ja vauhdikas rummutus oli saanut paljon ihailijoita jo keikoilla, mutta TV: stä katsottuna se vaikutti enemmänkin koomiselta. Popedan esiintyminen herätti myös paheksuntaa, varsinkin eräässä kivikasvoisessa lehtimiehessä Ilkka Lähteenmäessä, joka kirjoitti seuraavaa: "Touhua säestettiin muutamalla soittimella. Kameratyö oli erittäin hienotunteista. En esimerkiksi erottanut vartijaa lavan reunalta. Kuitenkin voitaisiin sopia siitä, että kun "pää- Popeda" pääsee seuraavan kerran lomille niin tv- kamerat olisivat silloin puolestaan lomilla". Kyseinen kirjoitus herätti myös huomion Popedan levy-yhtiössä Poko Rekordsissa, joka käyttikin moista kritiikkiä seuraavassa levymainoksessaan.
- Siitä keikasta muistan, että tuohon aikaan äänimiehet eivät olleet yhtä taitavia kuin nykyään. Esimerkiksi Mikkosen Arwon osuus huomattiin siinä vaiheessa, kun se toisessa biisissä soitti sooloa. Äänimies huomasi, että kanava oli tuota ennen kiinni koko ajan, sanoo Popedan silloinen manageri Hannu "Pitkävyö" Peltonen.

KEIKOILLA MENTIIN LUJAA

Sen aikainen Popedan roudari/ miksaaja / autokuski Vesa "V. J." Salonen muistelee, että heti alusta alkaen bändille oli keikkatilanteet tärkeimmät. Ja ennen kaikkea se fiilis, että yleisö viihtyisi.
- Tärkeintä oli, että yleisöllä oli kivaa, koska sehän on aina tärkein asia keikalla. Popedahan lauloi "Rock´ n roll" - biisissä, että tärkeintä on/ että kaikilla on mukavaa. Sehän on Popedan sanoma. Mun mielestä tuohon aikaan miksaajankin piti olla hereillä, että se näki miten yleisö reagoi aina tiettyihin juttuihin, jotta sitten pystyisi pikkasen auttamaan tai manipuloimaan tai tuottaa sille yleisölle sitä mitä se haluaa. Ei luukuta liian lujaa tai mikä itsestä hyvältä tuntuu vaan niin, mistä jengi tykkää. Popedalla nuo asiat tajuttiin heti. Monta kertaa laulettiin miksauspöydän takaa kuoro- osuuksia ja oli yleisöä laulamassa mukana. Ja se oli hienoa. Oliko se sääntöjen mukaisesti oikein? No, sillä ei ole vitunkaan merkitystä. Tärkeintä oli se, että oliko yleisöllä hyvä fiilinki illan loputtua. Nehän maksaa sen koko lystin, muistelee VJ.
Keikkabussi oli Popedalle kuin koti. Makuutilat löytyi, oli suihkukin ja kokkaustilat. Tuohon aikaan oli hyvin yleistä, että vaikka bändillä oli pelkkä lauantaikeikka niin keikoille lähdettiin perjantaina iltapäivällä. Ja usein myös keikkojen jälkeen bussissa oli bileitä, jonne kutsuttiin bailaamaan tuttuja tai tuntemattomia. Tärkeintä oli, että meininki oli hyvä, tai niin kuin Popedan jätkät luonnehtisi "hianoo".
Sorasahin Risto huolsi bussin VJ: n kanssa eikä DC 1( vanha Sisu) jättänyt tielle kuin kerran. Bändi oli tulossa Isojoelta keikalta keskellä korpea, kunnes auto alkoi oikutella.
- Siinä Sisussa oli sellainen vika, että siinä vuoti kansipahvi tai kansi oli halki. Sylinteriin pääsi vettä. Ennen kuin se laitettiin käymään niin suuttimet täytyi avata sylinteristä jotta kansi löystyi ja kun startattiin niin silloin mäntä painoi sieltä vedet pois. Tää sama rituaali oli aina ennen käynnistystä. Sitten kun sitä oli niin helvetin monta kertaa aukaistu niin ne saatanan suutinpultit meni poikki. Poispäin kun tultiin Isojoelta niin se koko moottori savutti ja kärysi aivan helvetisti. Savua tuli jo auton sisään ja alkoi tulla mieleen, että kohta syttyy palamaan koko saatanan auto. Pysähdyttiin sitten yhdelle bussipysäkille, kun nähtiin yksi talo. Muutamaan kymmeneen kilometriin ei ollut näkynyt asutusta ja stopattiin siihen. Aamuyöstä siellä talossa joku liikahti ja sinne syttyi valo. Mietittiin, että mentäiskö kysymään tuolta , että tietäiskö se meille jostain apua. Pähkäiltiin siinä ja tuumattiin ettei mennä nyt ketään keskellä yötä häiritsemään. Peltonen sanoi siihen, että no niin siinä sitä ollaan. Nyt kun ei mennä niin on päivänselvää, että talossa on Suomen suutinpulttien maahantuojaliike. No, käydäänpäs kysymässä nyt kuitenkin, tuumattiin. Mentiin sen äijän tykö ja selitettiin asia, että on tällainen ongelma. Se kysyi, että mikä moottori siinä on ja mä sanoin että AEC. Se äijä sano, että no voi helvetti. Hän harrastaa AEC - moottoreita, hänellä on navetassa seitsemän moottoria purettuna. No helvetti, sieltäpä pultit saatiin ja matka jatkoi. Oli aika huima tuuri, muistelee VJ Salonen.
Kesällä 1978 bändi meni levyttämään toista singleään vasta perustetulle MSL - studiolle. Studion perustivat Mika Sundqvist ja Simo Luukkainen. Popeda mietti pitkään, mistä biisistä tehtäisi single. Ajateltiin jopa levyttää Roy Orbisonin "Oh Pretty Woman" eli "Kaunis Nainen". Asiasta kuitenkin luovuttiin. Sen sijaan Ilpo oli saanut käsiinsä Wayne Countyn "Eddie and Sheena"- biisin, josta tehtiin nopeasti suomennos ja levytys, "Erkki ja Leena". Toiselle puolelle laitettiin Ikurilaisten kansallislaulu eli "Sammakkalaulu". Kyseinen levytys oli MSL: n ensimmäinen. "Erkki ja Leena" julkaistiin 30 cm maxikokoisena sinkkuna. Laulun teksti oli aikaan sopiva; punkkarin ja fiftarin rakkaustarina. "Erkki oli rasvapää ja Leena oli punk"…
Single sai yllättävänkin paljon tuolloin radiosoittoa, joskaan mistään hitistä ei voinut vielä puhua. Kuitenkin petrausta oli tapahtunut lyhyessä ajassa ja jopa kriitikotkin diggailivat kyseisestä levystä.
Soundin Mikko Montonen ei kuitenkaan kyseistä levystä innostunut. " Samoja säkeitä toistetaan kerta toisensa jälkeen alun slovarin muuttuessa raisuksi pogoamiseksi. Popedan käännöksessä piisi ei ole saanut lisää voimaa, joten en innostu tästäkään".
- "Erkki ja Leena" tehtiin kahdesta eri pätkästä. Ekana tehtiin se fiftariosuus, sitten punkosuus ja liimattiin ne tavallaan yhteen. Me tehtiin tuo piisi melko tuoreeltaan. Pauli oli sitä mieltä, että täytyy pitää erityistä kiirettä ettei kukaan muu kerkeä tekemään sitä ensin. " Sammakkalaulu" oli jo vanhempi biisi ja se olikin tarpeeksi erilainen, kertoo rumpali Kai Holm.

EKA LP:N TEKOON

Elokuussa 1978 bändi matkasi taas MSL - studiolle tekemään ensimmäistä LP- levyään. Aikaa oli varattu neljä päivää, jonka piti riittää. Levyn tuottajina toimi Timo Huovinen ja osin myös Mika Sundqvist. Levyn teko alkoi 14.päivä elokuuta ja valmista piti olla 17.päivä, miksauksineen.
- Mun mielestä se koko levy oli ongelmaa. Ei me ymmärretty mistään mitään. Se koko nauhoitustilanne oli järjettömän rankka. Koko ajan mentiin neljäsataa ja biisit kulkee nokallaan. Se oli sellaista amatööritouhua, mut toisaalta mitä muuta se olisi voinutkaan olla, kertoo Mustajärvi.
- En mä kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen levyyn. Se ei onnistunut soundillisesti. Studioon mentäessä kaikki piisit olivat kyllä valmiit ja oli selvillä oli mitkä kappaleet levytetään. Tosin yksi biisi jäi tuolta levyltä pois, yks Ainialan Ilpon hieno slovari " Reikä sydämeen", muistelee Ari Puukka.
Studiolla äänitettiin kaiken kaikkiaan 15 biisiä ja radiosoittoa sai ylivoimaisesti eniten "Mauno soittaa stereoo". Kyseinen LP julkaistiin lokakuussa 1978 ja se sai aikaan, kuten muutkin Popedan levyt, ristiriitaisen vastaanoton. Oma episodinsa oli tulevan levyn nimi. Pate ehdotti Epelle levyn nimeksi "Ilikeesti kiitää", mutta Epe ei lämmennyt ajatukselle. "Ilikeesti"? Eikös siinä pitäisi lukea ilkeästi?", hämmästeli Epe. Toinen vaihtoehto tuotiin nopeasti: "Päin lutaa", mutta tämäkään nimiehdotus ei saanut vastakaikua. Niinpä päätettiin, että kyseinen levy kantaa kylmästi nimeä" Popeda". LP:n kappaleet ovat pää-asiassa tanakkaa rokkia. Toisaalta pieniäkin yhtymäkohtia uuteen aaltoon saattoi huomata. Pää- asiassa kappaleet olivat nopeita parin minuutin rokkeja ja osittain "vanhojakin biisejä", joita Ilpo oli tehnyt jo aika päiviä sitten. Sävellyksistä ja teksteistä vastaa myös pää- asiassa Ilpo Ainiala( 12 biisiä) ja Pauli on tekstittänyt 5 biisiä. Levyn avaa "Rock´ n roll", joka on kitaristi Arwo Mikkosen käsialaa. Tuon biisin sanoihin kiteytyy pää- asiassa Popedan ideologia. Sanat, jotka on tehnyt Pate. Levyn A- puolelta löytyvä kuudes kappale on merkitty " Pitseritsat"- nimiseksi, kun se kuuluisi olla "Pitsaritsat". B-puolelta löytyvä "Villi Yö" on keskitempoinen biisi, joka on kertomus jengisäpinöistä.
- Se teksti on vaan väännetty meidän jengin reissusta, mikä tehtiin ihan oikeasti jonnekin Mikkeliin. Ja siellä tosiaan kävi niin kuin kävi, sanoo Mustajärvi.
Popedan ensilevyä vaivaa ehkä biisien samankaltaisuus, mutta siitä huolimatta huomattiin että kappaleissa on jotain jujua. Kyseinen levy jäi ilmestyessään kaiken maailman levyjen jalkoihin, mutta kuitenkin sitä voi kuunnella vielä tänäkin päivänä yhtään häpeämättä. Olkoonkin, että soundit on tunkkaiset, tai että biisit ovat samankaltaisia. On hyvä muistaa, että kyseinen levy on vahva sen ajan kuva. Se peilaa hyvin sen ajan tuntemuksia. Se on soundeiltaankin tyypillinen 70-luvun lopun tuote ja rehellisesti sanoen, tuollainenhan Popeda silloin oli. Siksi onkin väärin verrata sitä esimerkiksi 80- luvun puolivälin tuotoksiin. Aika oli toinen, bändikin oli toisenlainen.
Popedan ensilevy ei ollut mikään myyntimenestys. Sitä myytiin ilmestyessään jotain 1000 kappaletta ja vasta myöhemmin, kun Popedasta tulimaamme kärkibändejä levyä ostettiin niin, että tätä nykyä levyä on myyty lähes 10 000 kpl. Levy- yhtiön pomo Epe Helenius oli myöskin hivenen pettynyt, kun kyseinen levy ei ilmestyessään myynyt sitä määrää, mitä hän ajatteli.
- Meillä oli sellainen käsitys, että tuota levyä myydään 2000 kappaletta, kun me kerran niitä sen verran tehdään. Ei se kuitenkaan myynyt lähellekään sitä. Ehkä se levy tuli liian pian. Ei sillä levyllä ollut markkinoita kuin Tampereella, pohtii Epe Helenius asiaa jälkeen päin.
Kritiikki levystä oli seuraavanalista: " Tuntuu siltä kuin laulujen tekijät olisivat aliarvioineet kuulijan oivalluskyvyn ja tuloksena on naiiveja ratkaisuja( Salon Seudun Sanomat)- Tekstit eivät hengitä, ne takertelevat ja toistavat ja ovat kuin pahimmassa kiireessä hutaistut( Arto Pajukallio), Valtava meno aiheuttaa kuitenkin sen, että hyvätkin ajatukset tuppaavat hukkumaan ideaviidakkoon, ja kokonaisuus jää jotenkin selkiytymättömäksi( Aamulehti)".
Popedan ensilevystä piti ainakin Jon Young niminen kriitikko, joka oli amerikkalaisen Trouser Press- lehden kirjoittaja. Hän oli arvostellut kasan suomalaista rokkia, Epuista Teddy and The Tigersiin, mutta Popedasta hän piti eniten. Young kirjoitti lokakuun Soundissa 1979 seuraavasti: " Kaikista tässä puheena olevista bändeistä omaperäisin on Popeda, joka on imenyt runsaasti amerikkalaisia ja englantilaisia vaikutteita, mutta ei ole orjallinen niiden suhteen. "Oodi Tom Robinsonille" mukailee "2-4-6-8 Motorwayta" ja tekee kunnianosoituksen sen säveltäjälle. Kuten edesmennyt TRB, he osaavat soittaa kovaa ja nopeasti uuden aallon tyyliin ja silti säilyttää melodisen terävyyden. Pirteä, viehättävä, paikoin funky ja aina vähän karhea Popeda erottuu joukosta itsevarmuutensa ja tuoreutensa ansiosta". Oivallinen kritiikki oli varmastikin myös Popedalle mieleen ja Mustajärvi on myöntänyt, että kun kyseisen arvostelun oli lukenut niin bändi tiesi etteivät he ole lainkaan väärillä jäljillä. Sanoivat sitten kotimaiset kriitikot mitä tahansa.
- Popedaa yritettiin lokeroida vaikka miksi, rapparibändiksikin. Se johtui enemmänkin siitä, että meidän touhuissa aina roiskui ja räiskyi. Kun kuitenkin tarkemmin tarkastelee niin Popeda on loppujen lopuksi rock´ n roll yhtye, luonnehti VJ Salonen.
Joulun alla 1978 ilmestyi Poko Rekordsilta kummallinen LP, "Kylmää Joulua". Kyseisellä levyllä Pokon sen aikaiset artistit levyttivät joulubiisejä, rajussa rockhengessä tietenkin. Siitä koostettiin kyseinen LP ja kannessa kännisenä joulupukkina poseeraa Eppu Normaalin Martti Syrjä. Popedaa löytyy levyltä kahden kappaleen verran eli "Joulukirkkoon" ja "Tonttujen Jouluyö". Kappaleet purkitettiin muutamassa tunnissa ja kyseiset biisit levytettäväksi oli valinnut Ilpo. Kuullaanpa kyseisillä kappaleilla myös eräänlainen enkelikuoro. Nimittäin Popedan roudarit VJ Salonen, Arto "Nakki" Kuusisto ja Vanhasen Jone ovat ne "enkelikuorolaiset".

ERÄS KEIKKA

Joulukuussa 9.päivä 1978 allekirjoittanut näki Popedan ensimmäisen kerran livenä. Etukäteisodotuksia ei ollut, sillä tuohon aikaan bändejä oli niin tuhottomasti, että kaikista ei tiennyt juuri tuon taivaallistakaan. Juvan Kaarihallille oli tullut esiintymään Popeda. Uteliasta väkeä paikalle oli kertynyt reilut 650 henkeä ja Popeda aloitti keikan iltakymmeneltä, niin kuin tuohon aikaan oli tapana. Heti eka setin alusta asti ensimmäinen huomio kiinnittyi siihen, että perkele, nyt tapahtuu. Lavalla mentiin lujaa. Paikallaan ei ollut kukaan. Bändin laulaja viuhtoi edestakaisin, irvisteli, sylki sekä väänteli sairaasti naamaansa. Ja rääkyi niin perkeleesti. Rumpali Kai Holm taas ei meinannut pysyä rumpupallilla lainkaan. Ja se eläväinen rummutustapa. Mies väänteli naamatauluaan milloin mihin asentoon. Välillä Kaitsu soitti pää kenossa, aivan kuin haaveillen. Mutta komppi kulki lujaa. Monesti oli lähellä, että Kaitsu tippuu rumpupallilta keikan aikana. Ei kuitenkaan tippunut! Kitaristi Mikkonen oli taas cool. Ilmeisesti niin kuului ollakin. Terhakat kitarasoolotuikkaukset täydensivät biisejä. Biisejä, jotka olivat pää- asiassa eka LP:n tuotantoa. Joitakin poikkeuksia oli. Popedan toinen kitaristi Puukka taas hyppi ja pomppi edes takaisin lavalla. Ja entäs Ilpo? Meistä Ilpo muistutti Marc Bolania hyvinkin paljon. Ehkä hieman etäinen lavalla, vähän kuin Arwokin. Mutta lavalla tapahtui. Kakkossetin loppupuolella lavalle tuli outo kummajainen( joka myöhemmin paljastui VJ Saloseksi). "Mönkiäislaulu" alkoi soimaan ja tuo mönkiäinen hiippaili ympäri lavaa pelotellen eturivin tyystin. Jumalauta, se oli aika huikea näky! Varsinkaan kun kukaan ei tainnut tajuta koko showsta yhtikäs mitään. Yhtäkkiä biisin loppupuolella Pate otti mikkistandin käteensä ja teurasti tämän mönkiäisen. Verta lensi lavalle. Yleisö oli huuli pyöreänä, mitä vittua täällä oikein tapahtuu. Yleisö huutaa, en tiedä mille, mutta kylmäksi se ei jäänyt. Keikan viimeinen biisi on "Let´s Swim"( jonka on tehnyt Cactus- niminen bändi). Pate alkaa vetää yleisöä lavalle. Lavalle? Kyllä vaan. Eikä aikaakaan, kun lavalla on pari- kolmekymmentä henkilöä joraamassa. Kamoja ei kaadu, mutta näky on uskomaton. Niin kuin koko ilta. Voiko tällaista olla olemassa, ajattelin. Ne ketkä eivät lavalle pääse, joraavat lavan edessä. Kaikilla tuntuu olevan kivaa. Kaikille vielä tuossa vaiheessa nimetön bändi ja saavat aikaan enemmän meininkiä kuin monet muut suositummat bändit. Tässä on jotain! Bändi saa encoren hyvinkin luonnollisesti, kolme biisiä ja keikka on ohi. Olin täydellisesti haltioissani. Tajusin todistaneeni tuohon ikään asti kovimman keikan mitä olin koskaan nähnyt. Ennen kaikkea minua viehätti se, että lavalla oli elämää koko ajan. Oli kuultavaa, mutta myös nähtävää. Jengi sai rahoilleen täyden vastineen. Onnellinen hymy tuli väkisinkin naamalle. Juttelin kavereiden kanssa ja olimme yhtä mieltä. Nyt nähtiin jotain sellaista, mitä ei koskaan olisi uskonut näkevänsä. Olin löytänyt Popedan ja sen musiikin!

MÖNKIÄISSHOWT

Keikoilla tuohon aikaan Popeda kehitteli jos jonkinlaisia showta; oli lasershow ja ennen kaikkea mönkiäisshow. Ideoita kehiteltiin pää-asiassa keikkamatkoilla ja yleensä hulluimmat ideat toteutettiin.
Roudari/ autokuski/ miksaaja VJ Salonen toimi mönkiäisenä ja mies osti Pelastusarmeijan kirpputorilta kureliivit, sekä korsetit ja naamion. Kyseinen ilmestys oli aika rankka näky ja jotkut jopa oikeasti pelkäsivät kyseistä showta. Ideaan kuului, että kun "Mönkiäislaulua" soitettiin niin lavalle ilmestyi VJ mönkiäisenä ja joka kerta Paten tappoi mönkiäisen mikkistandilla , jolloin VJ purskautti veret suustaan ulos kohti Paten naamataulua. Aina vaan ei sihti ollut kohdallaan ja verta purskahteli yleisönkin joukkoon. Kerran takahuoneeseen oli tullut rajun näköinen punkkarityttö itku silmissä ja vaati maksua paitansa pilaamisesta, kun siihen oli sotkettu ketsuppia. Tällöin VJ huusi suorasukaisen tyyliinsä: "Perkele se mitään ketsuppia kyllä ole. Jumalauta, se on verta, ymmärrätkö"? Verta!!!
Takahuoneessakin VJ sai olla mönkiäisshown jälkeen yllättävänkin rauhassa.
- Se mönkiäiskassi on mun vanhempien nahkainen kauppakassi ja mä aina visusti huolehdin kun ne hikiset ja veriset vaatteet pakattiin, ettei sitä vaan kukaan avaisi ennen seuraavaa keikkaa. Yleensä kun keikan jälkeen tuli pukukoppiin väkeä niin mä sain olla kyllä aina yksin vaihtamassa niitä vaatteita. Jumalauta, ne haisi! Kuvittele kun eltaantunut veri haisee, voi helvetti, naureskeli VJ.
- Muistan kerran kun oltiin jossain pohjanmaalla ja siellä oli tyyppejä, jotka ei ollut nähnyt tuota mönkiäisshowta ja nehän alkoikin toimimaan meidän roudareina ja turvamiehinä kun ne luuli että kyseessä on joku häirikkö, kertoo Risto "Eebo" Lehtinen.
Lasershow sai taas alkunsa , kun Arwo Mikkonen näki Danny & Armin julisteen. Armi ja Danny laserajassa. Eipä aikaakaan kun Popedalla oli lasershow. Jätkät ostivat foliota ja vuorasivat kaiken mahdollisen foliolla. Jopa Mikkosen silmälasien sangatkin.
- Lasershow oli toisen setin alussa, jolloin soitettiin "Käröl". Tosin me kylläkin kyllästyttiin tuohon showhun hyvin pian, muistelee Ari Puukka.

KIERTUE 999: n KANSSA

Kävi ilmi, että Lido Salonen oli tuomassa englantilaista punkbändiä, 999:a Suomeen pienelle kiertueelle. Ajankohdaksi paljastui marraskuu. Keikkoja oli sovittu yhteensä neljä: Helsinki, Himanka, Vaala ja Tampere. Rundille toki tarvittaisiin lämppäribändi ja kun tämän Heleniuksen Epe kuuli, hän otti välittömästi yhteyttä niin Saloseen kuin Seppo Vesteriseen, jotka kyseistä rundia Suomen päässä hoitivat. Epe tarjosi lämppäriksi rundille Popedaa. Tarjous otti tuulta alle.
- Mehän maksettiin siitä kiertueesta, jotain 1000 markkaa per keikka. Ajatuksena oli se, että Popeda on bändi joka pitää nähdä livenä. Kun niitä keikkoja ei vielä tuossa vaiheessa muualta saatu mielestämme tarpeeksi niin ostimme Popedan rundille, muistelee Epe Helenius.
Kiertueen alkoi siis Helsingistä, jossa bändit ystävystyivät toisiinsa. Tavastian keikka meni koko lailla hyvin. Laitteita purettiin keikkabussiin, kunnes ulkona alkoi kuulua äänekästä huutoa ja möykettä. Herrat Pitkävyö Peltonen ja Arwo Mikkonen joivat ulkona viskiä, kunnes jostain tuli riitaa.
- Keikan jälkeen meille tuli Mikkosen kanssa hirvittävä riita. Kukaan ei edes muista mistä se tuli, mutta se oli kovaääninen ja karkeakielinen. Meillä oli kuitenkin yhteinen viskipullo. Me jouduttiin pitämään hyvätapaisten miesten tyyliin taukoja. " Otatkos tosta paukut?"- tyyliin. Paukut otettiin herrasmiesmäisesti, jonka jälkeen jatkettiin huutamista ja melskaamista. No, sittenpä paikalle ilmestyi poliisit ja onnistuin livahtamaan vähän sivummalle siitä. Poliisit oli tulossa pidättämään Mikkosta ja ne oli jo viemässä sitä poliisiautoon. Paikalla olijat ovat kertoneet, että olin tullut pitkässä nahkatakissa paikalle ja olin puhunut poliisien kanssa sivistyneesti ja korrektisti. Kuinka ollakaan, ilmeisesti puhe oli tehonnut hyvin, koska poliisit vapauttivat Mikkosen ja päästiin jatkamaan rundia eteenpäin. Olisihan se ollut noloa joutua soittamaan Epelle, että meidän rundi keskeytyy koska tapahtui tällainen asia. Tai sitten, ilmeisesti ne poliisit tajusi, että turha tota jätkää (Mikkonen) on lähteä mihinkään viemään, koska näin he pääsee koko tilanteesta eroon. Se oli manageriurani suurin saavutus tätä levytyssopimusta lukuun ottamatta, naureskeli Hannu Peltonen.
Kiertue pääsi jatkumaan ja keikat hoidettiin asiallisesti. 999:n mukana olleet roudarit tykästyivät Popedan jätkiin jopa niin, että olisivat halunneet jäädä Popedan leipiin. Asiassa oli vaan mutta eikä ihan pieni. Nimittäin raha. Keikkaliksat olivat tuossa vaiheessa erittäin pienet eikä kalliille englantilaisille roudareille olisi ollut varaa maksaa. Hyvä kun jätkät saivat edes bensarahat keikoilta. Tai rahat tupakkiaskiin.
Vuoden päätyttyä Soundi- lehti julkaisi vuosiäänestystuloksensa( 1978) ja Popeda löytyi Uusi Kyky- sarjasta, jossa se äänestetty sijalle 9. Sarjan voitti jyväskyläläinen Se.

1979

SUURET SETELIT

Helmikuussa 1979 Popedalta julkaistiin kolmas single "Suuret Setelit". Bändi oli hommannut tuottajaksi Eppu Normaalin Pantse Syrjän, joka tuohon aikaan alkoi tuottaa levyjä enemmänkin. Pientä soundimuutosta haettiin, joskaan vielä tällä singlellä ei muutoksia juurikaan havainnut. Pantselle kyseinen sessio oli enemmänkin tutustumista Popedan maailmaan ja työskentelytapoihin. Tarkoituksena oli tehdä kyseisestä kappaleesta kunnon jyräversio, mutta siinä ei onnistuttu.
- Raakanauhan versio oli hyvä. Sitten kun ensimmäinen versio miksauksen jälkeen tuli niin kaikki oli yhtä mieltä siitä, ettei tää nyt ole sellainen kun piti. Siitä piti tulla jyräversio, mutta se jyrä vaan katosi jonnekin miksauksen aikana, totesi Kai Holm.
Samoilla linjoilla oli myös Pate. Hänen mielestä kyseinen kappale ei svengaa pätkääkään. Sen sijaan kääntöpuoleen hän oli tyytyväinen.
- "Lauri Lutavuori" on vanha kappale, joka kertoo nuoruudesta , ikurilaisuudesta ja sen ihmisistä. Se teksti on uskomattoman hieno tarina. A-puoli epäonnistui, B- puoli taas onnistui, muistaa Pate.
Kun "Suuret Setelit" ilmestyi, väistyi managerin tehtävistä Hannu Peltonen. Pitkävyö oli yrittänyt kovasti saada bändiä esille mediaan. Oikeastaan ainoat toimittajat, jotka noteerasivat Popedan olivat Aamulehden Kari Kantalainen sekä Pentti Teräväinen ja Juho Juntunen.
- Ensimmäinen lehti, joka teki Popedasta haastattelun oli muuan pienlehti Hurma, jota teki Teppo Nättilä. Soundi kirjoitti jonkun verran. Kai se johtui siitä luokittelukysymyksestä. Popeda keikkaili suht vähän Tampereella eikä toimittajat lähteneet keikoille minnekään Pohjanmaalle tai Itä- Suomeen, sanoo Peltonen.
- Mä sain potkut managerin hommista. Jätkät oli nerokkaasti laskeneet, että jos sen 500 markkaa jakaakin vaan viis jätkää niin ne saa enemmän. Mullehan tuotiin oikein kirjallinen paperi potkuista, totesi Peltonen viimeisistä vaiheistaan Popedassa.
Kuitenkin, vaikka bändi ei ollut singleen tyytyväinen niin silti siitä tuli pieni hitinpoikanen, joka soi radiossa enemmän kuin yksikään Popeda - biisi tuota ennen. Noteerattiinpa single jopa myyntilistoillakin päästen aina TOP 30:een. Lisäksi biisin ansiosta keikkamarkkinat hieman helpottuivat. Ei keikkamäärät tai hinnat kuitenkaan mitään suuria olleet, päinvastoin. Joka tapauksessa keikkoja saatiin levyn kautta enemmän.

KESÄ 1979, ILPO LÄHTEE BÄNDISTÄ

Kesä 1979 oli Popedalle sikäli merkittävä, että bändiä nähtiin jo festivaaleilla, mm. Provinssirokissa, Punkarokissa ja Saapasjalkarokissa. Tällöin huomioita sai Popedan esiintymisen lisäksi sotaleikit, joiden ideanikkari oli tietenkin Pate Mustajärvi. Usealla festivaalialueiden backstagella hyökättiin milloin mihinkin ja ilmavaara- huuto kaikui tuon tuosta. Mukaan leikkeihin lähti tietenkin Eppu Normaalin pojat ja muilla bändeillä oli kummasteltavaa.
- Idea noihin sotaleikkeihin oli lähinnä saada vähän elämää backstagelle. Mua on aina vituttanut bändit, jotka mukamas keskittyy bäkkärillä keikkaansa. Me haluttiin tuoda eräänlaista vaihtelua siihen touhuun, totesi Mustajärvi myöhemmin.
Provinssirokissa Popedan pojilla meni jopa niin lujaa, että muutamaan vuoteen bändiä ei sinne haluttu.
- Provinssirokissa mentiin järjestäjien toimesta jatkoille yhdelle mökille, sinne oli kutsuttu kaikki bändit. Bändit taas söi ja joi kaikki ruuat niin, ettei itse järjestäjille jäänyt mitään, naureskeli Eebo.
- Järjestäjät sitten piiloutui sinne mökkiin, kun me hieman innostuttiin tekemään kaikenlaista. Silloin pidettiin nämä rumuuskilpailut, Eput ja Popeda. Syrjän Marttihan voitti ylivoimaisesti. Konttisen Hate (Karanteeni) paistoi linnun munia, kun se sattui löytämään linnunpesän. Järjestäjät järkyttyi aika pahasti näistä meidän tempauksista ja ne vetäytyi toiseen mökkiin ja olivat siellä sitten koko yön. Sen sijaan ne päätti, että Popeda ei tule koskaan enää Provinssiin. Eikä Popedaa nähty Provinssissa ennen kuin järjestäjät vaihtui, muisteli VJ Salonen sattumusten festivaalia.
Punkarokissa 1979 bändi tutustui englantilaiseen Motörhead- yhtyeen kundeihin, jotka olivat dokaamassa Popedan bussissa keikan jälkeen. Olipa Philty Animal Taylor ostamassa Patelta vanhaa konduktöörilakkia peräti 700 markalla, mutta jostain käsittämättömästä syystä Mustajärvi ei lakkia myynyt. Lisäksi Motörhead oli tsekannut hyvin tiukkaan Popedan keikkaa ja ilmeistä sekä pään nyökytyksistä päätellen pitivätkin siitä.
Jo tuohon Punkarokin aikoihin alkoi olla selvää, että bändin toinen perustajajäsen Ilpo Ainiala lähtee bändistä. Ilpo soittikin viimeisen Popeda- keikkansa muutaman viikon päästä eli 13.7. 1979 Tampereella. Ilpoa vaivannut alkoholiongelma oli haitannut elämistä jo jonkun aikaa ja se oli vaikeuttanut keikkoja. Lisäksi Ilposta oli havaittavissa kyllästymisen oireita jo kauan aikaa. Keikoilta oli myöhästelty ja pientä kinaa oli ollut tuon tuostakin. Varsinkin Popedan musiikista.
- Ilpo ei kestä viinaa. Se soitti välillä niin huonosti ja ahdistui siitä. Sitten me vittuiltiin sille ja se ahdistui lisää. Ainoa ulospääsy tilanteesta Ilpolle oli, että hän lopettaa keikkailun. Meillehän tieto oli tyrmäävä. Tuli jo asenne, että antaa olla. Ei tästä mitään tule. Mikkonen oli kovana ja lupasi että kyllä biisejä syntyy. Saman lupasi myös Ilpo, vaikka bändistä lähtikin, selventää Pate Mustajärvi.
Aikaa oli etsiä basistia, joskin yllättäviä vaihtoehtoja ehdoteltiin. Jatsi Puukalta kysyttiin, josko hän ryhtyisi basistiksi. Puukka ei ollut lainkaan ihastunut ajatuksesta. Apu löytyi lähempää kuin ensin arvattiinkaan. Siihen asti bändin roudarina toiminut Risto "Eebo" Lehtinen siirtyi soittamaan bassoa. Mustajärven mukaan vaihto tapahtui ikään kuin perhepiirissä. Olihan Eebo oli bändikaveri Patelle ennenkin.
- Arwo oli kyllä basistin vaihdosta innoissaan. Nyt ei kukaan tule kiukuttelemaan , et perkele kun on nuotit vaikeessa järjestyksessä. Arwolta alkoi tulla sellasia biisejä kuin " Älä kirjoita tauluun" ja "Älä koske". Mä olin, että huh huh, mitäs tää nyt sitten on. Kun biiseissä on osia ja näin. Sanoin Arwolle, että eihän me nyt tällaisia pystytä vetää livenä. Arwo vaan tokas, että turpa kiinni, kaikkea voi vetää, naureskeli Pate Mustajärvi.
- Ei se mulle nyt niin outo tilanne ollut. Olinhan soitellut bassoa Popedan keikoilla aiemminkin. Esimerkiksi silloin, kun Ilpo kunto oli vähän heikompi niin soitin muutamia biisejä jopa keikallakin. Muutaman kerran soittelin soundcheckissäkin. Biisithän toki oli kaikki mulle entuudestaan tuttuja, kyllähän mä nyt ne osasin, muistelee Eebo Lehtinen.
Kesällä bändi meni levyttämään seuraavaa sinkkua, jolla oli jo Eebo bassossa. Tuo sinkku oli nimeltään "Huummetta". Kyseessä oli Ilpon biisi ja tällä kertaa studiossa oli soundimaailmaan perehdytty. Singlen tuottajana toimi edelleen Pantse Syrjä ja tällä kertaa kaikki meni kerrankin niin kuin oli suunniteltu. Tuloksena oli todella tanakka soundinen sinkku. Popeda oli menossa heavympään suuntaan. B-puolelta löytyi MC5 käännös eli "Kouluun".
- Meillä oli yhteneväinen musiikkimaku Mikkosen kanssa. Kyllähän tuo soundimuutos vastasi osittain odotuksia. Tai no, ehkä vieläkin enemmän olisi voinut olla jyrää, naurahtaa Lehtinen.
Kyseisestä "Huummetta"- biisistä tuli pitkäksi aikaa oikea suosikkibiisi keikoilla ja se kuuluikin keikkasettiin vielä pitkän aikaa 80- luvulla. Kuitenkin biisin julkaisun aikaan sekin onnistuttiin ymmärtämään väärin. Monet jopa luulivat, että kyseessä olisi huumeiden ihannoimislaulu. Siitähän nyt tietenkään ollut kysymys vaan laulussa todettiin: " huumeita on monta, mutta rokkenrolli parasta on/ se on halpa huumme ja myöskin täysin vaaraton/ pilsnerihän onkin jo paljon vahvempaa/ sehän saattaa aiheuttaa jopa krapulaa…"
Myöskin kääntöpuolen "Kouluun" oli myöskin väärin ymmärretty kappale. Puukan mukaan jopa koulujen rehtorit olivat soitelleet ja valitelleet kyseisen kappaleen olemassa oloa.
- Ei tarvinnut laulaa kuin että "skidit tappaa ja peruskoulu voimat vei " niin jo se riitti, hämmästeli Jatsi Puukka.
Huummetta -single julkaistiin syyskuun alussa 1979, mutta siitä ei soundeistaan huolimatta tullut suurempaa menestystä, vaikkakin kyseinen kappale kävikin parhaillaan singlemyyntilistalla 26. sijalla. Jopa radio boikotoi kyseisten kappaleiden soittoa.

1980

RASWAA KONEESEEN

Joulukuussa( 17.-20.12) 1979 Popeda marssi Sundqvistin Mikan studiolle tekemään toista LP- levyään. Levyn tekoon oli yllättäen varattu aikaa taas neljä päivää; kolme äänittämiseen ja yksi päivä miksaukseen. Tuottajaksi tuli jo kahdella sinkullakin mukana ollut Pantse Syrjä. Soundeihin haettiin taas jyrää, jopa heavysoundejakin. Ja niitä saatiin. "Raswaa koneeseen" oli ehdottomasti yksi vuoden 1980( ilmestyi helmikuussa 1980) parhaita albumeita. Kokoonpanolla oli jo suhteellisen paljon keikkaa ja studiotyöskentelyyn oltiin totuttu. Lisäksi niin Sundqvist kuin Syrjäkin olivat tehneet kovasti töitä parin vuoden aikana. Ei siis ihme , että kaikki onnistui toisella albumilla. Biisejä äänitettiin 12, joista osa oli yllättävänkin vanhaa tavaraa. Esimerkiksi levyn nimi piisi oli jo Erikeepperin aikaan ohjelmistossa, tosin eri nimisenä ja sanat olivat hieman erilaiset. Tuolloin biisi kantoi nimeä "Kantri". Levyn nimi "Raswaa koneeseen" on taas ikurin sanastoa. Jos moottoripyörä ei kunnolla kulkenut tai lähtenyt käyntiin kuultiin aina Mäkistartin tokaisevan: "Paa siihen raswaa koneeseen niin kyllä se siitä".
LP:n yleisilme oli siis tanakka. Nimittipä jopa Rockradion toimittaja Holle Holopainen Popedan musiikkia Sika Heavyksi. Tyytyväisiä levyyn olivat lähes kaikki popedalaiset, paitsi Eebo Lehtinen ja VJ Salonen. Heidän mielestään levyllä olisi saanut raskaammat soundit.
Levyn biisivalikoima on hyvä. Varsinkin aloitusraita "Da Da" jäi elämään jopa niin, että sitä soitettiin keikkasetissä aina 90- luvulla. "Da Dasta" muodostui Popeda- väen kansallislaulu ja edelleenkin sitä toivotaan keikkasettiin. Varsinkin biisin sanoitus on mitä oivaltavin ja hyvin Popeda- hengen mukainen. " Me tultiin tänne teidänkin mestaan rokettia rappaamaan/ ja matkalla se jo päätettiin että tästä tulee mahtavaa/ mä tahdon että kauniit nuoret lapset mun kuumaa ihoo koskettaa/ rokkenrollia, viiniä, naisia/ rauhaa ja toisiaan". Tai "hullut sekoo / viisaat tietää/ ja rapparit rakastaa".
"Palkkasoturiksi Nuubiaan"- biisin tarina on koominen.
- Sen teksti syntyi niin, kun olin päässyt intistä pois ja löhöilin muutaman viikon kotona. Siihen aikaan oli kova nuorisotyöttömyys eikä nyt kyllä ollut kauheaa poltettakaan mennä duuniin. Isä- Jussi luki keittiössä lehteä. "Pauli, lähdes tonne Nuubiaan. Siellä olis palkkasotureille töitä. Etkös sää oo upseerismiehiä, mitä?" Mä meen keittiöön lukemaan sitä lehteä, jossa luki: YK- sotilaita tarvitaan Namibiaan, naureskeli Mustajärvi. No, Nuubiaan Pate ei lähtenyt vaikkakin väitti Soundin- haastattelussa myöhemmin, että " lähellä oli etten lähtenyt".
Holmin Kaitsun mielestä "Raswaa koneeseen" on edelleenkin Popedan paras levy. Hänen mielestään tuolla levyllä kaikki mahdollinen bändistä saatiin irti.
- Kun saatiin se miksattu versio valmiina kasetille, mentiin Mustajärvelle kuuntelemaan sitä. Oltiin kaikki ihmeissämme, että tästä nyt näin hyvä pitänyt tulla, muistaa Kaitsu.
- "Hautajaiset" - biisistä on kyllä olemassa parempikin otto, mikä on nauhoitettu autotallissa. Tuolla levyllä se taas liian puiseva, kertoo Puukka.
Kyseisellä kappaleella vierailevana soittajana vieraili Homppi Mikkonen, joka soitti biisiin urut. Tosin kyseinen instrumentti ei niin hyvin kyseisellä kappaleella kuulu. Levyn päätöskappale "Liikennelaulu" on taas kundien kunnianosoitus Motörheadille ja muisto kesälle 1979. "Kädet irti"- biisiä ei juurikaan keikoilla soitettu. Ilmeisesti vitsi ei enää kundeja naurattanut, vaikkakin se sävellyksenä aivan kelpo materiaalia.
Levyn sävellysvastuu oli siirtynyt loogisesti Arwo Mikkoselle, joskin moneen biisiin on myös merkitty säveltäjiksi lähes koko bändi. Lehtisen Eebon muistikuvan mukaan säveltäjäksi biisiin pääsi välillä pienilläkin ehdotuksilla. Esimerkiksi Eebo ehdotti " Da Da"- biisiin pientä kitarariffiä niin hänestä tuli yksi säveltäjistä. Yhteishenki näytti olleen siis korkealla ja Popeda oli onnistunut studiossa hyvin. Levy sai hyvät arvostelut ja myyntikin oli huiman paljon parempaa ensimmäiseen levyyn verrattuna. Nähtiinpä jopa "Raswaa koneeseen" myyntilistoillakin. Nimittäin huhtikuussa 1980 levy oli sijalla 27.
Levyn tuottaja Pantse Syrjä mukaan hän yritti välttää perinteisiä heavysoundeja.
- Popedan heavypuoli on ollut aina pikkuisen kornia. Mä yritin kaivaa niitä toimivia elementtejä kokoon eli äänivallia ja rehtiä kitaraa, sanoo Pantse.
Myös kaikenlaisia studiokikkailuja käytettiin. Näillä tempuilla pyrittiin Popedan kitarasoundi saamaan mahdollisemman paljon livesoundia muistuttavaksi. Kitaravahvistimista ruuvailtiin takaseiniä irti ym. Myös Mustajärven Paten laulusoundiin kiinnitettiin Pantsen mukaan hyvin paljon huomiota.
- Yritin hillitä lähinnä Mustajärven ylenpalttista fraaseerausta, sillä se alkoi heti alussa röhkiä mielipuolisesti. Mä taas halusin saada sen laulamaan normaalimmin ja sävykkäämmin. Osa tuon levyn lauluista on äänitetty salaa. Kun Pate harjoitteli biisiä, se lauloi hyvinkin svengaavasti. Vaan kun nauha alkoi pyöriä niin se laulu muuttui kauheaksi kähinäksi, muistaa Pantse Syrjä.
Ensimmäinen isompi lehtijuttu Popedasta ilmestyi helmikuussa 1980, jolloin Soundissa oli peräti neljän sivun juttu bändistä. Myös Suosikki- lehti julkaisi sivun jutun Popedasta kesäkuun numerossaan. Tokihan pientä jutuntynkää oli ollut jo aiemminkin, mutta näitä äsken mainittuja voi kutsua jo kunnon jutuiksikin. Enää ei Popedaa tarvinnut esitellä yhteisjutussa muutaman muun bändin kanssa.
Keikkamäärät jatkoi hidasta nousuaan. Bändi teki keskimäärin 4-5 keikkaa / kuukausi. Siltikin, hyvästä levystä huolimatta Popedaa pidettiin kuitenkin pää-asiassa hyvänä livebändinä.
Kesällä 1980 bändi kelpuutettiin muutamille festareille. Punkarock-80 Popedalla oli harvinainen keikka, sillä bändin vakituinen rumpali Kai Holm oli sairastunut tulirokkoon ja tuuraajaksi saatiin Kaitsun veli Kari. Kari ei paljoa biisejä tiennyt, mutta Mikkosen ja Lehtinen näyttivät aina neljää tahtia ennen kappaleen loppua merkin. Keikka oli äärimmäisen onnistunut ja heti juhannuksen jälkeen Popeda meni studioon äänittämään ehkäpä parhaan keikkabravuurinsa "Mörri Möykyn". Kyseistä kappaletta oli soitettu keikoilla jo jonkin aikaa ja bändi itsekin havannoi biisin suosion. Joskaan Mustajärven mukaan koko biisiä ei pitänyt alkujaan edes levyttää. Single ilmestyi elokuussa ja Popeda oli saanut ensimmäisen kovan hittinsä. "Mörri Möykky" nousi singlemyyntilistalla aina viidenneksi saakka ja radiossa kyseinen kappale soi huomattavan paljon. Biisistä tuli niin suosittu, että bändi pääsi "Toivotaan toivotaan" - ohjelmaan esittämään sen playbackina telkkariin. Tosin kyseisessä playbackissä on Eebon tilalla muistaakseni roudari Vanhasen Jone. Tosiasia on, että "Mörri Möykyn" myötä Popedan keikkasuksee nousi ja esimerkiksi syksyllä 1980 bändi teki 7-8 keikkaa/ kuukausi.
Singlen kääntöpuoli oli puolestaan kevyttä vittuilua fiftariosastolle eli "Bebobbahobbin". Vajaan parinminuutin rokilla Popedan pojat osoitti, miten helppo oli tehdä tuollaisia perusrokkeja. Tyyliin tosta vaan. Kappaleen säveltämiseen tuskin kului kovinkaan monta tupakkaa ja hups biisi oli valmis.
Popeda alkoi myös nousta pikku hiljaa vuosiäänestysten listoille. Vuoden 1980 Suosikin Grand Prix -äänestyslistoilla Popeda oli Bändisarjassa 12 ja Singlet sarjassa "Mörri Möykky" äänestettiin sijalle 4. Myös Soundin 1980 vuosiäänestys tuloksissa Popeda oli suht näkyvästi esillä. Vuoden biisi: Mörri Möykky oli 9, Vuoden albumi: Raswaa koneeseen oli 11., Yhtye: Popeda oli noussut peräti sijalle 7. sekä Laulaja: Pate Mustajärvi oli sijalla 13. Popedaa alettiin pikku hiljaa noteeraamaan.

1981

HULLUT KOIRAT

Loppuvuodesta 1980 oli aika aloittaa kolmannen L P:n äänitykset. Oli aika kokeilla, olisiko Popedassa aineksia nousta Suomen bändieliittiin. Levy- yhtiön pomo Epe Helenius lupasi tulevalle levylle mainittavan mainosbudjetin. Nyt kokeiltaisiin rajat. Paha vaan, että bändillä oli aikamoinen biisipula. Kappaleita ei oltu ehditty juurikaan säveltää. Siksikin levyä päätettiin tehdä kahdessa osassa. Alettiin kaivaa arkistoja, josko joitain vanhoja biisejä löytyisi. Lopulta levylle niitä saatiin kaikkiaan 11. Levyn tuotti totuttuun tapaan Pantse ja äänitykset… tietenkin MSL - studiolla. Lopputulokseen ei Epe ollut tyytyväinen ja veti lupaamansa mittavan mainosbudjetin pois koko levyltä.
- Oli pakko myöntää, että kyseinen materiaali oli pettymys. Ei ollut mitään järkeä sijoittaa sataa tuhatta markkaa levyn mainostukseen, koska levy ei yksinkertaisesti ollut hyvä, kertoi Epe jälkeen päin. Myöskään bändi ei ollut tyytyväinen, jotain vaan meni pieleen. Ei mahda mitään.
- Se levy ei tyydyttänyt mua lainkaan. Biiseissä oli kyllä ainesta ainakin mun mielestä. Tuotantopuoli tökki ja mua henkilökohtaisesti alkoi tökkiä, muistaa puolestaan Eebo.
- "Hullut Koirat" levyn aikaan tehtiin helvetin pitkiä studiopäiviä. Kuustoista tuntia oli pientä, kun tehtiin jotain juttua. Mä olin, että no joko mä nyt pääsen laulamaan jotain. Pantsella oli tuolloin hyvä tyyli. Mä menin koppiin, vedin luurit päähän ja lauloin. Pantse otti aina sen ekan oton ja vaikka lauloin vielä tyyliin 25 ottoa niin se eka jäi levylle, koska se oli sen mielestä niin vitun rela tulkinta, mainitsi Pate Mustajärvi laulusessioista.
Vaikkakin pettymys oli levy- yhtiössä suuri niin tosiasia kuitenkin on, ettei "Hullut koirat" nyt niin huono levy ole. Keikkasettiin jäi pitkäksi aikaa mm. "Blues" ja "Vankilalaulu". Myös nimikappaletta soitettiin jonkin aikaa. Ongelmaksi "Hullut koirat" levyssä muodostui kumman tunkkainen soundi. Se, mitä oltiin löydetty edelliselle levylle, oli nyt tipotiessään. Syiksi tarjottiin studion vaihtumista, kuuntelunvaikeutumista ja jopa epäiltiin että kaiverruksessa oli mennyt jotain pieleen. Epe Helenius kertoi, että jos näin olisi ollut niin silloin CD- levyllä pitäisi soundin olla parempi vaan kun ei ole.
Levyn kummallisin kappale lienee "Korppi", joka on huilun säestyksellä kerrottu kansanlaulun omainen tarina. Huilua soitti kyseisellä kappaleella Kaapo Lehtinen. Hyvinkin epä- Popedamainen kappale, jota ei tiettävästi ole koskaan soitettu livenä keikalla. Levyn nimikappale oli parhaimmillaan livetilanteissa, jolloin Pate Mustajärven teatraalisuus pääsi oikeuksiinsa. Raivohullun näytteleminen vaatii taitoa. Radiosoittoa keräsi eniten albumin B- puolelta löytyvä "Ellu". Varsinkin Nuorten Sävellahjassa kyseinen kappale tuli tiuhaan. Kovaksi keikkasuosikiksi päätyi myös Ilpo Ainialan tekemä "Vankilalaulu". Levyn tietoihin merkittiin esittäjäksi The Jailbirds niminen kokoonpano, joka koostui Pantse Syrjästä, Jyrki Melartinista ja Pate Mustajärvestä. Kyseistä kappaletta oltiin soitettu jo iät ajat ja Erikeepperin aikaan varsinkin.
Vaikka levyn kanssa ilmeni pahoja probleemia, myös Popedan rivistö alkoi hivenen rakoilla. Nimittäin basisti Risto "Eebo" Lehtinen oli alkanut kyllästyä keikkailuun. Bändin ohella mies alkoi valmistua opettajaksi ja perheenlisäystäkin oli odotettavissa.
- Mua vitutti se koko levyn teko. Mutta kaikkein suurin syy oli varmaankin se, että mä en uskonut siihen tuotteeseen( eli Popedaan). Toisaalta, ei mulla koskaan kyllä ollut mitään suuria kuvitelmia sen suhteen. Se oli vaan kiva porukka, jossa oli mukava pyöriä, kertoo Eebo.
Musiikinsoitto oli ollut Eebolle vain harrastus ja Eebon vaakakuppi kallistui konservatiivisempaan ammattiin. "Hullujen koirien" takakannen valokuvat antavat ymmärtää tilanteen, jossa Eebo töhritään jäätelöllä kokonaan. Tai no, ehkä kuitenkin oli kysymys huumorista.
Ennen kuin Eebo pääsi bändistä lähtemään, hänet velvoitettiin hankkimaan tuuraaja bändiin. Legendaarisessa Tamperelaisessa Iltaloma- paikassa pohdittiin tuuraajaa ja Eebo soitti Kontran basistille Jyrki Melartinille. Kontra oli juuri lopetellut toimintaansa ja Jyrki ajatteli pitää välivuotta soittamisesta, kunnes Eebo soitti.
- Lehtisen Eebo oli lähdössä pois ja se soitti mulle. Kontra alkoi olla siinä vaiheessa menneen talven lumia. Mun piti pitää sapattivuotta, mutta sitten tuli tällainen mahdollisuus. Sovittiin sitten, että lähden katsomaan niitä keikalle Lamminpään raviradalle. Olihan se omalla brutaalilla tavallaan äärettömän hyvää meininkiä. Sitten aloitettiin treenaukset ja lähdettiin keikoille, kertoi Jyrki.
- "Kaikki tiet vievät koomaan" biisissä lauletaan, että se on joko minä tai rock´ n roll. Eebon rock ´n roll jäi. Se löysi itselleen muijan ja keikkailu jäi. Muistuu mieleen, kun Eebo oli vielä bändissä ja keikkabussissa mä olin nukkuvinani. Kuulen, kun herrat Mikkonen ja Lehtinen keskustelevat. Niillä oli pikku tilkka enää viinaa jäljellä. Arwo heitti: "Lehtinen, kumman ny ottaisit, grillimakkaran vai ämmän. On vähän aikaa hiljaista. Eebo vastaa; "Grillimakkaran". Eebo laittoi arvot tiettyyn järjestykseen ja ilmoitti, että hän ei tule olemaan rock´ n rollin soittaja, hänelle tää on vaan ollu hobby, kertoi Pate.
Ensimmäisen keikkansa Jyrki soitti 21.3.1981 Himangalla ja Eebo Lehtinen soitti puolestaan viimeisen Popeda- keikkansa Joensuussa viikkoa ennen eli 14.3.1981.
Melartinin Jyrki oli mukana jo "Hullut koirat" - levyllä "Vankilalaulussa" soittamassa bassoa. Tuolloin kuitenkaan vaihdosta ei vielä tiedetty halaistuakaan sanaa, näin ainakin Eebo Lehtinen muistaa.
Samoihin aikoihin vaihtui myös roudarikaarti. VJ Salonen jäi pois ja tilalle tuli Epuissa ja Kontrassa duunaillut Raaka Arska Tuominen. Vaihdos Epuista Popedaan tapahtui kirjaimellisesti lennosta.
- Samalla kun Jyrki tuli bändiin, niin vaihtui myös miksaaja. Tuli Raaka- Arska bändiin… Pysähdyttiin keskellä ei mitään, Eput tuli pohjoisesta alas ja me oltiin menossa pohjoisiin. Arska hyppäsi Eppujen bussista meidän bussiin. Sitten tuli ensimmäinen keikka Arskalle ja meidän PA oli nyt mitä oli. Tuli soundcheck ja Arska väänteli nappeja ja mä olin, että voi ny jumalauta. Vittu, miten hieno soundi. Se loihti niistä kamoista sellaisen soundimaailman, että Popeda heilahti taas merkittävän askeleen eteenpäin, muisteli Mustajärvi haikeana. Samoihin aikoihin tuli myös roudaksi ja autokuskiksi Toivosen Seppo.
Toukokuussa 1981 "Hullut koirat" nousi myyntilistoilla sijalle 18. Huomattavaa on, että kyseinen sijoitus oli tähänastisista sijoituksista paras. Seuraavassa kuussa levy oli noussut peräti neljä pykälää ylöspäin ollen siis 14. Heinäkuussa 1981 levy aloitti tiputtautumisen listoilta ollen kuitenkin vielä 27. Toisin sanoen, vaikka moni oli levyyn tyytymätön niin silti kyseinen platta oli listoilla pitempään, ja korkeammalla, kuin kaksi edellistä levyä. Parhaat listasijoitukset LP:stä tähän asti!!

KESÄ KEIKOILLA

Kesä 1981 oli Popedalle kohtuullinen keikkojen suhteen. Keikkamäärät per kuukausi olivat 7-8- keikan luokkaa. Festarikeikkojakin saatiin ja niistä merkittävin oli Korian Rymyrock kesäkuussa. Merkittäväksi tuon keikan teki se, että telkkarin kuvausryhmä oli paikalla ja kuvasi myös Popedakin esiintymistä. Ohjelma lähettiin viikon viiveellä ja Popedan lisäksi telkkarissa nähtiin Damned, Hassisen Kone, Paul Oxleys Unit sekä Hanoi Rocks.
Popeda teki edelleenkin lavoilla selvää jälkeä. Levyrintamalla oli ollut hiljaista, mutta uutta materiaalia oli tehtävä. Jopa livelevyn teostakin puhuttiin.
Heinäkuun puolen välin tietämillä Popeda meni studioon tekemään uutta single "Minä elän". Kyseessä oli Mikkosen Arwon säveltämä ja sanoittama biisi. Kyseessä oli hieman moni-ilmeisempi Popeda- kappale, mutta sen kummempaa menestystä tuostakaan levystä ei tullut. Kyseinen sinkku julkaistiin niin maxiversiona kuin myös normaalina sinkkuversiona. Kakkospuolella oli kaksi livebiisiä( "Silimiklasikyy" ja "Luvattu maa") , jotka oli äänitetty jo tammikuussa 1981. Tuolloinhan bassossa oli vielä Eebo Lehtinen. Kuitenkin nuo kaksi livebiisiä antoivat hivenen osviitta siitä mitä syksyllä tuleman pitää.
- Lähdettiin tekemään MSL: lle "Minä elän" - sinkkua ja se biisi oli ekana päivänä täysin toisenlainen. Sitten sitä lähdettiinkin tekemään täysin toiselta pohjalta. Mikkonen koki ahaa - elämyksen ja jälki on kuultavissa. Tuo kyseinen sinkku oli varsin erilaista Popedaa, kertoo Jyrki Melartin.
Vuoden 1981 aikana alkoi Pauli Mustajärvi huomata, että kaksi työtä päällekkäin on liikaa ja niinpä mies päätti irtisanoutua Lokomolta hitsarin hommista ja alkaa kokopäiväiseksi muusikoksi.
Syyskuussa 1981 bändi kävi myös TV- studiossa soittamassa livenä kaksi biisiä. Ohjelma, missä bändi nähtiin oli Leo Frimanin juontama Tuubi. Biisit, jotka ohjelmassa kuultiin olivat "Minä elän" ja "Onnenpyörä". On sanottava, että jälleen kerran saatiin osoitus siitä, kuinka bändi toimii livenä huomattavasti paremmin kuin levyllä. Molemmissa esityksissä oli rouheaa meininkiä ja munaa.

MUN TYKKI SYLKEE RAAKAA VOIMAA

Syyskuussa 1981 oli aika laittaa puheet teoksi ja päätettiin äänittää livelevy Ikurin Virelässä. Syitä levyyn oli monia. Olihan Popedan rajuus ja rujous tallennettava nauhalle. Lavallahan bändi oli aina hyvä. Toiseksi Epe Helenius halusi tuottaa markkinoille uuden levyn, jotta "Hullujen Koirien" pienoinen takapakki unohdettaisiin mahdollisemman pian.
Syyskuun 18. päivä keikka äänitettiin Sundqvistin Mobilella. Levyn tuotannosta vastasi Popedan lisäksi Eppujen miksaaja Repa Hammar. Keikalla toimi kuuluttajana entinen basisti Eebo Lehtinen, joskin Eebon kuulutuksia ei livelevyllä valitettavasti kuulu. Keikka oli hurjaa sukseeta, rajumpaa kuin normaalisti. Täytyy tosin muista, että nyt oltiinkin kotiluolassa keikalla. Esiintymislavan mataluus aiheutti pienoisia ongelmia, sillä yleisöä tuli lavalle tuon tuosta.
- Jengiä tuppasi lavalle kaiken aikaa ja livetilanteessa on hankalaa, kun pitää pidellä kiinni jostain ettei kaadu ja samalla olisi soitettava. Sen lisäksi happi meinasi loppua välillä. Mutta fiilishän oli aivan mahtava. Eihän sitä raakanauhaa paljoa korjailtu. Repan ja Sundqvistin kanssa yhteistyö oli helvetin hyvää, mainitsi Jatsi Puukka.
Pate Mustajärvi oli hivenen eri mieltä livelevyn hyvyydestä.
- Kyllähän meille tuo livelevyn teko tuli liian nopeasti eteen. Ei sitä pysty punastumatta kuuntelemaan. Kun kuitenkin muistelee sitä fiilistä, mikä oli salissa niin ei se mun mielestä välity tuon levyn muodossa, sanoo Mustajärvi.
Herrat Jyrki Melartin ja Kai Holm taas olivat livelevyyn hyvinkin tyytyväisiä.
- Se on hauska levy. Tutussa ympäristössä tutulle jengille täräytetty keikka ja livelevy. Kyllä se minusta on oikein mukava levy, muistelee Melartin
- Itse olen meininkiin tyytyväinen tuolla levyllä. Tähän aikaan alkoi näkyä se meidän keikkavarmuus. Mä vaan tein tuolla levyllä yhden perusvirheen eli vaihdoin tuolloin rumpuja. Mun piti saada ne uudet kannut jo paria viikkoa aikaisemmin, jotta olisin ehtinyt tutustua niihin. Rumpujen toimitus myöhästyi ja sain nää uudet rummut vasta tuolle samalle illalle, kun oli se äänitys. Soitannollistekniset asiat eivät olleet kohdallaan ja breikit ei onnistuneet millään. Ehkei sitä kuitenkaan muut huomaa. Repa oli äänittäjänä hyvin merkittävä. Siltä me saatiin paljon hyviä vinkkejä, kertoo Kaitsu Holm.
Levy kuitenkin miellettiin julkisuudessa onnistuneeksi tekeleeksi ja sitähän se oli. Lisäksi "Raakaa Voimaa" - levyltä löytyi ennen julkaisemattomia kappaleita kaikkiaan neljä; "Raakaa voimaa", "Ei ole heleppoo", "Mua yks nainen diggaa" ja "Yksi yö". Ensin ja viimeksi mainittu ovat covereita, sen sijaan kaksi keskimmäistä ovat bändin omaa tuotantoa. Livelevyt olivat tuohonkin aikaan aika kummajaisia. Niitä ei juurikaan tehty, ainakaan paljoa.( Niin tai kyllähän Pelle, Eput ja Ypö- Viis olivat liven tehneet) Tosin myyntimäärät eivät olleet vielä tuolloin mitenkään huimia. Joka tapauksessa pää-asia oli, että Popedan livemeininki saatiin taltioitua ja vielä tänäkin päivänä kyseinen levy puolustaa hyvinkin paikkansa. Levy on nimensä mukainen. Täynnä raakaa voimaa, Popedan lavaenergiaa. Tosin yleisön ääntä olisi voinut olla levyllä enemmänkin. Sitä feidattiin suotta piiloon LP- urien takia. Ehkä biisejäkin olisi saanut olla pari- kolme lisää. Kyllähän LP:nkin aikakaudella levyille olisi mahtunut tavaraa. No, hyvä näinkin!
"Raakaa voimaa"- LP nousi myös listoille ollen joulukuussa 1981 sijalla 24. Sen sijaan Popeda ei menestynyt Suosikin vuosiäänestystuloksissa 1981 mitenkään. Missään sarjassa bändi ei ole päässyt 20 sakkiin.

PUUKKA PÄÄTTÄÄ LÄHTEÄ

Joulukuun 11.( kyseinen keikka muuten puuttuu kirjan keikkakalenterista) päivä Popeda kutsuttiin esiintymään Härmärock- 81 konserttiin, joka televisioitiin sekä radioitiin. Härmärock pidettiin Helsingissä Kulttuuritalolla ja Popeda esitti keikallaan viisi biisiä: "Suuret setelit", "Da Da", "Raakaa voimaa", "Hullut koirat" ja "Huummetta". Kun seurasi yleisön reaktioita, huomasi että bändin suosiossa oli tapahtumassa pikku hiljaa suurempiakin muutoksia.
Muutoksia alkoi tapahtua ensin kuitenkin bändin sisällä. Bändin alkuperäinen kitaristi Ari "Jatsi" Puukka ilmoitti, että Popeda ei enää jaksa kiinnostaa häntä. Jatsin vaakakuppiin tuli lähes samoja syitä kuin Eebollakin aiemmin. Opiskelut olivat kesken, perheenlisäystä oli tulossa ja muutenkin koko touhu alkoi Jatsia kyllästyttää. Lisäksi bändin sisäinen kemia ei välttämättä ollut kohdallaan.
- Mä kyllä varoitin jätkiä monta kertaa, että poistun kuvioista. Mikkonen ei uskonut. Se vaan luuli, että mä kiukuttelen. Eihän me Jyrkin kanssa tultu toimeen ihmisinä. Soittajina kyllä! Mä vaan halusin tehdä elämässäni muitakin asioita kuin vaan soittaa Popedassa, kertoili Puukka lähtönsä syistä.
Lapin keikat olivat viimeiset ja Jatsi soitti vihonviimeisen keikkansa 20.12. 1981 Kolarin Työväentalolla. Popedalla tuli eteen kahden ja puolen viikon tauko.
Vuoden lopulla oli taas aika Soundi- lehden 1981 vuosiäänestystuloksien. Popeda menestyi seuraavasti: Vuoden Piisi: Popedan Raakaa voimaa oli sijalla 24, Vuoden albumi: Raakaa Voimaa oli 8 ja Hullut Koirat 17., Yhtye: Popeda oli sijalla 8., Laulaja: Pate Mustajärvi oli 9., Säveltäjä/ Sanoittaja: Popedat oli rankattu sijalle 16. ja Vuoden ihana ihminen - sarjassa sijalla 9 komeili Pate Mustajärvi.

1982

TANAKAN KUPITTELUN AIKAA, TALVI 1982

Talvella 1982 Popeda jäi nelimiehiseksi. Puukan tilalle ei otettu ketään, joten kokoonpanoksi muodostui Mustajärvi, Mikkonen, Melartin ja Kai Holm.
Tätä aikaa laulaja Pate Mustajärvi muistelee jokseenkin hämäräksi ajaksi, joka tenttaamisen jälkeen paljastuu tanakan kupittelun ajaksi. Tokihan viina oli näytellyt merkittävää osaa jo aikaisemminkin mutta se mitä nyt roiskui rinnuksille, sen verran juotiin aikaisemmin. Tuon ajan keikat olivat kuitenkin kuntoon nähden kohtuullisia ja lyöttäytyipä bändin seuraan myös muuan filosofi Esa Saarinen. Mies, joka tunnettiin ns. älykkönä ja hämmennys oli suuri kun noinkin fiksu mies pyörii tamperelaisten rappareiden mukana. Kun huumorinappi on oikealla kohdalla niin ystävyys ei tunne koulupohjia. Monilla keikoilla Esa Saarinen toimi kuuluttajana: "Hyvät naiset ja herrat. Seuraavaksi teitä viihdyttää herrasmiesorkesteri Popeda" - kuulutus oli hyvinkin tuttua monilla tuon ajan keikoilla. Ja kun Popedalta ilmestyi single "Kalteriblues" / "Onnellinen mies" niin eikös singlen kansikuvassa sattumoisin ole kyseinen Esa Saarinen. Monia kuva erehdytti pahemman kerran ja luultiinkin välillä, että Popeda oli saanut jonkun uuden rillipäisen jäsenen. Saarisen Esa ei kuitenkaan soittanut mitään, kunhan nyt vain hengaili jätkien mukana keikoilla.
"Kalteriblues" oli jokseenkin onnistunut levytys. Kyseessähän oli tuttu, Irwin Goodmanin levyttämä "Kalteri- Tango", jonka sanoja oli hivenen muokattu. Basisti Jyrki Melartin muistelee kyseisen singlen tekoa lämmöllä. Pääsihän hän soittamaan pianoa kyseisellä sinkulla. Vielä tuosta sinkun kansikuvasta sen verran, että se on kuvattu Suonenjoen Kaarihallin takahuoneessa. Keikalta, jolla mukana oli niin Saarinen kuin Soundin Juho Juntunen. Kyseiset herrat tekivät juttua Soundiin Popedasta joka julkaistiinkin maaliskuun numerossa 1982.
- Se talvi oli kyllä kovaa punssin ottoa. Silloinhan herrat Mikkonen ja Melartin löysivät toisensa. Tuohon aikaan meille tuli ankaran bailaamisen ja viinankestämisen maine. Mutta myös todella tanakoita keikkojakin tehtiin, se on hyvä muistaa, muistuttaa Mustajärvi.
- Se oli hulvatonta nuoruusaikaa. Silloin ei mietitty yhtään, mitä tehtiin. Voisi sanoa, että se oli hyvinkin väkevää aikaa, naureskeli Melartin
- Se jätkien huumori oli ihan omassa luokassaan. Esimerkkinä voisi kertoa, kun mentiin keikalle Kuopioon. Arwo lukee bussissa lehteä: "Vittu mä en ymmärrä, mä en ymmärrä". Tähän Jyrki: "Et niin. Anna minulle se lehti ja huvisivut". Sitten Jyrki lukee: Hotelli Kalevassa naistentanssit. Arwo innostuu: "Älä saatana!" ja ottaa esiin pullon Gambinaa. Arwo ei kuitenkaan ota huikkaa vaan kaataa sitä vähän kädelle sivelee sillä naamansa. Herroilla oli siis omat partavedet, Gambinaa, hah hah, naureskeli Mustajärvi episodia keikkabussissa.
- Jyrki istuu Arwon vieressä ja toteaa, että nyt alkaa armoton twisti. Mikkonen ei liiku mihinkään. Jyrki sanoo: "Mikkonen päästä, nyt alkaa armoton twisti. Arwo lukee lehteä ja toteaa silmääkään räpäyttämättä: "Joo-o, et mene mihinkään". Sitten Mellu hyppää Mikkosen yli bussin käytävälle ja aloittaa hurjan twistauksen, jonka jälkeen Jyrki istuu pöydälle joka katkeaa. Vähän aikaa bussissa on aivan hiljaista ja lopuksi Mikkonen sanoo kuivakkaasti: "No, sitten twistasit!", muisteli Pate hupaisaa episodia.
"Kalteriblues" nousi heinäkuussa 1982 listoille sijalle 30. Elokuussa kappale oli noussut muutaman pykälän ja se oli 27.
Vaikka bändi kiersi kevään 1982 nelimiehisenä niin toista kitaristia etsittiin koko ajan. Ehdotuksia oli vaikka mitä, mm. Kala Alajokea mietittiin, jotkut ehdottivat Peltosen Eeroa mutta sekään idea ei ottanut kaikilta tuulta alleen. Keikkamyyjä Jouko Karppanen ja levy-yhtiön pomo Epe Helenius ehdottivat bändiin nuorta kitaristia, joka oli soitellut aikaisemmin Sensuuri- yhtyeessä. Tuon nuoren kitaristin nimi oli Vesa- Pekka "Costello" Hautamäki.

COSTELLO BÄNDIIN

Costello Hautamäen liittyminen Popedaan ei ollut ihan itsestään selvyys. Nimittäin pojalla olivat ylioppilaskirjoitukset pahasti kesken ja Costello halusi hoitaa ne tyylikkäästi. Bändi jatkoi nelimiehisenä, kunnes Costellon kirjoitukset olivat ohitse.
Ensimmäisen Popeda- keikkansa Hautamäki soitti Karstulan Suojalla huhtikuun 16. päivä.
- Mä näin Holmin Kaitsua Tampereen Musiikissa ja kysyin mitä kuuluu. No, Kaitsuhan rupesi vuolaaseen tyyliinsä kertomaan kuulumiset. Sitten se sai sanottua, että Popeda etsii kitaristia joka olisi nuori, kokenut ja osaa tehdä biisejä. Sitten himassa mulla välähti, että nehän tarkoitti mua. Tosin tuskin Kaitsukaan sitä sanoessaan tiesi tai tarkoitti. Soitin sitten Karppaselle ja kysyin, miten on. Sitten mut houkuteltiin jollekin synttärikekkereille, jossa Popeda oli keikalla. Karppanen mut sinne käski mennä. Se sano, että mee haistelemaan sinne vähän ilmaa. Katoin niiden keikan, enkä ollut kovinkaan ihastunut. Pauli tuli paikalle ja pyysi lähtemään jatkoille. Siellä se kysyi multa, että "luuleksää pärjääväs meidän orkesterissa". Ne halus, että olisin tullut bändiin heti, mutta päätin mennä vasta kirjoitusten jälkeen, kertaili Hautamäki tapahtumia bändiin liittyessään.
Kun Hautamäki tuli ensimmäisiin treeneihin, hän oli opetellut kaikki Popedan biisit mitkä oli levytetty. Varsinkin Pate oli asiasta enemmän kuin haltioissaan ja yllättynyt. Ja Costellollekin eka treeneissä tarjottiin melkoinen yllätys, kun yhtäkkiä alettiin soittamaan kappaletta jota hän ei ollut koskaan kuullut. Kyseessä oli "Simo Merihädässä". Kuitenkin kaikki sujui hyvin ja uusi kokoonpano oli vaihteeksi nähnyt päivänvalon.
- Costello oli hyvännäköinen kundi ja se osas soittaa. Muahan nauratti kovasti aikoinaan se Sensuuri, jossa se soitteli. Costello oli hienon kuuloinen soittaja. Osa bändistä oli siihen aikaan sitä mieltä, että otetaan bändiin Kala Alajoki. Mulla oli vaan sellainen olo, että Kala on tehnyt töitä rock´n roll bändeissä jo niin kauan, että välttämättä se ei edes halua jatkaa soittamista rokkibändeissä. Toinen seikka oli se, että eihän Kala olisi tuonut meille mitään uutta, muistaa Pate Mustajärvi.
- Kyllähän mä jätkät joten kuten tunsin, en kuitenkaan mitenkään hyvin. Mähän olin huomattavan paljon nuorempi. Ainoa jonka tunsin hyvin oli Holmin Kaitsu, koska se oli mun ikäinen. Mä en kokenut Popedaa missään vaiheessa uuden aallon yhtyeeksi. Ehkä se enemmänkin tuolloin heavybändi, sanoi Hautamäki.
Costello toi lavoille entistä enemmän meininkiä ja myöskin bändi oli saanut uuden biisintekijän. Noita biisinteko taitoja tarvittiin hyvinkin pian, sillä edessä oli seuraavan albumin äänitykset eikä bändillä ollut - yllätys yllätys - taaskaan uusia biisejä juuri mitään. Mikkosella oli pari kappaletta, mutta se ei vielä levyyn riittäisi.

KESÄ 1982

Kesällä 1982 Popeda keikkaili uudella kokoonpanolla ja nähtiinpä Costellon soittavan jopa parissa kappaleessa koskettimia. Festarikeikkoja oli tälle kesälle siunaantunut enemmän kuin ennen. Bändi nähtiin mm. Ilosaarirokissa, Sun Dance - festareilla Valkealassa, Saapasjalkarokissa, Kuusrokissa, Tulivuorirokissa ja Motors Heavy Heaven- tapahtumassa Lappeenrannassa. Bändi nähtiin myös Tuuliajolla - kiertueen Mikkelin keikalla, jossa se selviytyi keikasta kunniakkaasti. Bändi tuli keikkapaikalle Mikkelin Urheilupuistoon tyylikkäästi mustalla ruumisautolla.
Motor´s Heavy Heaven oli raskaan musiikin tapahtuma Lappeenrannassa sikäläisellä raviradalla. Tapahtumassa esiintyivät Popedan lisäksi Motörhead, Sleepy Sleepers, Ile Kallion Diesel ja Riff Raff. Vaikka koko tapahtuman ajan satoi kaatamalla vettä ja teknisiä ongelmiakin oli niin silti Popeda oli kotimaisista bändeistä suosituin. Merkille pantavaa oli, että varsinkin tyttöjä oli siunaantunut Popeda- faneiksi yllättävänkin paljon. Niitä ei aiemmin mitenkään mittavasti ollut. Liekö Costellon liittyminen bändiin vaikuttanut asiaan? Todennäköisesti.
Keikkasetti tuona kesänä alkoi uudella kappaleella, jonka epäiltiin löytyvän tulevalta LP:ltä. Näin olikin, sillä kyseinen aloituskappale oli "Varo" joka oli uuden kitaristin Costellon käsialaa.

MUSTAT ENKELIT

Mustat enkelit albumia työstettiin kesällä 1982. Biisipula vaivasi taas. Hautamäki oli säveltänyt muutaman kappaleen: "Kuulat sekaisin", "ABCD - rock", "Varo" ja "Maailma palaa"( joka laitettiin singlen B- puoleksi). Mikkonen oli säveltänyt biisin "Yö" ja "Simo merihädässä". Viidellä kappaleella ei vielä albumia saataisi aikaiseksi. Alettiin kaivamaan biisiarkistoja. Löydettiin "Mä unta näin", joka oli Mikkosen sävellys vuodelta 1972. "Jos joet olis.." on merkitty Mikkosen nimiin vaikkakin kyseessä oli Johnny Winterin "Diving Duck", myöskin vanha kappale jota oli keikoilla soitettu iät ja ajat. "Sika- Anteron Laulu" on myöskin 70- luvun alkupuolella tehtyä tavaraa. Eikä Ainialan Ilpon "Hormoonihuuletkaan" ollut ihan tuoreemmasta päästä. Yllättävää oli jälleen kerran levyn teon vaikeus. Tai paremminkin biisin teon vaikeus albumia varten. Tästä syystä "Mustat enkelit" ei juurikaan ole ehjä kokonaisuus vaan levy on aikamoista sillisalaattia. Merkillepantavin seikka kuitenkin oli, että uuden kitaristin biisit toimivat kuin junan vessa. Ja Mikkonen oli säveltänyt Popedalle pienoisen hitin eli "Yö".
Levy julkaistiin elokuussa 1982 ja mainoskampanja oli suurinta mitä tähän asti Popedalla oli ollut. Levy nousi kyllä listoillekin, mutta siltikin lopullinen läpimurto antoi odottaa.
Levyn kansi oli kyllä ihan omanlaistaan taidetta. Bändi pukeutui nahkaan ja kaikenmaailman kaulapantoihin. Kitaristi Mikkonen näytti kuin olisi ollut Village People- yhtyeen jäsen. Levyn kansi- idea oli Heleniuksen Epen, joka halusi tehdä myyvän kannen, kuitenkin niin että Popedalle ominainen huumori säilyisi. LP:n takakannessa huumori sen kuin jatkui. Nimittäin Mikkonen ruoskii bändiä tiiliseinää vasten. Sillä lailla, sanoisi Tarvajärvi.
Kyseisellä platalla tällä kertaa vierailevana tähtenä oli Safka, joka kävi soittamassa urut biiseihin "Yö", ja "Sika- Anteron laulu". Mainittakoon, että levyn äänittäjä Mika Sundqvist soitti basson "Kuulat Sekaisin" - biisiin, koska ilmeisesti levytyshetkellä Jyrki kuula oli väliaikaisesti sekaisin. Tai sitten ei! Lisäksi Mika soitti bassot "ABCD - rock" ja "Maailma palaa". Kyseiset kappaleet soittivat pää- asiassa Costello ja Kaitsu Mikan lisäksi. Pate kävi laulaa luikauttamassa "ABCD - rockin" ja Costello lauloi "Maailma palaa" - biisin. Listoille nousi myös "Mustat enkelit" ollen lokakuussa 1982 sijalla 23. Yllättävää sen sijaan oli se, että se tippui listoilta tuon jälkeen.
Marraskuussa TV:ssä Iltatähdessä nähtiin Popedan video "Kuulat sekaisin", joka oli varsin hulvaton esitys. Tätä videota voidaan pitää ensimmäisenä kunnollisena Popeda- videona. Kyseessä oleva pätkä ei ole levy- yhtiön tai bändin omistama vaan se on teettänyt TV 2. Kuvauksia oli tehty vähän siellä sun täällä ja meno oli sanalla sanoen hulvatonta. Hyvä biisi ja hyvä video.
Vuoden 1982 Suosikin vuosiäänestyksessä Popeda oli palannut Bändisarjaan. Sijaluku 13. ei välttämättä kerro ihan oikeaa totuutta suosiosta. Edellä oli sellainen bändi kuin Break sijalla 12. eikä tarvitse olla puolueellinen kun väittää, ettei kyseinen yhtye ollut niin kovassa suosiossa kuin esimerkiksi mitä Popeda oli. Ei todellakaan.

COSTELLO LÄHTEE SLEEPPAREIHIN

Joulukuussa 1982 tuli bändille jobinpostia, kun Sleepy Sleepers- kaksikko Sakke Järvenpää ja Mato Valtonen olivat kysyneet Costellon innokkuutta liittyä Sleeppari- ryhmään. Luvassa olisi keikkoja ulkomailla ja levyn teko Hong Kongissa. Niin aina. Kuitenkin Hautamäkeä ajatus kiehtoi siinä määrin, että lähti tiedustelemaan Mustajärveltä josko hän voisi liittyä Sleeppareihin.
- Yks päivä se sano, että jos hän lähtisikin tohon Sleeppareihin. Pitäis mennä HongKongiin ja vaikka minne. Mä vaan totesin, että jaa. "Onko mikään ovi enää auki, jos meneekin hommat siellä munilleen?" kysyi Costello varovasti. Mä sanoin sille, että takaovi on aina raollaan sulle, muistelee Pate Mustajärvi.
- Jätkät sanoi mulle, että käy ihmeessä katsomassa noi kuviot. Se meni hienosti herrasmiessopimuksella. Niinpä mä sitten lähdin Sleepparien mukaan, totesi Hautamäki.
Sleepy Sleepersien levytysmatka muuttuikin HongKongista Englantiin, yllättäen. Joka tapauksessa Hautamäki oli lähtenyt ja tilalle oli saatava jäseneksi joku. Jos ei nyt kitaristia niin kosketinsoittaja.
Soundi - lehden vuosiäänestystuloksissa 1982 Popeda noteerattiin seuraavasti. Albumi- sarjassa Mustat enkelit oli 8., Vuoden piisi- sarjassa oli Kuulat sekaisin 7. ja Kalteriblues 16., Yhtye- sarjassa Popeda oli äänestetty sijalle 6., Laulaja- sarjassa Pate Mustajärvi oli nousussa edelleen, 5. ja vuoden ihana ihminen - sarjassa Pate Mustajärvi löytyy sijalta 9.
Kuitenkin bändi oli luottavaisella mielellä syystä tai toisesta. Kaikki uskoivat Hautamäen palaavan bändiin ja varsin piankin.

Osa II -->